maanantai 2. elokuuta 2021

Lime Green kukkii

 Koristetupakka Lime Green avasi ensimmäisen kukkansa sinä aamuna, kun pakkasimme autoa ja lähdimme viettämään toista lomaviikkoa äidin luo. Perjantai-iltana kotiin palatessamme ilahduin kovasti etupihalla runsaasti kukkivasta tupakasta. 
Kasvatin ensimmäistä kertaa tupakkaa itse ja alussa näytti siltä,
ettei taimista ennätä kasvaa kukkivaa kukkaa tänä kesänä.
Mutta kasvoi niistä kuitenkin. Laitanpa ens vuonnakin.
Tupakan seurana isossa piharuukussa kasvaa orvokkeja.
Nämä rimpsureunaiset ovat myös itse kasvatettuja ja 
osa on kylväytynyt viime kesäisistä orvokeista.
Takapihalla kasvatan joka kesä samassa ruukussa orvokkeja
syreenien ja luumupuiden katveessa. Nämä siniset orvokit
taitavat olla myös viime kesäisistä kukista siementäneitä.

Tämä nimetön piikikäs oli myös saanut väriä pintaansa.

Kelloköynnöksestä löytyi pikkuinen nuppu 💗
Kohti elokuisia puutarhaunelmia.

-Sari-

sunnuntai 1. elokuuta 2021

Perhoskesä

 Haikein mielin olen katsellut perhoskuvia ja lukenut blogeista perhosentäyteisestä kesästä. Meidän pensaiden ja puiden reunustamalle takapihalle ei usein perhosia kesällä eksy, keväällä perhosia pääsee lentämään pihan poikki useammin. Siksipä ilahduin kovasti äidin kukkapenkeissä vierailevista lukemattomista perhosista ja pääsin nauttimaan minäkin tästä  perhoskesästä. 
Täpläperhoset viihtyivät parhaiten näissä samettikukissa, sitruunaperhoset ja muut taas lentelivät kukasta kukkaan leimujen puolella (välissä kasvaa palavaa rakkautta ja jöriinejä).
Neitoperhonen




Nokkosperhonen
Keisarinviitta
Äidillä kasvaa samettiruusua monessa kukkapenkissä. 
Siirryin penkistä toiseen kuvaamaan perhosia.
Keisarinviittakoiras

Pelkäsin torstaisen sateen verottavan perhosia. Rajut
sateet vahingoittavat siipiä, tässä varsinainen siipirikko.
Perjantaina perhoset palasivat takaisin keskenään 
kilvoitellen, mutta eivät enää yhtä runsaslukuisina.


Perhosen toukkavaihe kestää noin viikon. Ilokseni olimme juuri sopivaan aikaan äidin luona ja löysin monta erilaista toukkaa rantasaunalla. Ensimmäisinä aamuina nurmella oli runsaslukuisesti mustia okaisia toukkia, joissa oli oranssinkeltaisia viiruja.
Lisäys: tämä näyttää heinähukan keskenkasvuiselta toukalta
Ei kannata mennä koskettelemaan, voi aiheuttaa allergisen reaktion.

Yhtenä päivänä löysin aivan mustia toukkia.
Niistä pulleroisista en saanut onnistunutta kuvaa.

Mustien toukkien jälkeen löytyi 
tällaisia vikkelästi liikkuvia kirjavia toukkia.



Viimeinen pörröinen toukka.
Monesta vikkelästi lentelevästä perhosesta jäi kuva saamatta. Varsinkin suruvaipan kuvan puuttuminen tästä muistokokoelmasta harmittaa. Niitäkin näin rannalla lentelevän.

Perhosten toukkien lisäksi rannalla oli paljon sisiliskoja. Niitä vilisti auringon lämmittämillä rappusilla ja yhden häntänsä katkaisseen kanssa tuijotimme toisiamme muurilla, kun siivosin kivien välistä aaltojen mukana kulkeutuneita kaisloja.

Yhden pikkuisen sammakon ennätin nähdä, mutta se loikki karkuun järveen. Osaahan se onneksi uida pakoon.

Ranta-aitassa on joka kesä ollut lentomuurahaisia oven karmia pitkin kiipeilemässä. Nyt niillä oli pesä kauempana kannossa. Kuhnurit ja kuningattaret olivat kokoontuneet kirveen varteen noustakseen lentoon parittelemaan.

Sekä rannalla että tuvalla lenteli isoja sudenkorentoja. Tuvan pihalla niitä näkyi kerralla toista kymmentä, pienoismalleja helikopterista. Rannalla seurasin, miten sudenkorento nappasi hyönteisen suuhunsa. Korennot olivat koko ajan lennossa, kuvia niistä en saanut otettua.

En ole useampaan vuoteen kuullut heinäsirkkojen korkeita ääniä (en erota onko kuulemani heinäsirkka vai korvan tinnitus), mutta matalampiäänisiä sentään kuulen. 

Omenasankosta löysin kuparikuoriaisen.


Eniten suurta kiinnostusta saivat sisällä nukkuneet lepakot.

Toinen lepakko jäi makaamaan ruohikolle,
kun mieskulta vei sen kukkakorissa ulos.
Sain eilen aurinkoisen sään aikaan pestyä lakanapyykin ja kuivatettua sen ulkona, joten tänään on joutava päivä levätä. Lukea loman aikana aloitettu, hieman kesken oleva kirja loppuun ja kääntää jo ajatukset työmoodiin ja aamuherätyksiin.  

Mukavan sateista elokuun alkua 💙

-Sari-

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Heinäkuun viimeinen

 Kahden viikon kesäloma on loppumaisillaan.
Ja niin on tämä helteinen heinäkuukin.
Pääsimme toisen koronarokotteen jälkeen lähtemään Leenan päivänä terveinä mansikkamaille äidin luo Savonlinnaan. Tosin perjantain kaupunkipäivä päättyi ennen kuin alkoikaan, mutta se johtui (toivon mukaan) normaalista huonovointisuudesta. Kun seinät alkoivat pyöriä silmiä auki pitäessä ja karusellin vauhti vaan kiihtyi, palasimme takaisin ja vetäydyin aittaan lepäämään. 
Torstai-iltana oli taivas purppuranpunainen.
Ukkosen ja sateen jälkeen pilviverho rakoili sen
verran, että aurinko pääsi pilkistämään pilven raosta.
Palasimme eilen illalla Savonlinnan lomalta kotiin. 

Kasvit olivat selvinneet hyvin helteisistä päivistä; varaston seinustalla kelloköynnös kasvaa edelleen kohisten  (pieniä kukkanuppujakin löytyi!) ja amppelissa keijunmekko on vehreä ja kukkii. Naapuri kävi niitä alkuviikosta kastelemassa ja tarkisti samalla muutkin, sekä etupihan että takapihan, kukat. 

Tomaattien itsekasteleva oli toiminut hyvin eikä ämpäristä ollut vesi loppunut (en ennättänyt testaamaan vedenkulutusta kunnolla ennen lähtöä ja laitoin kastelun väliksi 24 tuntia).
 Keskiviikkona täällä oli satanut ja eilen illallakin satoi vielä niin kovasti, että koirakaveri alkoi pelkäämään (Eddylle torstain tuntien ukkospelko oli vielä liian tuoreessa muistissa). Tänään tyhjentelin takapihalla aluslautasilta vesiä pois. Vielä pitäisi lakaista kuivuneita koivunsiemeniä pois ennen seuraavaa sadetta.
Tämän äidin karjalanneidon myötä toivottelen
kaunista heinäkuun viimeistä päivää 💗

-Sari-

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Vohveleita ja unikoita

 Jos Kokkolassa käydessä on aikaa, 
Neristaniin käy reippahasti askeleet.
Ensimmäiseksi suunnattiin vohvelille. Aamupalasta olikin jo pitkä aika ja nälkä hiipi vieraaksi. Meinasin ensin tilata sekä suolaisen että makean vohvelin, mutta onneksi maltoin tyytyä yhteen. Vohveli oli nimittäin suuuuri. kaksi ennen illallista olisi ollut liikaa.
Mieskulta päätyi hillovohveliin.
Kermavaahtoa oli iso keko.
Pihapöydät täyttyivät pian asiakkaista ja naakat pitivät vahtia.
Pitsiliinoja ei pöydillä näkynyt, ne oli
ripustettu ylös narulle pitsiviiriksi.

Lautasten tyhjennyttyä lähdimme kiertelemään Neristania.
Yksin olisin kiertänyt kaikki 12 korttelia, mutta yhdessä
kävelimme lähinnä Itäisellä ja Läntisellä Kirkkokadulla.
Kivijalkojen vierustoilla kukkivat unikot.¨
Muutamia kuvia Neristanin taloista.







Monessa talossa portti oli avoinna ja pääsimme näkemään 
 sisäpihoillekin. Joissakin näkyi lähes sortunut ulkorakennus, jonkun talon piha kasvoi pitkää heinää mutta useimmat pihat olivat viimeisen päälle laitettuja.
Ennen kotimatkaa kävimme vielä Paapiin tehtaanmyymälässä,
jossa mumma hurahti kivoihin kuoseihin ja osti "muutaman"
vaatteen Mealle 😁 Ja "pappakin" löysi Mealle tuliaisia.
Monessa ikkunassa istui posliinikoira ja 
joidenkin ikkunoiden edustalla oli juorupeilejä.
Ja unikoita tosiaan kasvoi talojen vierustoilla.

Tänne palaan vielä joskus uudelleen 
ja kierrän silloin koko alakaupungin.

Oih, venetsialaisten aikaan olisi 
mahtavaa vierailla Kokkolassa.

-Sari-