tuumasin ja melkein kyynelkin tirahti silmään, kun lounastauolla huomasin, että puiston nurmi oli tänään leikattu. Eilen nimittäin ihastelin sen runsasta kukintaa ja seurasin tyytyväisenä kaikkia niitä pörisijöitä, jotka lentelivät kukasta kukkaan.
Tänään muutama pörriäinen lenteli kummissaan ja etsi kadonnutta ruokaa. Voihan itku minkä olivat tehneet! Tämä pieni puisto kun on vain puisto, ei semmoinen virkistyskäytössä oleva nurmialue, joten joutaisi ihan hyvin olemaan kukkivana nurmena useamman viikon ajan. Nyt harmittaa, että en käynyt ottamassa eilen siitä kuvaa, niin kuin mielessä käväisi.
Kamera on tainnutkin maata laukussaan jo viikon ajan. Tänään sen kaivoin esiin kun halusin käydä ottamassa pihalta kuvia näistä laukoista. Kivasti tuolla tavalla yhdessä kukkivat.
Tulppaani on tiputtanut terälehtiä maahan. Näitä katsellessa tuli ajatus, että noin koreiden salaatinlehtien päälle olisi kiva tehdä suupaloja kasvisraasteista tai avokadotahnasta.
Meidän takapihalle, valko- ja sinivuokkojen kasvupaikoille on levinnyt tänä kesänä ihan älyttömän paljon lemmikkejä. Ei niitä raaski poiskaan kitkeä, antaa rauhassa kukkia aikansa.
Etualalla kasvaa rakuuna, pienessä multatilassa "lampunvarjostinruukussa" on pysynyt hengissä jo muutaman kesän ja talven. Ruukun suojana on vanha sateenvarjon kangas ja multaa tosi vähän. Saa kosteudun kankaan läpi maasta ja siksi varmaan voi noin hyvin.
Pari vuotta on pihaa koristanut myös yrttimaa-kasvusäkki, jossa kasvaa sitruunamelissa. Säkin toisessa päässä oli vapaata tilaa, jonne kylvin persiljaa, rukolaa ja pinaattia - muistaakseni. Yksi kolmesta oli kasvattanut jo vihreän viivan multaan.
Tänä vuonna en onnistunut itse kasvatettavien kanssa, vaan olen turvautunut toisten kasvattamiin taimiin. Tänään huomasin, että tässä amppelitomaatissa on jo kolme tomaatinraakiletta < 3 Tomaatin kaverina kasvaa persiljaa, jonka olin laittanut ruukkuun viime kesänä kasvamaan. Siellä se pihan pimeimmässä nurkassa kasvoi, vaikka multaa ei oltu kasteltu lainkaan ja ruukku sijaitsi katoksen alla sateelta suojassa. Sitkeä kaveri!
Näillä pihamaan ilahduttajilla olen tänään yrittänyt saada paremman mielen tuon ruohonleikkuun jäljiltä. Hieman ne oloa parantavat, mutta edelleen suren suuresti ihmisen toimia ja itsekkyyttä luonnon kustannuksella. Kaikkihan me jo tunnustetaan se, että elävistä pienimmätkin ovat tärkeitä ja ilman niitä meidänkään eläminen ei olisi mahdollista.
Huomenna on jo perjantai!
-Sari-
