lauantai 28. marraskuuta 2020

Joulukortteja

 Lomalla oli aikaa askarrella vaikka aamusta iltaan. Viimeisinä päivinä innostuin kokeilemaan tätä uutta leimasettiä, joka on Heidin Korttipajan omaa tuotantoa yhteistyössä Kamala luonto -sarjakuvien tekijöiden kanssa. 
Taivaan väritin DistressInk -leimamusteilla  musteenlevittimellä pyöritellen. Leimattujen kuvien suojaksi leikkasin Post-it -lapuista hieman suuremman kuusien muotoja mukaellen. 
Ystävykset ilves, kettu ja kärppä katselevat tähteä taivaalla.
Taivaalle tein kohojauheella juovan (liekö jäänyt lumivana joulupukin reestä vai revontuliako kuvaavat) ja Nuvon helmiaineella kunnon lumisadetta.
Ensimmäiset kolme joulukorttia on jo melkein postitusta vaille valmiita, nimet on kirjoitettu ja postimerkitkin jo laitoin kuoreen. Sisäpuolelta puuttuu vielä jouluinen loru ja terveiset.

Näitä oli niin kiva tehdä, että leikkasin aamulla kartonkia vielä neljään korttiin, josko tänään innostuis ainakin leimaamaan kuvat valmiiksi. Mieskulta kun on koko päivän keilareissulla Porissa niin taas saa tehdä mitä lystää Ü 

Pirtsakkaa lauantaita!

-Sari-

perjantai 20. marraskuuta 2020

Viimeiset kesälomapäivät

 Kiivastahtisen alku syksyn aikana ei ollut suotavaa pitää/antaa lomaa eikä varsinkaan saldovapaata, joten toivoin viimeiset pitämättömät kesälomapäiväni todennäköisimmin myönnettävään ajankohtaan eli tänne marraskuun loppuun. 

Ja millaiselta tänä aamuna ulkona 
näyttikään eilisen Liisa-myrskyn jälkeen...
Nallevahti, aurinkotuoli ja kynttilälyhty peittyivät lumen alle.
Köynnösruusussa on vielä vihreitä lehtiä.
Porkkana kukkii yhä vain.

Eilinen sade ja myrskytuuli ovat jo kaukainen muisto.
Tänään paistaa aurinko ja ulkona on pikku pakkanen.

Ihan just tänään en suunnitellutkaan käyttäväni lomapäivää pihalla touhuten. Nyt on varsin sopiva valoisa päivä etsiä kadonnutta korvakorua ja ottaa ihan rennosti Ü

Mahottoman mukavaa perjantaita!

-Sari-


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Mummasunnuntai

 Mieskulta oli tämän viikon sairauslomalla ja kun ei keilaamaan vielä tänäänkään päässyt, käytiin pitkästä aikaa kyläilemässä esikoisen luona. 

Siitä onkin jo melkein kuukausi, kun
viimeksi olen mumman mussukkaa nähnyt. 
Synttäreiden jälkeen Mea oppi kävelemään. Voi tuota pientä taaperoa. Nyt odotellaan, milloin ticotico-puhe muuttuu oikeiksi sanoiksi ja lauseiksi. Tytöllä on paljon kerrottavaa jo nyt.

Mea nukahti pian rattaisiin, kun lähdettiin kävelylle ja nukkuikin kunnon päiväunet. Hetki ennätettiin unien jälkeen vielä touhuta, ennen kuin meidän oli aika lähteä kotiin.
Kävelyreitin lopussa huomasin ruusupuskassa nuppuja. Niin on vielä lämmintä marraskuun puolessa välissä, että luonto luulee kesän taas koittaneen. 

Tosin tänään koiran kanssa puistossa kävellessä huomasin puiden latvuksissa punatulkkuparven. Punatulkut siirtyvät pihapiirin lähettyville, kun ilmat kylmenevät. No onhan nyt alkamassa muutaman päivän viileämpi jakso, mutta ei vielä sentään pakkasta. Viikon puolivälissä pitäisi lämpötilan nousta hetkeksi kymmenen asteen tienoille ja ensi viikolle luvassa myös sadetta muutaman poutaisen päivän jälkeen.

Tytär on ahkeroinut jo kovasti pehmeitä lahjoja.
Korvia, tassuja, pulleita massuja.

Oi, miten odotankaan ensi viikon loppua! Pidän viimeiset kesälomapäiväni ja saan hengähtää hetken tehden mitä lystää. 

Huojentavaa ajatella, että ensi viikolla on neljä työpäivää ja seuraavalla vain kolme. Seuraavan työrupeaman jälkeen on joulun vapaat ja uusi vuosi alkaakin talvilomalla.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

tiistai 10. marraskuuta 2020

Sinivalkoisin ajatuksin

 Sunnuntai-iltana pyörittelin korttipajassa
kynttiläkuvioita ja siniristilippuja. 
Kaivelin varastosta viimeiset pienet korttipohjat ja tein hyvin pelkistetyt kiitoskortit sotiemme veteraaneille jaettavaksi. En toki kaikille noin 6 500:lle, mutta muutamalle edes.
Tämän kortin toivottavasti saa joku sodassa olleista naisista.
Korttien sisäpuolelle laitoin Suomen lipun
ja kirjoitin tervehdyksemme ja kiitoksemme.
Silloin kun tuhanteenkaan sanaan ei saa tiivistettyä sitä suurta kiitollisuutta maamme itsenäisyyden puolesta taistelleita, 
riittää vain yksi...

Toivottavasti tämä Postin kampanja saa jatkoa 
vielä monen vuoden ajan.

Tämän vuotiseen on aikaa 
osallistua perjantaihin saakka.

-Sari-

lauantai 7. marraskuuta 2020

Lämmin lauantai

 Tänään herättiin seitsemän aikoihin aurinkoiseen lauantaiaamuun. Kiirettä ei mihinkään, joten makoilin sängyssä koirakaverin kanssa siihen saakka, kunnes mieskulta lähti keilahallille ajamaan.
Puolen päivän jälkeen lähdin ulos keräämään viikon aikana levinneitä puiden lehtiä ämpäriin ja tuulen lennättämiä koivun oksia kasaan kohopenkin valmistamista odottamaan. 
Kun tuuli yltyi ja alkoi tiputtaa köynnösruususta lehtiä juuri putsattuun kohtaan, lopetin takapihan siivouksen tältä päivältä. Etupihalta kävin vielä keräämässä loput lehdet pois. 
Koirakaverin kanssa käytiin kävelyllä tammen luona, jotta sain kerättyä uusia terhoja. Olisin tänään laittanut aiemmin keräämäni multaan, mutta joka ikinen terho oli kadonnut penkin päältä. Mikä lie eläin ne siitä pois kuljettanut. Kumma, kun kukkaruukun aluslautasella olevat terhot olivat vielä tallessa.
Viimeisiä puutarhan kukkijoita ovat kehäkukka ja keijunmekko. Kelloköynnökseen ilmestyy yhä uusia nuppuja, mutta en usko niiden enää avautuvan. Keräsin talteen hieman kehäkukan siemeniä, noita terälehtiä voisi ottaa myöhemmin talteen ja pakastaa jääkuutioihin talven juhlajuomia koristamaan.

Mukavaa lauantai-iltaa!

-Sari-

torstai 5. marraskuuta 2020

Punertava aamutaivas

 Aamulla hämmästelin olohuoneen seinään piirtynyttä punaista läiskää. Ulos katsoessa huomasin, kuinka taivas oli värjäytynyt kauniin tumman punaiseksi ja yläpuolella olevat pilvet olivat vaalean liilan värisiä.
Vaikka puiden oksien läpi ei hyvää kuvaa saanutkaan, puin päälle ja menin takapihalle ikuistamaan tuon näkymän. Sen verran maaginen ja harvoin nähty tuo taivaan sävy oli.
Voi miten aurinkoisilta tulevat päivät näyttävätkään.

Tämän hetken ennusteen mukaan seuraava viikko on poutainen. Alkuviikosta ilma viilenee ainakin hetkeksi niin, että täälläkin pakkanen laskee jopa viiden asteen tienoille. 
Ei näin kauniista marraskuusta 
joka vuosi pääse nauttimaankaan.

-Sari-

tiistai 3. marraskuuta 2020

Ilta-ajelulle Majakalla

Tuumasin eilen mieskullalle, että oispa mukava käydä Nokkalassa. Tänään sinne jo ajeltiin Ü
Kuun silta keinahteli laineilla, mutta sitä pääsin katselemaan vain sisältä käsin. Kuu meni takaisin pilven taa, kun lähdimme pois.
Uimarannan toisella puolen Cafe Merenneito uinuu marras- ja joulukuun ajan, mutta avautuu jälleen tammikuussa.
Kioski odottaa seuravaa jäätelökesää.
Tuore salaatti maistui hyvälle.
Tulevaisuudessa taidamme ajella Nokkalaan ympäri vuoden. Odotan varsinkin pääseväni kello viiden teelle joskus keväällä.

Ennen kuin käydään yöpuulle, kipaistaan koirakaverin kanssa ulkona katsomassa, josko se kuu nyt olisi näkyvillä.

-Sari-