torstai 23. joulukuuta 2021

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas

 Lahjat peittyy kääröihin

En ole vuosiin varsinaisesti hankkinut joululahjoja, pieniä muistamisia olen antanut läheisille. Mieskullankaan kanssa ei lahjota toisiamme. En tykkää siitä antamisen pakosta, vaan haluan antaa milloin tahansa kun jotain kivaa löytyy just sille tyypille.

Kun lapseni olivat pieniä ja vietimme vielä lahjajouluja, nautin lahjojen paketoinnista, kun toiset olivat jo nukkumassa. Sytytin kynttilän ja kuuntelin joulumusiikkia. Aika perinteistä joululahjojen paketointia siis joululahjavalvojaisineen.
Tykkään paketoida harvat antamani lahjat nätisti ja käyttää paketointiin kaikkia kivoja ja kauniita juttuja mitä kätköistä sattuu löytymään ja on jäänyt jäljelle jostain askarteluista.
Kävin eilenn postista paketin ja tuotteet oli pakattu
niin kauniisti pahvilaatikon kätköihin, että
päätin illalla kokeilla erilaisia paketointityylejä.

Etsin nauhoja, pitsejä, tapetteja, kulkusia, tähtianista, kanelitankoja, jänönhäntää (jota oli myös silkkipaperiin käärityn tilaamani pellavainen tyynyliinan koristeena).
Mealle paketoin pehmeän lahjan pahvilaatikon sisällä olleeseen valkeaan paperiin. Meinasin ensin leimailla paperille punaisella leimamusteella erilaisia jouluisia kuvioita, mutta en viittinyt kuitenkaan niin pitkälle mennä. Punavalkoinen leipurinnyöri ja karkkikeppi tuovat pakettiin väriä. Ja itse korttikuvasta tekemässäni pakettikortissa on myös punanauhaisia paketteja.

Tuo pieni paketti on kääräisty tapettiin. Päälle laitoin pitsireunaista juuttinarua, joka oli jäänyt yli ristiäisaskarteluista ja lopuksi ympärille vielä ohutta valkoista nauhaa.
Tilaamani pellavainen aluslakana  saa esittää kankaista lahjakäärettä, vaikkapa keittiöpyyhettä. Pellavaisen kankaan kaveriksi passaa luonnolliset koristeet kuten tässä kuivattu appelsiinin siivu ja nippu kanelitankoja.

Ihanaa, kun vihdoin löysin parivuoteen mittaisen aluslakanan, joka on värikäs eikä valkoinen, niin kuin ne yleensä ovat. Tämä värikin on kiva, kanerva. Näytti eri valossa ruskealta ja luulin saaneeni väärän lakanan 😁 Makuuhuoneen valossa näyttää iheltään.
Ostin viime- tai toissavuonna Ikeasta lahjapaperia. Mitään tonttukuvioista ja joulunpunaista paperia en varta vasten jouluksi osta, vaan tykkään tällaisista joita voi käyttää milloin vaan. Kuopus oli tehnyt makramee-enkelin (johon ei ollut yhtään tyytyväinen ja enkeli oli ehkä menossa roskiin) ja kokeilin miten se passaa paketin koristeeksi. Ihan kivalta tuokin näyttää, vaikka on noin iso.
Kynttilöitä voi antaa koristeltujen tulitikkuaskien kera pikku joulumuistamisina tai ihan millon vaan, vaikka kukkakimpun lisäksi. Mehiläisvahakynttilöiden ympärille kääräisin palan tapettia ja samaa ylijäämäjuuttinarua ja lopuksi vielä valkoisen nauhan, johon olin laittanut pienen hopeisen kulkusen. Toiset kynttilät tilasin ja ne oli kääräisty valkoiseen silkkipaperiin. Lisäsin kynttilöiden ympärille blingblinghopeanauhaa ja karkkikepin.
Yksinkertaisen kauniin lahjakassin saa ruskeasta paperikassista, jonka sankaan on kietaistu värillisestä paperinauhasta rusetti. Tässä kassissa toin ostamaani keramiikkaa joulubasaarista kotiin ja nyt siinä on pienet pinkit huopikkaat 💖 Laitoin kassin täytteeksi valkoista ja pinkkiä silkkipaperia.

Yksinkertaisen kauniin paketin sain myös pahvilaatikosta, jonka päällystin kultakimalteisella tapetilla. Laatikon ympärille laitoin kultaista nauhaa (ostettu monta vuotta sitten Raisiosta alesta) ja koristeeksi laitoin ihanalta tuoksuvan tähtianiksen (tähtianiskin jo vanhaa ylijäämää, jäänyt inkiväärijuomatarvikkeista käyttämättä toissa talvena). Tässä laatikossa tulen säilyttämään askartelutarvikkeitani.

Tämänkin pienen laatikon päällystin tapetilla. Tapetti on aika paksua ja ei niin kauniisti asettunut pehmeäpahvisen paketin ympärille. Paperinarua ympärille ja koristeeksi pieni punaine joulupallo ja nahkainen tähti. Tämän paketin tein ihan tekemisen ja kokeilemisen ilosta Ü

Olipa mukava paketoida ihan oikeitakin lahjoja pitkästä aikaa ja leikitellä kauniilla koristeilla. Tulevina vuosina onkin kaksin verroin paketoitavaa, kun Maia kasvaa. 

Tänään minulla alkoi jo joululoma.
Harmi, että ensi viikolla on kokonainen työviikko.
Olisi ollut mukavaa levätä ja vähän siivota täällä kotona.
Mieskullallakaan ei ole pitkää joululomaa, kuten yleensä on ollut.


Taatto, taatto läksi innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan;
latva saapi tähtösen
oksat kaikki, tiedät sen
paljon kynttilöitä.

Kun on valmis kuusi kultainen,
rynnistääpi lapset huoneeseen.
Ken on tuonne tullutkaan,
joululahjat pussissaan?
Vanha joulupukki!

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Joulukuun kahdeskymmenestoinen

Dippaamattomat sytykkeet

Nyt alkoi jouluvapaat meillä molemmilla. Pidän huomenna viimeisen kesälomapäiväni pois. Johan tuo on aikakin 😂

Mieskulta tuli eilen iltakymmeneltä kotiin kinkku kainalossa ja  tänään töistä kotiuduttuaan laittoi kinkun uuniin paistumaan. Keittiössä rapisee siihen malliin, että nyt on kinkku jo uunista pois ja kunhan tovin jäähtyy päästään sitä maistamaan.

Eilen aamutuimaan innostuin kokeilemaan sytykkeiden tekemistä munakennoista. Tämä oli ollut mielessä jo muutamia päiviä, mutta en lähtenyt varastosta kynttilöiden sulatuskattilaa etsimään, vaan kokeilin miten kynttilänpätkät sulavat uunin lämmössä.

Alun perin ajatus lähti Sumarin askartelusta Suomen kaunein  koti: Joulukodit -ohjelmassa, mutta mielestäni niissä oli aivan liian paljon steariinia (kuten sytykeruusuissakin).
Paloittelin kaksi munakennoa ja kaivelin ulkokynttilöiden jämät muovikipoista. Löysin pieniä viime vuonna kuivaamiani appelsiinin viipaleita ja kukka-asetelmissa olleita kanelitankoja.
Kovin tiiviitä "kukkia" näistä ei tullut, en viitsinyt enää kolmatta munakennoa hakea. Laitoin kennosuikaleiden väliin appelsiinin paloja, kanelitankoja ja laakerinlehden palasia. Muutamaan kukkaseen lisäsin myös tähtianiksen.
Mehiläisvahakynttilöihin hankkimaani sydänlankaa on jäljellä vlelä vaikka kuinka ja pätkäisin sitä näihin sytykkeisiinkin. En tiedä onko langasta mitään iloa eli hyötyä.
Kun ensimmäiset steariinit olivat sulaneet, kaivoin kätköistäni vielä pieniä kruunukynttiöliden pätkiä ja sulatin nämäkin sytykkeisiin.
Valmiista sytykkeistä ei olekaan kuvaa.
Yritän muistaa kuvata ne sitten, kun 
pääsen sytykkeitä testaamaan.

Olin suunnitellut leipovani pipareita tai joulutorttuja, mutta uuni oli nyt erilaisessa käytössä ja leipomiset jäivät toiseen kertaan ja kanelin seurana ei tuoksunut neilikka vaan tähtianis.

 Minä leivoin taikinan,
siitä paisui pulla.
Voisinpa yhtä pyöreäksi
ja tuoksuvaksi tulla.
Neilikka, kaneli ilmassa leijaa,
tuoksujen jouluinen taika.
Nallen nenää kutkuttaa
tämä onnellinen aika.
-Hannele Huovi-

tiistai 21. joulukuuta 2021

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen

Hyvä tuomas joulun tuopi

Joulun tuloko jännittää, kun en kolmen jälkeen herättyäni enää uudelleen nukahtanut. Puuhastelin yhtä sun toista melkein yhdeksään saakka ja sitten aloitin työtyöpäivän.

Tänään toivon mukaan heinäkuussa alkanut lämmitysputkiston remppa on saatu päätökseen, kun pattereihin laitettiin termostaatit takaisin ja tuulikaapin seinässä oleva aukko peitettiin puhtaan valkoisella levyllä. Jouluksi en täällä siivottua saa, mutta lupasin kodin järjestämiseen itsellesi riittävästi aikaa ensi vuonna. Ihan ilman kiirettä laittelen tavaroita paikoilleen kun hyvältä tuntuu. Ja huomisesta alkaen pitenevät päivät tuovat lisää valoa ja kevättä kohti jaksaa paremmin työpäivän jälkeenkin puuhastella.

Minä seisahdan nyt kuin tämä talvipäivä ja taidan pian torkahtaa iltaunille. Mieskulta lähti juuri keilaamaan ja jos myöhään menee, saattaa palata kotiin joulukinkku kainalossa.

Kolme yötä jouluaattoon enää on,
leivotaan ja siivotaan
ja 
on villiä melskettä,
helinää ja helskettä.
ja 
lahja peittyy kääröihin.

Siitäkö tuntee joulun?

 Tulit jo meidän luoksemme, 
tulit jo joulu kulta!
Saimme kuusen ja kynttilät
tuomisiksi sulta!

Koti on valmis ja herttainen,
juhla mielessä kaikkien.
Silmät loistaa pienoisten,
niin kuin joulun tähdet.

Tulitpa meille kirkasna,
kiitos joulu kulta!
Sytytä myöskin sydämiin
taivaan tähtien tulta!

Jeesus taivaan rintahan tuo,
Kotiin riemun kirkkahan suo.
Saavu nyt, Jeesus, meidän luo
silloin on oikea joulu.
-Hilja Haahti-

maanantai 20. joulukuuta 2021

Joulukuun kahdeskymmenes

 Pakkasukko palasi.

Ulkona on jo kymmenen astetta pakkasta ja tuulen kera tuntuu kuin sitä olisi ainakin kaksikymmentä. Lounaslenkillä, kuten koko päivän, paistoi aurinko. Oli ihanaa tallustaa, kun tiet ovat pysyneet kuivina. Kukkaispolulle oli pudonnut käpyjä, oravatko lie kuusesta niitä levitelleet. Korjasin pari näteintä pois kuleksimasta, jospa niillä vähän joulun tuntua kotiin saisi. Kukkakaupasta ostin eilen ison (männyn?)kävyn koristeeksi, kun oli niin komea :)
Aamulla etsin joulukoristelaatikkoa ja eteisen arkustahan se löytyi. Tuli arkun päällinen siivottua samalla heti viikon aluksi ennen työpäivän aloittamista. Siihen kun on kerääntynyt kaulahuiveja, sormikkaita ja pipoja kasoiksi ja vähän pyykkiäkin näemmä sinne on jäänyt (kun se on niin mahottoman kätevä taso laskea tavarat sylistä odottamaan ulkovaatteiden ja kenkien riisumista).

Toisesta laatikosta löytyi tonttuovea aiempina vuosina vahtinut tonttu ja nyt tuo tonttutyttö seisoo ulkona vieraita vastaanottamassa luistimet olallaan. Suksetkin hänelle laitoin, vaikka lunta ei vielä olekaan. Saa nähdä saadaanko valkea joulu vai ei. Ennusteet näyttävät muuttuvan päivittäin.

Älä sulje oveasi
joulutontulta!
Tontulla on tuomisina
paljon iloa.

Anna tontun sytyttää se
pieni kynttilä.
Silloin siitä joka soppeen
hehkuu lämpöä.

Kuuntele, kun joulutonttu 
korvaan kuiskuttaa!

Sitä pientä salaisuutta 
kertoa et saa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Joulukuun yhdeksästoista

Kaunista neljättä adventtia 
Aamupäivästä askartelin viimeisiä
postin kuljetettaviksi vietäviä kortteja.

Nopea kortti valmiiksi leikatuista ympyröistä.
Kultaista blingblingiä ja ääriviivatarroista nauhat.
Kaupasta levy suklaata ja viimeiset hyasintit joulukotia koristamaan. Ystävälle joulutervehdys joulukukan kera. 

Nyt katson viimeisiä jouluisia vinkkejä Srömsöstä ja paloittelen lanttua kuutioksi. Mieskulta kuori ja paloitteli jo perunat kattilaan. Ensi viikolla meillä on lounaaksi makkarasoppaa 😄

Ihanaa jouluviikkoa Sinulle 💟


Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuua,
valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
-Zacharias Topelius-

lauantai 18. joulukuuta 2021

Joulukuun kahdeksastoista

Suklaakortti
Suklaakortteja on helppo tehdä valmiista korttipohjista,
jotka on mitoitettu sinisen kokoisille suklaalevyille.
Yhdestä 32 cm x 32 cm kartongista riittää
myös sisäpuolen koristeluun ja
pienet palat käytän myös,
reunojen koristeluun.
Myös askartelupikkujouluissa tehtiin suklaakortti.
Säästin kuviopaperista tämän lumiukon toiseen korttiin.
Yksin ei tarvitse koskaan askarrella, Edi
on aina kaverina - ainakin lähellä nukkuen 💓
Jouluaattoon on kuusi yötä ja meillä sataa vettä.
Huomenna taas pakastuu ja on älyttömän liukasta.

 Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta
tai namuselta
tai mantelilta.

Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä
tai punaiselta
tai ruskealta.

Sillä joulukuusi on vihreä
ja kuusen oksan kätkössä
on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena.
-Kaarina Helakisa-

keskiviikko 15. joulukuuta 2021

Joulukuun viidestoista

 
Ovia ja ikkunoita

Yritin jo vuosi sitten tehdä ikkunallisia ja ovellisia kortteja, 
mutta en saanut mieleisiä ja jäivät kesken.

Tänä vuonna uusi yritys ja nämä kolme sain valmiiksi (ylimmän kuvan vasemmanpuoleisen kortin oven olin tehnyt valmiiksi jo viime vuonna, löytyi jostain papereiden välistä). Naapurilta sain lainaan stanssin, jolla leikkasin nuo lyhdyt.
Ikkunalliseen korttiin laitoin pitsistä verhon 
ja pitkästä tulitikusta verhotangon.

Toisen oven ikkunaan laiton keltaisen pitsin verhokapaksi.
Toisen oven ikkunaan lyhyen verhon samasta pitsistä,
jota tuohon ikkunakorttiinkin olen käyttänyt.
Näitä teen lisää, jahka joulutouhut hellittää.
Monta ikkunaa on jo odottamassa pitsiliinojaan.

Jouluilta hämärtyy, 
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat
saapuu illan juhlihin
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.
-Oiva Paloheimo-