Vielä matkapäiväkirjaa äitienpäiväviikonlopusta

 

Aikaiset aamu(yön) herätykset matkustelun takia ovat itselleni oleet aina tuskallisia. Pitkät bussimatkat tai odottelut terminaaleissa ovat puuduttavia fyysisesti ja henkisesti. Silloin kun mieskulta järjestää risteilymatkat ja toimii ryhmän johtajana, lähdemme kotoa hyvin, hyvin aikaisin. Kahdestaan matkatessa riittää, kun on terminaalissa noin puoli tuntia ennen laivan lähtöä.

Laivaankin pitää rynnätä ensimmäisten joukossa, jotta saa varmasti (toimivan) lokerikon matkalaukuille. Tällä kertaa meillä oli hytti menomatkalla ja useampi paluumatkalla, joten menomatkalla jättäydyin viimeisten joukkoon laivaan siirryttäessä (ja tiemme erkanivat alkumatkan ajaksi). Tallinnan päässä jäätiin juttelemaan seurueemme kanssa hyttiin ja laiva oli jo melkein tyhjä, ennen kuin huomattiin maihinnousun alkaneen jo. Ihanaa, ei matelua putkea pitkin ja terminaalista poistuessa. Paluumatkalla oli ihana kirkkaan auringonpaisteen jälkeen lepuuttaa silmiä hämärässä hytissä ja pötkötellä vähän aikaa. Ei tarvinnut notkua ravintoloissa.

Takakannella kävimme hetken nauttimassa auringosta

ja maisemista laivan lipuessa kohti ulappaa.

Suomenlinnaa.

Moneen vuoteen ei olla siellä käyty. Jokohan nyt olisi ajankohtaista.

Majoituimme ensimmäistä kertaa Metropol Spa -hotellissa (osoite Roseni 9). Hauskasti hotellin nimi heijastui aamulla vastakkaisen rakennuksen seinälle.

Metropol Spa hotelli sijaitsee Rotermannin korttelin laidalla, Mere puiestee -kadun puolella ja on yhteydessä vanhaan Metropol hotelliin. Kalev suklaakauppa on viereisen rakennuksen nurkalla, joten herkkuja saa nopeasti jos makean nälkä yllättää  :)

Tällä kertaa en Rotermannin alueella muualla käynytkään, kuljin vain Roseni katua pitkin. Mukavin reitti kävellä hotellille oli A-terminaalista D-terminaaliin kävelysillan kautta varjoisaa Laeva katua pitkin ja Virolaisen arkkitehtuurin museon ohi. Ja sitten vähän matkaa Roseni katua pitkin niin oltiinkin jo hotellilla. Jotkut matkaseurueesta olivat erehtyneet menemään vanhaan Metrpol hotellille, mutta ohjattu sieltä Spa hotellin puolelle.

Meillä oli varattu kevyt illallisbuffee hotellin Nomad Resto ravintolaan, missä aamiainenkin tarjoillaan. Yllätyin kuinka hyvä buffee oli, maukas ja ruokaa oli meidän seurueelle riittävästi. Ruokailun jälkeen käytiin vilkaisemassa Urban baaria jossa oli livemusiikkia. Korvia raastavan kovaa musiikkia ja suurin osa kääntyi sielä pois mutta muutama rohkea jäi nauttimaan vielä juomat. Suuntasin suoraan, ilta kymmeneltä, hotellihuoneeseen. Seurasin vähän aikaa euroviisuja Suomen, Viron, Ranskan ja Saksan kanavilta. Suomen kanavan kuva oli huono, joten turvauduin muiden maiden kanaviin useimmiten. Taisin katsoa Viron esitykseen asti, Suomen esitystä ennen vaihdoin kanavaa. Migreeniherkälle esitysten valo- ja muut tehosteet on ihan liikaa jo pelkästään televisiosta seuraten.

Lauantai-iltapäivällä käväistiin Telliskivessä raitiovaunulla kulkien. Sattumoisin huomasin F-Hoonen, ravintolan johon olen yrittänyt päästä jo vuosia sitten. Olikin jo vähän nälkä ja tilasin vuohenjuustoleivän ja mukillisen teetä. Mieskulta tyytyi pelkkään mustaan kahviin, mutta sepä olikin niin hyvää että myrtsi mies (ei tykännyt kulkea perässäni, kun ei tiennyt minne olemme matkalla - no en tiennyt itsekään) muuttui iloisesti rupattelevaksi matkaseuraksi Ü Sanoipa jopa, että Telliskiven alueelle pitää tulla joskus pidemmäksi aikaa.  Varmasti mennään.

Rotermann on ehdottomasti mieluinen alue Tallinnassa. Sinne on jätetty vielä vanhaa historiaa näkyville mutta rakennettu uutta, myös uutta ja vanhaa yhdistäen.

Tältä alueelta ei tarvitse poistua muualle, ellei halua. Vanha kaupunki ei ole enää pakollinen käyntikohde, Tallinnan matkailua voi jo avartaa muihinkin suuntiin. 

Matkalla satamaan kävin Nauticassa, mutta en jaksanut siellä juurikaan kierrellä. Niihin liikkeisiin mihin olisin mennyt, en päässyt. Myyjät olivat juuri silloin tauolla ja liikkeen "ovi" suljettu. Niinpä olimme ajoissa terminaalissa odottamassa muuta seuruetta.

Kävelysillalla säikähdin kaiuttimista kajahtavaa kovaäänistä kuulutusta. Tuli mieleen " Iso veli valvoo" tai ilmahälytys. Jestas kun säikähdin! Kehotettiin pysymään poissa sillalta, koska silta avataan laivaliikennettä varten. Sitähän en kuulutuksesta tajunnut, mutta kun sillan eteen laskeutui portti, kävelyaskeleeni muuttuivat juoksuaskeliksi. Portti sulki vain toisen puolen sillasta, joten olisin päässyt pois ilman kiiruhtamistakin.

Purjevene Kullin miehistö seilaamassa merelle.

Sen verran jäi kutkuttamaan seuraava Tallinna-viikonloppu, että tein varauksen mahdolliseen sopivaan ajankohtaan tulevalle kesälle. Haluan majoittua nyt vähän eri suunnalla Tallinnaa, mutta kuitenkin melko lähellä satamaa. Hotelli on sen verran suosittu, ettei mihinkään äkkilähtöön ja huonesaatavuuteen voi luottaa lomakauden aikana.

Katsoin Visit Tallinnan sivuilta raitiotien rakennustöiden aikatauluja ja raitiolinjat 1 ja 2 Kadriorgiin suljetaan näillä tiedoin 3.7.2023 mutta Koplin suuntaan pitäisi päästä elokuun loppu puolelle saakka. Onneksi kävin nyt tuolla Kadriorgissa Ü

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Helatorstain askartelutreffit

 Viileä helatorstai sopi oikein hyvin ystävien kanssa askartelun merkeissä vietettäväksi kuten vappuaattokin. 

Vappuaaton kokoonpanosta tämän päiväinen suureni kahdella ja pöytätila riitti juuri ja juuri. Vaikka vain leimasimme taas taustoja ja kokeilimme erilaisia tekniikoita perhoskorttiin.

Tausta Kello viiden tee :)

Vielä jollain pienellä leimalla jatkan tätä.

Tausta Kukkia ja kaavoja

Nurkkaanajetun Miian perhoskortista otettiin mallia.

Tähän saakka päästiin tänään, perusta valmis.

Kerrattiin ja opeteltiin kohojauheen käyttöä ja näytin miten maskia apuna käyttäen pystyy korostamaan perhosta taustalta varjostamalla eli syventämällä kevyesti väriä ympäriltä. Varjostamiseen käytimme tummempaa leimamustetta. 

Paperi väritettiin Distress Oxide -leimamusteella ja poistettiin mustetta roiskimalla vettä ja kuivaamalla talouspaperilla painellen. Perhosesta poistettiin samalla tekniikalla väriä, siveltiin vettä aukkokohtiin ja paineltiin talouspaperilla vesi pois.

Post it -lapulle leimattiin perhonen ja käytettiin maskina.

Taustalle leimattiin kuvioita ja tehtiin lisää valkoisia täpliä roiskimalla vedellä ohennettua akryylimaalia sinne tänne. Valmista korttia ei tehty, kokeiltiin vain erilaisia tekniikoita tänään.

Outi oli leiponut ihana sitruunakääretortun 

Ihana helatorstai!

-Sari-

Kadriorg, Katariinanlaakso

 Alueen kauneinta osaa on Kadriorgin palatsi (Kadrioru loss) ja tämä muotopuutarha. Tähän aikaan vuodessa puutarha on hyvin paljas, mutta suihkulähteet olivat jo käytössä. Alla olevan kuvan otin portaikon ("joka ei johda mihinkään") ylimmältä tasanteelta.

Ensimmäisen kerran olen käynyt Kadriorgin palatsin alueella 2010-luvun alkupuolella, kun teimme Tallinnaan työpaikan kevätretken. Kävelin ympäri puutarhaa ja huokailin näkemääni kauneutta, kun työkaverit kuuliaisena kuuntelivat opasta tuon alakuvan oikealla puolelle olevan rakennuksen luona. Silloinkin oli toukokuu, mutta en muista kukkiko puutarhassa jo jotain.Sää ei ollut yhtä lämmin ja aurinkoinen, vaan aika viileää oli silloin ja muistaakseni vähän sateistakin. Siitähän on jo kymmenisen vuotta aikaa!

Puistossa on tienviittoja tärkeimpiin kohteisiin. Välimatkat eivät ole pitkiä :) Harmi kun kuvasta on rajautunut pois tuon viitan kärki, josta näkisi kunka pitkä matka tuosta on Japanilaiseen puutarhaan.

Palatsirakennuksen toinen pääty 

Weitzenbergi-kadun puolelta saapuessa.

Kauniit koristeet

Istuin penkillä ja katselin palatsia ja puutarhaa.

Aamupäivän aurinko sai palatsin värit loistamaan.

Keisari Pietari I Suuri ei koskaan nähnyt vaimolleen Katariina I:lle rakennuttamaansa palatsia valmiina. Silloinen tsaari Pietari I Suuri antoi vuonna 1718 käskyn palatsin rakentamisesta ja palatsin rakennustyöt olivat suurimmaksi osaksi valmiit kun keisari kuoli 52 vuotiaana alkuvuodesta 1725. Palatsin rakentaminen hidastui ja sitä käytettiin vain satunnaisesti sen ollessa suurimman osan ajasta kylmiltään. Palatsi on toiminut aiemminkin taidemuseona ja myös tasavallan presidentin virka-asuntona.

1700-luvun palatsi ja 2000-luvun korkeat rakennukset.

Puiston merenpuoleisella reunalla on pitkä metallinen pergola. Siitä avautuu näkymä puistoon kaivettuihin kanaviin.

Istuin niillä rappusilla jotka eivät johda mihinkään ja katselin tuota maisemaa ja pitkää tunnelimaista pergolaa kotvan aikaa.

Näyttää varmaan upealta kesällä. Sisäpuolella on lamppuja.

Tämä rakennus oli tien toisella puolella, kun kävelin palatsin alueelta pois nautittuani ensin palatsin kahvilassa viileää omenamehua kera suklaisen muffinin. 

Kadriorgin palatsin puiston toista laitaa reunustaa korkea muuri ja aita, jonka suojissa sijaitsee Viron presidentin residenssi. Kuva (alla) on otettu elokuussa 2013, kun kävimme mieskullan kanssa puistossa (sitä ennen oli työpaikan kevätretki, joko samana tai edellisenä keväänä).

Sillä kertaa Joutsenlammella oli hääpareja valokuvattavana.

Mukava muistella aiempia matkoja ja tapahtumia kuvien myötä.

Nuo samat puut sunnuntaina.

Lehdistä ei vielä tietoakaan.

Joutsenlampi sijaitsee vanhankaupungin suunnasta tultuna ennen palatsia. Joutsenlammen ympäristö on suosittu retkikohde niin lapsiperheille kuin nuorille rakastavaisille. Lammen keskellä on kaunis huvimaja. Lammessa uiskentelee paljon vesilintuja ja on siellä ollut mustia joutseniakin.

Kadriorg on aiemmin ollut tallinnalaisten "kesämökkialuetta" ja siellä on ollut ja on edelleen paljon kauniita puutaloja, huviloita ja kesäkartanoita. Näitä rakennuksia olen katsellut raitiovaunun ikkunan läpi ihastellen niiden pastellisävyjä ja muotoja. Ehdottomasti kannattaa kävellä Kadriorgissa katselemassa näitä mitä erilaisempia rakennuksia. Löytyy sieltä funkkistyylisiä rakennuksiakin.

Kadriorgissa toimii monia erilaisia museoita. 

Kadriorgin palatsissa on Viron taidemuseon ulkomaalaisen taiteen museo, jossa on parhaillaan mm. suomalaisen modernistisen taiteen näyttely Värien tanssi 20.8.2023 saakka. Sen ennätin huomaamaan, kun kävin museon vessassa :) Museossa en ennättänyt tällä kertaa poiketa ja aiemmin Kadriorgissa käydessä museo ei ollut remontin takia avoinna yleisölle. Tärppikirjan muistilistalle, täällä käydään joku kerta mieskullan kanssa.

Pietari Suuren talomuseossa (osoite Mäekalda 2) tsaari vietti päiviään Tallinnassa ollessaan. Talo on pieni ja vaatimaton asujansa asemaan nähden ja peräisin 1600-luvulta. Myös Aleksanteri I vietti aikaa tässä "Vanhassa palatsissa". 

Mikkelin  museo (osoite  A. Weizenbergi 28) on toiminut aikoinaan Kadriorgin palatsin keittiörakennuksena. Rakennus sijaitsee palatsiin nähden tien toisella puolella.

Pian 20 vuotta toiminut KUMU museo on suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren suunnittelema ja Viron taidemuseon päärakennus. Kävimme KUMUssa työpaikan kevätretkellä silloin kymmenisen vuotta sitten. Ehkä olisi jo aika käydä tuolla uudelleen katselemassa uusin silmin 👀 

Virolaisen kansalliskirjailijan A. H. Tammsaaren (Anton Hansen) kotimuseo (osoite Koidula 12a) on ollut avoinna yleisölle kirjailijan syntymän 100-vuotispäivästä alkaen. Täällä pääsee kurkkaamaan aidon aikalaisen Kadriorgin puuhuvilan sisälle. Ehdoton kotimuseoiden helmi tämäkin tällaiselle kotimuseoista tykkäävälle. Ehdottomasti laitettava tärppikirjaan muistutus tästäkin kohteesta. Tammsaaren ison jyhkeän patsaan löydät Tammsaaren puistosta, joka sijaitsee Viru-keskuksen ja Estonia-teatterin välissä. Varmaan olet muistomerkin huomannutkin, jos olet siellä suunnalla kävellyt. Tammsaaren patsas on Viron tunnetuin treffipaikka. Niin kuin Stokkan kello Helsingissä? Pienempi muistomerkki, rintakuva graniittipatsaan päällä, sijaitsee Järva-Madisen kylässä. Tammsaare syntyi Tammsaaren talossa Keski-Virossa.

Samoin virolaisen kirjailijan ja toimittajan Eduard Vilden kotimuseo (osoite Roheline aas 3) on käymisen väärti. Kirjailijan töiden esittelyhuoneita lukuun ottamatta barokkitalo (tai näin omin silmin ilman arkkitehtuurista näkemystä ihana vaalea puuhuvila) on pidetty kalustettuna ja sisustettuna kuten hänen viiden vuoden asuinaikanaan.  Sieltä löytyy parhaiten säilyneet koivuiset huonekalut, jotka valmisti tallinnalainen Luther Mechanical Woodworks Ltd. Talon yläkerrosten huoneissa on vaihtuva modernin taiteen näyttelyitä. Rakennus on toiminut aikoinaan palatsin linnanherran talona ja Vilden kotimuseon lisäksi siellä on Kastellaanimaja galleria. Vilde asui jonkin aikaa Suomessakin ollessaan maanpaossa ennen vuoden 1917 vallankumousta.

Puistossa on ajanvietettä kaiken ikäiselle. Tämä Luna Luna -tivoli osui matkani varrelle ja piti poiketa hieman reitiltä ja kuvata värikkäitä laitteita.

Kuvamuistojen kera tästä tulikin laaja matkapäiväkirja. Ja tapani mukaan muistiinpanot laajenivat wikipediaa ja muita lähteitä selaten. Nyt olen ihan varma, että kokonainen päiväkin Kadriorgissa on lyhyt aika tutustua alueeseen syvällisemmin. 

Kadriorgiin pääsee näppärästi ainakin tällä hetkellä raitiovaunulla numero 1. Kolmonen ei liikennöi, kun uutta raitiovaunutietä rakennetaan. Päätepysäkiltä (Kadriorg) on lyhyt matka Joutsenlammelle. Päätepysäkiltä seuraava pysäkki on J. Poska, jos haluaa kävellä vähän matkaa taloja katsellen. Vielä enemmän näkee, kun jää raitiovaunusta pois ennen päätepysäkkiä. J. Poska on myös pysäkin nimi, jos alueelle matkustaa Piritalle ja Lasnamäelle kulkevilla busseilla.

Päätepysäkiltä vähän matkaa eteen päin, kadun toisella puolella, on Katharinenthal kahvila. Tällä kertaa tuolla jäi käymättä, mutta joskus tämä(kin) pitää testata. Nälkä Kadriorgissa ei pääse yllättämään, vaikka eväsreppua ei mukanaan kantaisikaan.

Pitäisiköhän meidän sittenkin tehdä kesällä pidempi viikonloppumatka Tallinnaan, jos raidetyömaa ei sulje reittiä Kadriorgiin. Tällä hetkellä on suljettu teitä satamassa ja A. Laikamaalla Viru-keskuksen vieressä. Parin vuoden kuluttua satamasta pitäisi päästä kulkemaan raitiovaunulla Viru-keskukselle. Paljon tasaisempaa kyytiä toivottavasti kuin oli linja-automatka viime joulukuussa 😁

Kaksiviikkoiseen kesälomaan on vielä aikaa. Tämä äitienpäiväviikonlopun matka oli kuin minikesäloma, ei yksistään lämpimän sään takia. Parin päivän aikana sain nähdä ja kokea paljon ja viettää mukavia hetkiä.

Tuomen ja kielon tuoksuisin terkuin

-Sari-

Äitienpäivänä puistossa luontoelämyksistä nauttien

 Olimme yhden yön viikonloppumatkalla Tallinnassa pienen ryhmän kanssa perinteisellä kevätristelyllä muutaman välivuoden jälkeen. 

Lämmin ilma ja auringonpaiste helli koko äitienpäiväviikonlopun tallinnalaisia ja tuhansia matkailijoita. Ympärillä oli iloisia ja nauravaisia monen maan kansalaisia.

Sunnuntaiaamuna suunnittelimme Spassa käyntiä ennen aamiaista, mutta rannekkeillamme ei kulkuportti auennut eikä henkilökuntaa näkynyt. Pyyhe kainalossa palasimme takaisin huoneeseen. Mistään hotellilta ei löydetty aukioloaikoja, ei aamiaiselle eikä palveluihin. Yleensä nämä ilmoitetaan hotellihuoneen infokansiossa (tai hississä), mutta ei täällä. 

Aamupalan jälkeen mietittiin, mitä tekisimme ennen huoneen luovutusta. Mieskullalla ei ollut ehdotuksia ja tiesin, että hän ei olisi ollut kiinnostunut omasta suunnitelmastani. Perjantaina luin naamakirjan Tallinnatärpit -ryhmästä Kadriorgin puiston kukkivista kukista ja kirsikkapuista.Vanhan kaupungin kiertely ei tällä kertaa houkutellut. Niinpä ehdotin, että toinen voi jäädä vielä lepäilemään ja menen käymään Kadriorgissa tällä kertaa yksin. Puoli kymmenen aikaan suuntasin raitiovaunupysäkille ja matkasin ykkösellä päätepysäkille. Edellisenä päivänä kävimme Telliskivessä ja matkakortilla pääsi vielä päivälipulla kulkemaan. 

Tuolloin oli vielä rauhallista, vain muutama matkailija kuljeskeli palatsin alueella. Puistoteillä oli paikallisia juoksulenkillä tai pyöräilemässä. Muutama perhe ulkoilemassa pienten lasten kanssa. Tallinnalaisrouvat juttelivat rauhallisesti kävellen.

Ihmettelin, miten hiljaista oli. Puistoon kulkiessa en juurikaan kuullut linnunlaulua, mutta pian linnutkin aktivoituivat ja ympäriltä alkoi kuulumaan peipon ja mustarastaan laulua. 

Jäin kuvaamaan tuota puun runkoa, kun yht´ äkkiä ympärilläni lenteli kaksi sinitaista aivan naaman edestä ja siivet hiuksia hipoen. Koskaan en ole moista kokenut, eikä toistunut takaisin päin palatessani. Olen aina pitänyt sinitiaisia häijyn näköisinä angry birdseinä, kun niillä on musta juova silmien kohdalla sivussa. Ja nyt jouduin noiden vihaisten lintujen hyökkäyksen kohteeksi.

Olin tuon kohtaamisen jälkeen hieman varuillani oravaa valokuvatessa. Liian lähelle en tunkeillut, ettei tule päälleni. Korkean ruohikon seassa pieni orava etsi ruokaa.

Kun orava kiipesi puuhun, jäin odottamaan kamera laukaisuvalmiina josko kiertäisi rungon toiselta puolelta näkyviin. Pian puun runkoa pitkin pyörikin kaksi oravaa. Sain kuvan isommasta oravasta, joka taisi antaa pienemmälle vähän kyytiä.

Jatkoin vielä vähän matkaa eteen päin seuraavalle puiston penkille ja istuin hetken aikaa nauttien kevään parhaista hetkistä. Seurasin, kun mustarastas löysi madon ja veti sen maasta ruokavadilleen. Jo useamman kerran olen nyt nähnyt, miten nokkelia matojen saalistajia mustarastaat ovat.

Puistoon kannattaa palata ehdottomasti joku kevät uudelleen. Ja varata koko päivä aikaa. Varmasti myös kesällä tai syksyllä on kaunista, mutta itse pidän kaikista eniten tästä hetkestä, kun luonto on juuri puhkeamassa kukkaan ja puiden lehdet ovat vielä hennon vihreitä. Tällä kertaa kävelin vain vähän matkaa Kadriorgin palatsista eteen päin. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi kannattanut kävellä Japanilaiseen puutarhaan saakka niitä kukkivia kirsikkapuita ihastelemaan.

Jo tämä parituntinen retkeni oli hyvin voimaannuttava elämys. Kannattaa myös yhteisillä matkoilla ottaa hetki omaa aikaa ja antaa toiselle tilaisuus nauttia omista jutuista. Ihan niin kuin arkenakin. Tätä sunnuntaista aamupäviää muistelen vielä pitkään 💚

Yksi kukkiva puu löytyi,

kuin poutapilvi :)

Ennen puistosta poistumista pääsin lähelle kottaraista. 

Kauniin värisiä höyheniä tälläkin linnulla.

Ihanaa viikkoa Sinulle

ja 

ikimuistoisia luontoelämyksiä!

-Sari-