Pilvinen lauantaipäivä. Aamulla tiputti muutaman pisaran vettä, kun tehtiin lähtöä Keravalle. Isoja harmaita pilviä kuljeskeli tuulen mukana, mutta valkosipulifestivaaleilla paistoi jo aurinko.
Oltiin perillä yhdentoista aikoihin ja väkeä oli jo tungokseen asti. Myyjiä oli vähemmän kuin edellisellä kerralla käydessämme (toissa vuonna?), mutta kotimaisen (talvi)valkosipulin myyjiä oli nyt ilahduttavasti useampia. Hinta oli melko korkea, mutta kyllä yrittäjän pitää saada työstä palkkansa.
Valkosipulia kasvatettavaksi ja syötäväksi.
Ei maltettu jäädä paikan päälle syömään, joten otettiin lautasellinen paistettuja pikkuisia muikkuja mukaan. Nam nam, hyvältä maistui vaikka suolaa oli reilusti. Ja olivat lämpöisiä vielä kotiin päästyämme.
-Sari-
Valkosipulistakin tykkään, mutta nyt oikeasti nieleskelen (tyhjää) täällä yhtenään noiden muikkujen takia...
VastaaPoistaMikähän siinä on, että parhaiten maistuu äidin paistinpannulla paistetut muikut :) Nämäkin olivat hyvin paistettuja, ei kuivia kämäsiä käppyröitä.
Poista