Hotelliviikonloppu pitkästä aikaa viime viikolla. Aikoinaan hotelliviikonloppua vietettiin kolmen viikon välein, vuosia. Työviikon jälkeen oli mukava päästä valmiiseen pöytään ja nukkumaan puhtaiden valkoisten lakanoiden väliin. Luksusta arkeen, vaikka vaatikin monen sadan kilometrin ajoa suuntaansa. Ikä on tehnyt tehtävänsä, enää ei jaksaisi sitä matkustelua. Mutta on niitä aikoja kiva jälkeen päin muistella.
Majoituspaikkana tuttu Hotelli Rakuuna.
Rakuunassa on hyvä majoittua, kun matkaseurana on tuo koirakaveri. Ensimmäisessä kerroksessa on lemmikkihuoneita ja ulos pääsee myös tuolta talon toisesta päästä, mikä näkyy kuvassa. Kummankin ulko-oven luona (sisällä) on erinomaiset pesupaikatkin kurakelejä ajatellen. Ja pyyhkeitä tassujen kuivaamiseen. Vastaanotosta olisi saanut koiralle pedin ja kupinkin, mutta meillä oli oma räsymatto ja vesikuppi mukana.
En maininnut huonevarausta tehdessä majoittujien lukumäärää, vain että lemmikkihuone tarvitaan. Tällä kertaa sitten saatiin twin huone läheltä sitä toista ulko-ovea. Eniten varmaan Eddyllä oli miettiminen, kumpaan sänkyyn sitä yöllä hyppää 😁
Wikipediasta kurkkasin, että sotamies Vilho Rättö (10.3.1913 - 21.1.2002) nimettiin jatkosodan alussa 3. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 4 ja hän oli ensimmäinen miehistöön kuuluva, jolle myönnettiin Mannerheim-risti.
Yhdellä seinällä oli kaunis kolibritapetti.
Linnunlaulua ja kukkia jo kaipailee.
Seuraavan kerran taidetaan majoittua tuolla sitten keväämmällä. Tyttären perhe asuu hotellilta muutaman minuutin ajomatkan päässä ja satamahan on ihan lähellä Rakuunamäkeä. Jos keväällä pääsisin linnoituksilla kävelemään. Nyt oli kävelyreitit niin jäiset, ettei kävelyt houkutelleet nastakengilläkään.
Käytiin vielä ennen kotiin lähtöä syntymäpäivien rääppiäisillä. Aamupalalla jätin vielä tilaa synttärikakulle, kun kakkua oli jäänyt paljon jäljelle. Sain otettua kuvan tekemästäni kortista itselle muistoksi - tuollaistakin mallia on tullut kokeiltua.
Kuopuksella oli tallessa kuva 2-vuotissynttäreiltään.
Ja sama mekko reilu 33 vuotta myöhemmin
nuoremmalla synttärisankarilla yllään.
Viikonlopuksi oli luvannut sateita, mutta meitä ei sade matkan aikana kiusannut. Hetkellinen sadekuuro kasteli tuulilasin alkumatkasta kotiin palatessa. Täällä kotipuolessa oli satanut kuulemani mukaan enemmän, ja pihatieltä olikin kivasti sulanut jäätä pois. Nyt lumesta on muistona enää muutama kasa, johon lunta on työnnetty pihatieltä.
Etelä-Karjala, Kymenlaakso, Uusimaa.
Oli tallennettava kuviin tätä ihmeellistä tammikuuta matkan varrelta. Kaakossa oli vielä lunta, Kouvolan jälkeen lumipeite alkoi vähentyä ja pellot olivat paljaana. Lämmintä n. +5 astetta.
Tarkoitus oli ajaa pysähtymättä kotiin, mutta muutaman teekupillisen jälkeen oli pakko pitää vessatauko.
Suosikkihahmoja sukupolvesta toiseen 😊
Ja keittiöleikit aina mieluisia.
Meidän lapsuudessa ei näin hienoja leikkikeittiöitä tainnut olla.
Parhainta tammikuun viimeistä päivää
ja
rentouttavaa viikonloppua!
-Sari-
