Ei äänekäs paraati

 Niin tyytyväinen oon kun aamulla tuli lähettyä. Kävin Amos Rexin museossa kahtelemassa Hiljaista paraatia. Eilen lounastauolla kävin toteamassa, että ihan liian pitkä jono (Haiku ravintolan nurkille asti) jäädä kesken työpäivän jonottamaan.

Jonoa oli jo tänäänkin kymmenen jälkeen. Asettauduin jonon jatkoksi kenkäkaupan kohdalle. Puolen tunnin jonossa seisomisen jälkeen vilkaisin taaksepäin ja huvitti Forumin seinän mainos. Vielä ei ollut aika olla liikkeessä, ovet avautuisivat vartin päästä

Yllättävän nopeasti jono liikkui ja pääsin sisälle. Kiersin Hans Op de Beeckin näyttelyn kertaalleen ja kävin sen jälkeen katselemassa Sigurd Frosterusin taulukokoelman.  

Kiersin Hiljaisen paraatin vielä toistamiseen. Toisella kierroksella salissa kuljeskeli yllättävän vähän ihmisiä ja sain hyvin kuvattua laajempia kuvakulmia. Valoa oli hyvin vähän ja testailin kameralla erilaisia säätöjä. 

Kivettynyt unipuutarha

The Clif

Karuselli 

Danse Macabre

Lauren vasemmalla, Vanitas oikealla

The Boatman

The Boatman

The Settlement

Pläjäyksiä paraatista.

Brian

Blackberries

The Conversation

Dance Macabre

Dancer

Tatana (soap bubble)

Happy Birthday

Vanitas

Tatana (butterfly)

Vanitas

Happy Birthday

The Three Sisters

Näyttely oli upea ja ihan älyttömästi yksityiskohtia. Tykkäsin perhosista, joita oli asetettu sinne tänne ja soutajan ympärillä olevista osmankäämistä, joista oli vaikea saada hyvää kuvaa.

Hiljainen paraati päättyy huomenna. Vielä ennättää käydä katsomassa 👀

Näyttelyn jälkeen maistui tee ja sämpylä Cafe Lasipalatsissa. Kun teepannu oli niin iso, nautin vielä palan mielettömän ihanaa minttusuklaakakkua :)

Oli niin kiva päivä. Jospa nyt innostuisi kiertämään 

enemmänkin museoita, kun kevät koittaa.

-Sari-

Talvipäivä

 Kevät koittaa viikon päästä ja nyt on täällä etelässäkin täysi talvi paukkupakkasineen ja korkeine lumikinoksineen. 

Näin täydellistä talvipäivää ei ole vielä tämän talven aikana ollutkaan kuin tänään. Olisiko luonto tämän voinut paremmin ajoittaa, talvilomaviikko on nyt kirjaimellisesti ollut talvilomaa. 

Viikonlopun aikana lunta satoi reippaasti, ensin parikymmentä senttiä lauantai-iltapäivään mennessä ja sitten seuraavana päivänä vielä lisää. Sama on toistunut jo usean kerran tänä talvena. Kun lumi ja jää vihdoin sulaa pihateiltä ja jalkakäytäviltä, sataa lunta lisää ja reilusti.Lauantaiaamuna käytin koirakaverin jo puoli kuuden aikoihin ulkona ja kolasin samalla kävelytielle johtavaa polkua auki. Lumi oli kosteaa ja paakkuuntui ikävästi työntölapioon. 

Tänään heräsin auringon kanssa yhtä aikaa ja  ennätin ihailla punaista hehkua. Pakkasta oli aamulla -15 astetta laskien päivän aikana -7 asteeseen. Lumi narskuu kivasti talvisaappaiden alla.

  Nauti hetkestä 😍

-Sari-

 Hyvää ystävänpäivää!

Kotiuduin vähän aikaa sitten ja ennätän vielä huikkaamaan ystävänpäivätoivotukset. Töissä vietettiin kollega-päivää ja päivän alkajaisiksi oli tarjolla aamupalaa ja iltapäivällä pullaa. Vatsa piukeena kaiken syömisen jälkeen 😂 Lounaalla käytiin normaalia myöhemmin, kun aamupalan nautin vähän ennen kymmentä. Onneksi kollega-päivä on vain kerran vuodessa.

Sunnuntaina kokoonnuttiin kerhohuoneelle askartelemaan. Lauantaina tein askarteluystäville kortit, mutta jäivät vielä keskeneräisiksi ja sain ne valmiiksi vasta sunnuntain aikana. 

Olipa niitä mukana väkertää. 

Leimailin, käytin kohojauhetta, tein taustaan kuvioita sabluunan avulla leimamusteilla. Harmi vain etten ottanut kameraa mukaan ja saanut niistä kuvia. Nyt kuvamuisto jää vain yhdestä kortista.

Lähiravintolasta tilattiin ruokaa ja iltapäiväjuoman kera nautittiin

ihanaa vadelmakakkua. Niin kauniin värinenkin.

Kiitos Mervi kuvista!

Ystävät, elämän kivijalat!

Muista ystävää kortilla

 Innostuin Nurkkaanajetun Miijjan ystävänpäiväkorttilivessä tekemistä korteista niin paljon, että tein Miijjan mallia melko tarkkaan mukaellen samantyylisiä kortteja useamman. Jopa kulmien pyöristykset tein samalla tavalla kuin hän Ü

Ensin tein samanmuotoiset korttipohjat  valkoisesta kartongista ja leikkasin paksusta kopiopaperista korttipohjiin sopivat kappaleet. Niihin tein Viktoria Velvet -leimamusteella ja sabluunalla kuvioita ja tummalla musteella leimailuja erilaisia leimoja käyttäen. 

Stanssasin eri muotoisia sydämiä jo aiemmin kuviopaperista ja kartongista. Kuviopaperisydämet liimasin kartonkiin, jotta niistä tulisi paksumpia ja ovat sitten kortissa koholla. Kohotin muutamia sydämiä myös kohotarrapaloilla.

Glossy Accent -koholakalla ja embossausjauheella tein osaan sydämistä kiiltävän pinnoitteen. Koholakkaa laitoin myös pisaran korostamaan joitakin yksityiskohtia tuomalla niihin kiiltoa.

 Ystävänpäivä-askartelutarvikelaatikossa oli valmiina muutamia viime vuonna käsittelemiäni Halaus -kartonkileikkeitä. Olin päällystänyt ne valkoisella kohojauheella. 

Tämä oli niin kiva malli, että kortteja voisi tehdä vaikka kuinka paljon lisää. Mutta ei kyllä samaan tahtiin (koko viikonlopun melkein ilman taukoja), sillä hartia- ja niskalihakset jumittuu näitä näpertäessä kunnolla. 

Heidin Korttipajan Kamala luonto -leimasetissä on tuollainen YSTÄVÄLLE -teksti ja satuin löytämään tuollaisen HALIT -leiman leimakasastani (en yhtään muista mistä ja milloin sen olen ostanut)

Tällä kertaa tällaisia ystävänpäiväkortteja valmistui yhdeksän. Kortit odottavat kuorissa postilaatikkoon viemistä 💖

Ystävyyden polulle ei saa 

antaa ruohon kasvaa

Uuden alku

 Aurinkoinen perjantai toi tuulahduksen keväästä ja uudesta alusta.

Tämän viikon olemme kulkeneet mukana uuden elämän pituisen matkan alkutaipaleella. Maanantaina syntyi kuopuksen perheeseen pieni tummatukkainen Pöllö piiperoinen ja mumma saa jälleen nauttia vauvantuoksusta 💞

Vain viikkoa aiemmin kokoonnuimme ravintola Kuussa kuopuksen ystävien järjestämien yllätysvauvakutsujen merkeissä. Yllätys oli hänelle mieluinen ja ruoka niin hyvää.

Appelsiinifinancier ja niin hyvää kanelijäätelöä

Pääsimme tutustumaan vauvaan keskiviikkoiltana, 

kun olivat siirtyneet omaan rauhaan perhehuoneeseen.

Hän piti visusti silmiä kiinni koko vierailumme ajan. Tai oli silmät suojattuna sinivalohoitoa saadessaan. Esikoinen lähetti ottamansa hauskan kuvan jaloista. Katsoin eilen tuota kuvaa ja hymyilin. Vauvalla taitaa olla samalla tavalla iso varpaiden väli kuin minulla.

Sunnuntaina meidän piti mennä käymään kylässä, mutta kuopus ilmoitti, että siirretään se johonkin myöhempään ajankohtaan, sillä heidän pitääkin mennä jo sairaalaan. 

Sunnuntai kului sitten vauvaonnittelukorttia tehdessä ja odotellessa tietoa vauvan syntymästä. Olin arvannut vauvakutsuilla vauvan syntymäpäiväksi 23. tammikuuta ja jännitin, syntyykö jo sunnuntaina vai maanantaina tai kenties vasta myöhemmin. 

Lauantaina kävin postista paketin ja

uudelle stanssille tulikin heti käyttöä. 

Korttiin laitoin ylimääräisen sisäsivun...

.....jotta takakannen sisäpuolelle sain tuon söpön kuvan.

Joulukuussa löysin vauvalle unilelun Tallinnasta.

Jokaisella mumman murusella on samanlainen uniriepu,

mutta kuitenkin jokaisella erilaisella eläinhahmolla.

Hiustupsusta pieniin varpaisiin

hän on ihana, ihana niin!

Askartelutapaaminen

 Tämän askarteluvuoden ensimmäistä yhteistä askartelupäivää vietettiin tänään. Roppakaupalla iloa ja väriä tähän sateiseen ja harmaaseen päivään ja kummalliseen talveen.

En ollut purkanut edellisen askartelutapaamisen jälkeen vielä kassia, joten aamulla poistin kassista jouluun liittyvät tarvikkeet ja etsin leimojen joukosta ystävänpäivään liittyviä leimoja mukaan. Vaikka etukäteen tiesinkin, etten minä päivän aikana saa kuin enintään yhden kortin valmiiksi. Enkä saanutkaan Ü Kortti ei välttämättä tule käyttöön ystävänpävänä vaan myöhemmin keväällä, joten vähän keskeneräiseksi sen jätin.

Ystävät olivat ahkeria kuten aina ennenkin.

Outilta saatiin aivan ihania korttitarvikkeita.

Nuo isot rusetit käyvät vaikka tikkarikortteihin.

Vaikka itse en leimoja ennättänyt käyttää, niin eivät ne turhaan mukana kulkeneet ja kylässä käyneet. Näissä tapaamisissa on aina se rikkaus, että joltakin yleensä löytyy sellaisia tarvikkeita, joita ei itsellä ole mukava ja kaveri pelastaa tilanteen.

Yllättävän paljon meille jäi askarteluun aikaa, vaikka aamupalalla mietittiin meneekö meillä suurin osa ajasta syömiseen :)  Aamupalalla aloitettiin päivä ja havahduttiin muutaman tunnin jälkeen kuinka nopeasti aika oli kulunut ja laitettiin kiusaukset uuniin lämpiämään. 

Viime vuodelta jäänyt kuohuviini nautiittiin nyt sitruunaisen juustokakun kera. Tai minä nautin (kun en juo kahvia). 

Nyt maistelen mieskullan tekemää makaroonilaatikkoa ja sitten jatkan askartelua keilauksen Ballmaster turnauksen televisiofinaalilähetystä odotellessa.

Sateesta huolimatta mukavaa viikkoa!

-Sari-

Loppiaisaatto

 

Aurinkoinen pakkaspäivä loppiaisaattona.

Vuosi 2022 päättyi loskaisena ja leutona. Uudenvuoden aatonaattona matkasimme Savonlinnaan maaseudun rauhaan karkuun aaton ilotulitteita koirakaverimme kanssa.

Kotoa lähtiessämme pihatiellä oli vesilammikoita ja monta senttiä lumisohjoa. Talvikenkien sijaan parempi olisi ollut kulkea kumisaappaat jalassa, niin olisi pysynyt jalat kuivina. Matkan alussa oli hyvin sumuista ja satoi vettä, mutta Savon puolella lumisade oli kuorruttanut puut jälleen kauniin valkoisiksi. Mutta vain hetkeksi, seuraavana päivänä lumi oli enää muisto vain.

Täällä kotonakin lumi oli saanut viikonlopun aikana kyytiä. Pihatie oli melkein kokonaan sula lumesta ja jäästä kuten myös kävelytie. Tiistaiaamuun mennessä lunta oli satanut taas lisää monta senttiä. Puun rungot paljastavat vieläkin lumituprakan saapuneen auringonnousun suunnasta.

Vaikka tänään on pakkasta ollut kymmenen asteen verran, ojassa virtaa edelleen vesi.

Mustarastaita on näkynyt hyvin vähän. Yleensä ne väijyvät kylmällä säällä ojan varrella sankoin joukoin etsimässä ruokaa (ehkä ilma ei ole niin kylmä tuossa veden äärellä).

Nautitaanpa nyt näistä talvisista maisemista niin pitkään kuin tällä kertaa voidaan. Katselin ensi viikon sääennustetta ja suojasäätä taas lupaa. Ja lisää lunta ja vesisadetta sen jälkeen.

Riehakasta loppiaisaattoa

ja 

vuoden 2023 jatkoa!

-Sari-