sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Toiveita

 Repolaisen vauhti vaan kiihtyy. Nyt yhden haasteen sijaan haasteita onkin kuukausittain kaksi ☺️

Tämä toinen liittyy askarteluun, 
muistojen tallentamiseen kuvien kera.

Kivaa!

Olen varmaan yrittänyt tätä jo 15 vuoden ajan. Ehkä nyt on syttynyt se puuttunut kipinä tähän(kin). Ennen vaan yritin epätoivoisesti hangata kahta tikkua yhteen, ja sain vain tikkuja sormiini - tuli ei syttynyt ei sitten millään.

Tammikuun haasteessa on toiveajattelua.

Tässä vaiheessa on jo ajatukset kesän kukkaloistossa ja syksyn satokaudessa, kun pitkän taimikasvatuksen vaativien kasvien siemenet kylvetään.

Eipä toukokuussa tiennyt, että tuolloin ostettu chilin taimi selviäisi kesähelteistä ja kypsyttäisi ensimmäisen sadon vuoden vaihteessa. Tuossa se tammikuun alla roikkuu oksassa vielä mustavalkoisena tulostetussa kuvassa. Chiliä ja vihreitä varsia väritin värikynillä - tadaa, tulikin värikuva 😊 Ehkä laitan tällä kertaa itse chilin siemeniä itämään. 
Otin haasteen vastaan yhdistäen sekä skräppäystä, unelmakarttaa että kierrätystä. 

Mikäpä sopisikaan kuukausihaasteeseen paremmin kuin seinäkalenteri. Jokaiselle kuukaudelle on jo oma tukeva sivunsa, jolle sommitella kuukauden aihe.

Pohjustin paperin valkoisella gessolla, mikä ei peittänyt täysin numeroita ja tekstejä. Gesson kuivuttua lisäsin sapluunaa käyttäen kohopastalla lumihiutaleita. Ja pikkuisen sipaisin myös Solar Pastea antamaan säihkettä lumeen. Näyttääpä tuossa olevan myös muutama stanssattu lumihiutalekin.

Leikkasin vanhoista lehdistä ja mainoksista tekstejä ja kuvia, leikkasin aakkosstansseilla keksilaatikkoa hyödyntäen kirjaimet tuohon appelsiiniosioon. Appelsiinin kuvat on myös kartonkipakkauksista leikattuja. 

Hämärää on edelleen päivästä toiseen. Muutamana päivänä on saatu onneksi nauttia auringon kirkkaudesta. Kyllä kaipaa jo valoa, joka piristäisi. Talvi on vähän yli puolen välin, valoisa aika pitenee vaikka ei se vielä missään tunnu. Onneksi tuo lumi valaisee niin, ettei edes yöllä ole takapihalla synkän mustaa ja pimeää. 

Eiköhän tästä vähitellen piristy. Pitää tankata vitamiinia syömällä sitrushedelmiä ja ottamalla tyrni-inkiväärisnapsit päivittäin. 

Ja tämä askarteluhan piristi aivan älyttömästi. Torstaina olin siellä Art journal -kurssilla ja sitten tämän haasteleiskan tekeminen olivat jo sellainen piristysruiske, että odotan jo seuraavaa kurssi-iltaa ja Repolaisen helmikuun haastetta.

~☆~

Tänään oli ulkona lämmintä jo asteen plussan puolella. On ollut vallan mainio sää viikonlopun ajan ulkoiluun.
Oittaalla sumuista ja jäällä ruuhkaa.

 Mieskulta ehdotti sunnuntailounasta Oittaalla, ja siellähän tänään käytiin. Hiihtäjiä ja muita ulkoilijoita oli paljon ja vähän aikaa piti odottaa, että saatiin paikka pöydän ääreltä. 
Avannossa kävijöitäkin nähtiin.

Näillä ladut kunnossa pidetään.


Ensi viikolla taas pakkasen 
punertamia poskia

-Sari-

6 kommenttia:

  1. Tulikin energinen ja upea kalenterin sivu. Kiva idea käyttää kalenteria haasteeseen.
    Meillä oli nollassa keli. Oli liukasta ajaa Lieksaan tänään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeuttaa kummasti, kun on jo valmis kuukausisivu odottamassa työstämistä :)

      Pakkasen lauhtumisen varjopuolia on kulkuväylien liukkaus. Täällä auratut ja kenties suolatutkin autotiet ovat sulia, mutta jalankulkijoiden pitää nyt astella varovasti, ettei liukastu. Tänään on otettava nastakengät taas käyttöön, ettei niin paljon jännitä kävellessä.

      Poista
  2. Aika heppoiset vehkeet on latujen kunnossapitäjillä 😂 Minusta tuntuu, että en vieläkään oikein uskaltautuisi jäälle.
    Tuollainen leikkely/liimailu on mukavaa! Minua kiehtovat enemmän muuta materiaalit, mutta jos askartelen, niin teen just tuollaista. Äskettäin kyllä vähän askartelin... menisiköhän se läpi Repolaisen haasteeseen. Ehkä kokeilen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla kaupungilla lapsityövoima käytössä, lumikolan ja -lapion koon perusteella :)
      Nyt on ollut niin matalalla vesi ja lunta satanut jään päälle, ettei jään paksuus tasaista liene. Virtauspaikatkin pitäisi tuntea hyvin. Vaikka pakkaspäiviä ja -öitä on ollut, niin hirvittää katella noita jäällä liikkuvia.
      Tällainen kierrätysmateriaalien käyttäminen kiehtoo just nyt. Ja materiaalista ei ole pulaa, kierrätettyä tulee muutoinkin paperit ja pahvit uusiokäyttöön niin miksipä ei näin askarteluunkin osan ottaisi.

      Poista
  3. Sinä sen sanoit - vauhti kiihtyy niin ettei ittekkään pysy kyydissä.... Kivalle tekemiselle soisi niin paljon enemmän tunteja päivään, edes viikkoon...
    Loistoidea skräpätä albumia ja arvaa vaan odotanko innolla nähdä niitä kurssioppeja/-töitä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan kun lisäaika maksaa, jos sitä vaan voisi ostaa vaikka työviikkoa lyhentämällä.
      Eipä tuolla kurssilla mitään talon puolesta opi. Enemmänkin tehdään omin päin ja käytetään niitä tarvikkeita, mitä siellä on. Tai sitten omia. Ainakin ensimmäisen kerran kokemuksella tällainen tunne. Saa nähdä, tuleeko sieltä joku kerta jotain annettua aihetta.

      Poista

Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü