Mummasunnuntai

 Mieskulta oli tämän viikon sairauslomalla ja kun ei keilaamaan vielä tänäänkään päässyt, käytiin pitkästä aikaa kyläilemässä esikoisen luona. 

Siitä onkin jo melkein kuukausi, kun

viimeksi olen mumman mussukkaa nähnyt. 

Synttäreiden jälkeen Mea oppi kävelemään. Voi tuota pientä taaperoa. Nyt odotellaan, milloin ticotico-puhe muuttuu oikeiksi sanoiksi ja lauseiksi. Tytöllä on paljon kerrottavaa jo nyt.

Mea nukahti pian rattaisiin, kun lähdettiin kävelylle ja nukkuikin kunnon päiväunet. Hetki ennätettiin unien jälkeen vielä touhuta, ennen kuin meidän oli aika lähteä kotiin.

Kävelyreitin lopussa huomasin ruusupuskassa nuppuja. Niin on vielä lämmintä marraskuun puolessa välissä, että luonto luulee kesän taas koittaneen. 

Tosin tänään koiran kanssa puistossa kävellessä huomasin puiden latvuksissa punatulkkuparven. Punatulkut siirtyvät pihapiirin lähettyville, kun ilmat kylmenevät. No onhan nyt alkamassa muutaman päivän viileämpi jakso, mutta ei vielä sentään pakkasta. Viikon puolivälissä pitäisi lämpötilan nousta hetkeksi kymmenen asteen tienoille ja ensi viikolle luvassa myös sadetta muutaman poutaisen päivän jälkeen.

Tytär on ahkeroinut jo kovasti pehmeitä lahjoja.

Korvia, tassuja, pulleita massuja.

Oi, miten odotankaan ensi viikon loppua! Pidän viimeiset kesälomapäiväni ja saan hengähtää hetken tehden mitä lystää. 

Huojentavaa ajatella, että ensi viikolla on neljä työpäivää ja seuraavalla vain kolme. Seuraavan työrupeaman jälkeen on joulun vapaat ja uusi vuosi alkaakin talvilomalla.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-