Kimalaisia ja muita elukoita

 Tänä kesänä oli hyvin vähän verkkoperhosia, vain muutama lenteli yhtä aikaa äidin samettiruusuilla. Niilläkin oli sateen jälkeen siipirikkoa. Keisarinviittoja lentelee normaalisti paljon heinäkuun lopulla ja elokuun alussa. Sitruunaperhosia sen sijaan parveili kukkanurmella, mutta niitä en kuvannut lainkaan. Palavarakkauden kukissa sitruunaperhoset olisivat olleet helpompia kuvattavia, mutta kukan kukinta oli jo ohitse. Nokkosperhosia en nähnyt ollenkaan ja muutamia tummempia perhosia lenteli harvakseltaan.

Mihin ovat perhoset kadonneet?

Perhosten puuttuessa keskityin kuvaamaan kimalaisia. Niitä pörräili samettiruusurivistössä ja leimukukissa aurinkoisina päivinä ahkerasti. Jos kimalaiset sattuivat laskeutumaan samalle kukalle, ajoi toinen kimalainen toisen matkoihinsa. Useimmiten tuo ajaja oli se kooltaan pienempi kimalainen ja isompi lensi muualle.

Kärpäsen tämä kimalainen on sallinut

jäädä ruokailemaan samalle kukalle.

Kimalaiset siirtyvät nopeasti kukasta kukkaan, joten harvoin niistä sai tarkkoja kuvia. Kamera oli säädettynä kolmen kuvan sarjakuvaukseen, joten kuvia tuli otettuja kymmeniä.

Vaikka kimalaiset näyttävät selkeästi erilaisilta, silti niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Kaikki kimalaiset on kuvattu Savonlinnan seutuvilla. Ikävä kyllä Lappeenrannassa käydessämme oli sateista enkä saanut siellä hyönteiskuvia.

Tämä pieni pörriäinen on söpöin kimalainen 💛

Luonnonkukista ruusuruoho oli kimalaisille mieluisin.

Leimukukan sisäänkin piti pää tunkea - tai imukärsä Ü

Jalkavasuun kerätty vähän siitepölyä.

Kuvakooste muista eläinhavainnoista

Iso kärpänen laskeutui pihakeinun lattialle.

Sammakko tuli piilosta tomaattien takaa, kun niitä kastelin. Kaksi kertaa sitä häiritsin, myöhemmin en enää sammakkoa nähnyt. Toisen sammakon näin rannalla, kun käveltiin Eddyn kanssa tietä pitkin. Kotipihassakin näin äsken pikkuruisen sammakon 💚Edellisestä kerrasta on kyllä toosi pitkä aika. Selkeästi on satanut sen verran vettä täälläkin, että kosteita lymyämispaikkoja löytyy sammakoillekin. 

Kotiloita olen kerännyt parin päivän aikana, nekin ovat aktivoituneet kuivan jakson jälkeen. Kolme kotiloa oli dahlian lehtiä syömässä ja rei´istä päätellen siellä on pidetty ruokakarkeloita aiemminkin. Vain yksi pieni kukkanuppu löytyi, toivottavasti edes se aukeaa kukaksi ennen pakkasia.

Sisiliskoja asustaa rantasaunalla ja niitä näkee tummilla rappusilla paistattelevan auringon lämmössä. Tämä sisilisko oli ainut jonka itse näin ja kuvaan ennätin saada vain liskon takapään. Tätä ei ole häiritty niin, että se olisi katkaissut häntänsä.

Kimalaiskuoriaisen pelastin vesisaavista. Kirkkaassa auringonpaisteessa en saanut tarkennettua hyvää kuvaa kuoriaisesta. Muutoinkin kuvaaminen on haastavaa aurinkolasien kanssa ja kun kameran ruutuun heijastuu oma kuva. Kuvia selatessa koneella vasta näkee, miten otokset ovat onnistuneet.

Kuikat tulivat lahdelle etsimään kalasaalista.

Monena iltana tai aamuna seurasin lintujen vaellusta lahdella. Yleensä niitä oli kuusi, tällä kertaa niitä oli neljä. Tyynestä järven pinnasta linnut erottuisivat selkeästi, mutta tuulenvireen rikkoessa järven pintaa linnutkin olivat paremmin katseilta suojassa.

Odotan heinäkuussa sitä päivää, kun sudenkorennot lentelevät pihassa suurena parvena. Toistakymmentä korentoa lenteli sekä pihalla että rannalla järven yllä. Onnistuin sittenkin saamaan yhden korennon kuvattua. Muutaman kerran näin korennon laskeutuvat puun oksalle, mutta niin korkealle, ettei korentoa yltänyt kuvaamaan. Äiti oli sattunut näkemään korennon aterioimassa pihakeinulla, harmi että en ollut juuri silloin itse pihalla.

Rannalla jäin kellumaan järveen ja seuraamaan korentoja. Viimeisenä iltana oli kaunis aurinkoinen sää ja korennot jälleen parveilivat sekä pihalla että rannalla. Kiitos korennot upeista lentonäytöksistä 💛

Joutsenpari lipuu iltaisin lahden toisella puolella. Myöhemmin illan jo hämärtyessä ne metelöivät kovalla äänellä hetken aikaa. En jaksanut lähteä enää aitasta tuolloin katsomaan, mitä puuhailivat metelöidessään. Ehkä nousivat lentoon ja siirtyivät muualle.

Pariskunta on yrittänyt pesiä useampana kesänä siinä onnistumatta. Lieneekö pesä rakennettu huonoon paikkaan vai onko jokin peto vienyt munat tai mahdollisesti kuoriutuneet poikaset. Olisihan se mukava seurata joutsenperhettä ja pikku joutsenten kasvua.

Lahden toisella puolella "koillisen suunnalla" on iso kivi, jonka vasemmalle puolelle kaislikkoon laskeutui aikoinaan aina iltakahdeksan aikoihin kurkipariskunta. Tänä kesänä satuin näkemään kurkiparin laskeutuvan samaan paikkaan ja samaan aikaan kerran. Yhtenä aamuna näin isolla kivellä harmaahaikaran. Se seisoskeli kivellä pitkän aikaa ja jäi siihen vielä paikoilleen, kun lähdimme tuvalle aamupalalle. Toista kertaa en haikaraa nähnyt, mutta mieskulta sanoi nähneensä haikaran useammankin kerran.

Liekö vedenpinnan korkeus syynä siihen, että rannalla näkyi vähän lintuja. Västäräkitkin näin vasta viimeisinä päivänä, rantasipiä en lankaan. Vesilinnutkin ovat vähentyneet lahdella sen jälkeen, kun joutsenet alkoivat siellä oleilemaan.

Joku lintu on pudottanut sulkansa matkan varrelle.

Toivottavasti ei ole taistelun tuoksinnassa irronnut.

-Sari-