Ulvova susi

 Skräppäyskipinään yritin saada tulta vaihtamalla Repolaisen kanssa materiaaleja joulukuun 2024 puolella neljään sivuun. Kaksi noista neljästä on saatu julkaistua, kaksi on vielä julkaisematta. Ensimmäisen sivun julkaisupäivä oli 11.2.2025 ja toisen 17.3.2025. Sitten tulikin pitkä tauko.

Tähän vaihtoon ei suinkaan lähdetty hampaat irvessä vaan lempeästi, sopivasti omaan tahtiin tehden.

Hiljaa hyvä tulee ja minulle, vielä aloittavalle skräppääjälle, tämä rauhallinen tahti on ollut mahdollisuus etsiä ja omaksua oma tapani toteuttaa muistojen tallentamista. 

Skräppäämisen maailmaan olen tutustunut jo vuodesta 2010 alkaen, jolloin aloin käymään silloin toimineessa Askartelu Amalian työtilassa. Siellä moni kävijä teki skräppileiskoja ja ainakin yhden sain minäkin tehtyä. Mutta ei ollut tuolloin miun juttu ollenkaan. 

30,5 x 30,5 senttiä kooltaan oleva skräppipaperi oli ihan liian suuri  ja ahdistava alusta. En ymmärtänyt tuolloin enkä vieläkään, miten isolle paperille laitetaan vain yksi valokuva ja paperi muutoin koristellaan. Kamalaa tuhlausta ja viehän nuo leiskat hirveästi tilaa. Vain tällaisia yhden kuvan leiskoja siis näin tuolloin.

Kun tutustuin tapaan skräpätä eli tallentaa valokuvia leikekirjojen tapaan koristellen sivuja pitsillä, vintagetyylillä ja muistoesineillä, aihe alkoi tuntumaan enemmän omalta.

Sitten kun leikkasin omat sivuni pienempään kokoon, noin 20 x 20 senttiin, tuntui kuin olisin löytänyt skräppäysmaailmaltakin oman kodin 🏠

Skräppäyksen käsikirjakin (jonka olen saanut aikoinaan esikoiselta lahjaksi) on alkanut avautumaan uudella tavalla vinkkeineen. Skräppäyksen historiakin on mielenkiintoista. Ennen valokuvien aikaa tallennettiin ajatuksia, reseptejä, runoja ja sitaatteja päiväkirjoihin, muistikirjoihin ja käsintehtyihin albumeihin. Myös taiteilijat ja tieteilijät ovat koonneet piirustuksistaan, kirjoituksistaan ja ideoistaan albumeja, kuten Leonardo da Vinci. Hänen albuminsa ovat innoittaneet nykyistenkin kuviopapereiden ja jopa leimamusteiden suunnittelijoita ja valmistajia.

Löysin toissa viikolla verkkokaupan poistotuotteista 

sopivan kokoiset albumin kannet jo valmistuneille sivuilleni 💟

Tämä uusi stanssi oli skräppäystäkin ajatellen hyvä hankinta. Albumissa on kuusi kierrettä ja käyttämässäni kartongista reikiä oli vain kolme. Kun kiinnitin kartongin tuohon lisäosaan, sain leiskat siististi albumiin ja just passelisti sopiviksi 👌

Tämän lyhyen johdannon jälkeen

varsinaiseen aiheeseen  😁

Nyt julkaisuvuorossa ulvova susi

eli Repolaisen lähettämistä materiaaleista 

kootut sivut tällä kertaa.

Sivut valmistuivat jo syyskuussa, mutta 

jäivät silloin viimeistelemättä tekstien osalta. 

Eihän tässä voinut käyttää muuta Reidar Särestöniemen taulusta otettua kuvaa 😁 Lisäsin vielä pienen taskun, johon mahtuvaan pieneen tagiin kirjoitan muistoja tästä museopäivästä.

Nyt on tekstitys paikoillaan ja viime vuoden toukokuisen museosunnuntain kootut teokset kuvamuistoina uusien kansien välissä. Menihän noiden kirjainten leikkaamiseen ja liimaamiseen pari päivää ja kuvien ottamiseen piti odotella aurinkoista päivää.

Nyt pitäisi etsiä vielä alpakat ja sommitella viimeisistä materiaaleista sivut.

Tänään kolmen viikon tauon jälkeen Art journal-kurssille

- pakkaamaan pikku kassi ja menoksi.

Mukavaa maaliskuun jatkoa!

-Sari-