Ensimmäinen kesälomaetappi Kenkävero

 Kameran muistikortilta kuvien tallentaminen läppärille loman jälkeen meni muutama päivä. Vanhempia julkaisuja selaillessa huomasin, etten ole aikomiani kesälomamuistoja tänne blogiin vielä tallentanut. Nyt joulua odotellessa on mukana palata menneen kesän muistoihin. Varsinkin kun vesi- ja lumisateet, plussat ja pakkaset vuorottelevat tiuhaan, voi näiden kuvien myötä rallatella No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle 🎶

Olin jo kauan halunnut käydä Kenkäverossa, mutta Mikkeli tuppaa olemaan liian lähellä määränpäätä Savonlinnaa, ettei sinne malta pysähtyä jos vaihtoehtona on jatkaa matkaa. Viime vuonna melkein jo käytiin, mutta silloin ei sää suosinut. Tällä kertaa ei mikään (teko)syy ollut esteenä toiveeni toteutumiselle.

Hieno rakennus on tämä vanha pappila. Olen käynyt Kenkäverossa viimeksi silloin, kun opiskelin tradenomiksi eli vuosikymmenet sitten :) 

Ensin nautittiin noutopöydän antimista.

Ja nautittiin makujen lisäksi maisemista.

Ja pappilan sisustustakin piti vilkaista.

Ruokailun jälkeen mieskulta meni koirakaverin kanssa ulkoilemaan ja pääsin kiertämään alueella yksin. Tovin vietin puutarhassa ihastellen vielä kukkivia kukkia ja kukissa pöriseviä kimalaisia. Ihan koko aluetta en jaksanut kiertää enkä kävelykierroksen päätteeksi jaksanut enää mennä kauppaan. 

Ovella vastaanottamassa mekko. 

Kukkakassi ovenpönkänä.

Nappaskengät kukkaruukkuna.

Puutarhan kukkia.

Pioneissa oli muhkeat siemenkodat.

Kukkaruukkujen pinkit daaliat.

Joulupukin piilopirtin ovi oli apposen avoinna.

Tervetuloa sisään tupaan vaan 🙋

Onkohan tuo pienempi ovi tontuille?

Ei ollut kesällä pukki tuvassaan, piilotteli jossain muualla.

Kenties oli mennyt kalaan, ongenkoukkua veteen liottamaan.

Nyt on pukilla kiireinen aika. Tontut valmistavat viimeisiä lahjoja rekeen lastattavaksi ja porot pitää hoitaa matkakuntoon. 

Perjantaina juteltiin pikku tyttöjen kanssa ostavatko tontut lahjat vai tekevät itse. Vanhempi oli vakaasti sitä mieltä, että lahjat on tonttujen tekemiä 💝

Pukin kalasaalis porstuassa.

Kanaset Tilkku, Tupu ja Tiipero.

Olisi saanut syöttää, mutta mistään läheltä en löytänyt voikukanlehtiä tai muutakaan syötäväksi kelpaavaa. Vesiheinästä varmaan olisivat tykänneet, muttei löytynyt sitäkään. Meidän kanat aikoinaan taistelivat kilvan vesiheinästä ja sitä kasvoi kellarin edessä varjoisalla paikalla.

Nämä kukkopojat olivat pappilassa partiossa.

Laskivatkohan vierailijoiden määrää.

Kenkäveron kukkopilli.

Viikko jouluaattoon,

oletko jo valmistellut joulua?

-Sari-

Joulutervehdykset 2024 merkillä

 Nyt olisi joulutervehdykset oikeastaan vain postitusta vailla eli pitäisi kätkeä kuoriin ja kirjoittaa vastaanottajan tiedot posti Patelle koordinaatiksi. Joitakin kortteja vielä aivan varmasti näpertelen, kun uusia ideoita bongaan netistä.

Olen jo aiempina vuosina kartuttanut joulumerkkivarastoani, mutta nämä uudet joulumerkit ovat niin soman värikkäitä, että ostin näitäkin. Myös senkin takia, että nämä merkit on suunnitellut espoolainen taiteilija, jonka eläinkuosit ovat niin suloisia, ettei tämä mumma voinut vastustaa niitä vaatteitakaan.

Poro ja revontulten loimu.

Joulun ihme

Tällä merkillä saa postitettua 

joulutervehdykset viimeistään 12.12.2024.

Joulupolku

Ja tällä merkillä vaikka ympäri vuoden kotimaassa :)

Tämä ensimmäinen joulukortti ei matkannut postissa,

vaan annettiin suoraan saajilleen itsenäisyyspäivänä.

Tykkäsivät ja halasivat kiitokseksi.

Eivät malttaneet lähemmäs joulua odottaa,

vaan avasivat kuoren jo lähtöterminaalissa.

💛 💛

-Sari-

Itsenäisyyspäivän risteilyllä

 Marraskuun puolella oli vielä epävarmaa, pääsenkö mieskullan mukana risteilylle ja onnistuuko liikkuminen. Hyvin matka meni, kotiin saakka selvisin turvallisesti.

Tallinnan sataman jouluinen kuusi.

Meillä oli deluxe hytti (9. kannella #9408), johon kuuluu virvokkeita ja kapteenin (Kalev) tervetuliaissuklaa sekä erikoisaamiainen. 

Kun yöpyminen on laivalla, haluan nukkua yhtä hyvin kuin kotona ja parivuoteessa. Tämä on ollut ehtona, että suostun näille mieskullan reissuille mukaan lähtemään. Ja yksin hän ei matkaan lähde, jos jostain syystä olen itse estynyt, kuten kävi viime vuonna.

Tälläkin kertaa mieskulta oli matkanjohtajana ja terminaaliin mentiin ajoissa odottamaan lippulappujen kera muun matkaseurueen saapumista. Meidän matka satamaan kestää, kun ensin matkustetaan bussilla, vaihdetaan metroon ja loppu matka taitetaan raitiovaunulla. Nyt lähdettiin puoli tuntia suunniteltua aiemmin, kun yksi seurueen pariskunnista oli odottanut satamassa jo kahdesta saakka, eivätkä päässeet ilman matkalippua sammuttamaan janoa terminaalin toiseen kerrokseen :) 

 Matkan varrelta en kuvia ottanut, kun kuljin kyynärsauvoihin turvaten, joten jouluvalot jäivät Helsingin keskustassa ikuistamatta. Harmittaa vähän näin jälkeen päin, kun toista mahdollisuutta ei välttämättä tule ja olisi ollut jo sopivan hämärää kuvien ottamiseen.

Hyvää itsenäisyyspäivää,

matka Länsiterminaalista alkakoon.

Jäin hyttiin katsomaan telkkarista presidenttiparin kättelyä, kun mieskulta meni risteilyn viralliselle osuudelle kokoustiloihin. Harmikseni en huomannut kättelyjonosta lapsuudenkodin naapurin poikaa, jonka valokuvanäyttely oli siellä Hippolytessä. Hän oli vaimonsa Eveliinan avecina ja olivat kättelyvuorossa aika alkupäässä. Eveliina (Talvitie) on mm. palkittu lastenkirjallisuuden Punni-palkinnolla viime vuonna.

Tämä kuva siksi, kun siinä on teksti aluminium ja 

mieskulta työskentelee Aluminiumilla 😁

Illallisbuffet oli varattu myöhempään kattaukseen ja meidän noin 40 henkilön poppoo oli sijoitettu perälle (osittain) pyöreisiin pöytiin. Pyöreän pöydän ääressä istuttiin loppuun saakka yhden pariskunnan kanssa ja toisten jatkaessa tanssilattialle minä suunnistin suoraan hyttiin lepäilemään.

Puoli kahdentoista aikoihin alkoi kuulua räiskettä, jossain paukuteltiin ilotulitusraketteja. Välähdykset eivät näkyneet meidän hyttiin, ääni kuului selvästi.

Meidän hytti oli Uuslinnaan päin ja meidän satamassaolon aikana D-terminaalin toisella puolella piipahtivat MyStar ja MegaStar. Viimeinen laiva saapui satamaan yöllä noin yhden aikoihin.

Harmittelin, kun vanhankaupungin maisemat näin vain vilahdukselta. A-terminaalista vanhankaupungin torneihin oli hyvät näkymät hytin ikkunasta. Niitä katsellessa tunnelma on hyvin erityinen, jopa harras näin joulun lähestyessä.

Emme käyneet maissa ollenkaan, vaikka aikaa olisi ollut. Heräsin jo joskus viiden aikoihin ja haistelin pekonin tuoksua - meidän hytissä tuoksui ruoka jo heti hyttiin mennessämme 😄

Matka kohti Länsisatamaa alkakoon.

Eckerön laiva menossa Tallinnaan.

Satoi vähän lunta ja oli hyvin harmaa päivä.

Kun matkaseurue on riittävän suuri, matkanjohtaja saa kotimatkalla buffetlounaan ja avec myös 😁 

Kello 14.15 kattauksessa oli tosi vähän ruokailijoita ja ruokaa riittävästi. Marinoitua punasipulia, avokado-kulhoa (avokadoa tais olla vain ison tarjottimen kahdessa nurkassa ja tosi vähän), artisokkaa, pari ruusukaalin palleroista ja puolikkaan kananmunan kera tomaattikeittosnapsin kasasin lautaselle ennen kuin etsin meidän pöydän. Tummaa leipää ja siivu lohta päälle, nam nam.

Sekä perjantaina että lauantaina kävin ensin lautaselle jälkiruokapöydästä juustoja ja valikoiman tarjottimen koristeeksi laitettuja marjoja. Ei tarvinnut kattauksen lopussa jonotella jälkiruokia :) Perjantaina ruokajonossa olleet nuoret fiksut miehet katsoivat ja suureen ääneen huutelivat toisilleen, kun olin ottamassa juustoja - Tuo on ottamassa jälkiruokaa. Myöhemmin tuossa juustonurkkauksessa seisoi jono melkein meidän pöytiin saakka ja minä nautin jo juustoleipääni 😁

Minulle riittäisi Fish Marketin antimet, juustolautanen ja jäätelöbaarin herkut. Mutta kun tarjontaa on niin paljon, pitää maistaa muutakin. Erityisesti ihanaa virolaista verimakkaraa yksi mennen ja tullen - makkara on niin pieni, kuin nakkimakkara tai jopa pienempikin. Hapankaalistakin tykkään, mutta laivan hapankaali oli hirveän makeaa ja toista kertaa en sitä ottanut. Jouluruoat, laatikot ja kinkun, jätin väliin. Otin siivun inkiväärillä glaseerattua possunkylkeä (liekö ruotsalaista ruokaperinnettä vai virolaista?), joka maistui tosi hyvältä - parempaa oli kuin joulukinkku (jota maistoin mieheltä pikkuruisen palasen).

Ihan mukava reissu oli tälläkin kertaa. Sain kävellä sisätiloissa paljon (ilman keppejäni) ja pystyssä pysyin ulkonakin liikkuessa. Tulomatkalla terminaalin henkilökunta ystävällisesti huomioi liikuntarajoitteeni ja ohjasi käyttämään hissejä. Terminaalimatka olikin hurjan pitkä, mutta hyvää kuntoilua eikä ollut kiirettä kun aikaa oli puoli tuntia. Köpöttelin pienin askelin omaan tahtiini - kotiin päin minua tosin taisi seurata putkessa jonkin aikaa joukko nuoria miehiä, kun meidän omaa porukkaa oli jäänyt mieskullan (joka kulki perässäni) tahtiin kävelemään😂

Kotimatka taittui julkisilla, vaikka etukäteen arvelin, että ottaisimme taksin. Lunta ei ollutkaan satanut niin paljoa kuin aiemmin ennustettiin, joten suuntasimme raitiovaunupysäkille ja säästimme monta kymmentä euroa. 

Harmikseni en tajunnut heti, että raitiovaunu 8T olisi vienyt Ruoholahden metrolle, vaan menimme seiskalla rautatieasemalle. Laitettakoon muistiin nyt tänne seuraavaa matkaa varten :) Raitiovaunupysäkillä oli vartijoita opastamassa matkustajia valitsemaan oikean ratikan ja toinen tämän kasin mainitsi, mutta oltiin silloin jo toisella pysäkillä.

Laivaostokset

Kun kävin ostamassa perinteisen laivaostoksen, Sensain ripsivärin, kysyin myyjiltä onko heillä myynnissä hytissä olevaa käsisaippuaa. Ensin väittivät ettei ole, mutta sitten toisen myyjän hoksottimet alkoivat toimia ja löytyihän sieltä pari hyllyä Molton Brownin tuotteita. Orange & Bergamot -käsisaippua jätti niin ihanan tuoksun käsiin, että monta kertaa kävin käsiä vessassa pesemässä Ü Ja myyjä kertoi pitävänsä itse Fiery Pink Pepper -suihkugeelin tuoksusta, jonka valitsin itsekin testattavaksi. 

Tuossa etiketissä logon alla lukee:

By appointment to her majesty the Queen

supplier of toiletries Molton Brown London.

Jossain vaiheessa mieskulta yllätti ja kysyi, mitä toivon tulevaisuudelta. Tällä hetkellä on vain yksi harras toive, että pystyn kävelemään kunnolla. Olisi mukavaa myös pitkästä aikaa päästä viettämään aikaa Tallinnassa ja liikkumaan siellä missä haluaa. Nyt kun A-terminaaliltakin pääsee näppärästi raitiovaunulla (2) Viru-keskuksen luo tai Telliskiveen. Tai näin joulun alla joulukoristeiden ihmemaahan Shishiin 🎄

Haaveilen edelleen, että kesällä 2026 

voimme viettää ainakin viikon Tallinnassa.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Toinen adventti

 Takapihalla oli käynyt vieraita.

Hyvää Jean Sibeliuksen

ja

suomalaisen musiikin päivää!

Ja hyvää syntymäpäivää nuorimmaiseni 💛

35 vuotta sitten sinusta tuli pikkusisko

ja nyt sinä odotat pikkusiskoa teidän omalle esikoiselle.

-Sari-

Ennen lumisadetta

 Maanantaina oli vielä + 7 astetta lämmintä ja sain viimeiset tulppaanin sipulit maahan. Kukkien värit eivät ole kuvassa vääristyneet, mutta jäin miettimään lajikkeiden nimiä. Salmon Impressionin kuvittelisi olevan lähempänä tuon Daydreamin sävyä 😏Laitoin sipulit sikinsokin, joten aika kirjava kukkasekoitus näistä tulee - jos vain kukkivat. 

Tähän kohtaan aamuaurinko lämmittää eniten ja paikka on kesällä todella kuuma. Keväällä tähän kohtaan muodostuu lumikasa, jos katolta putoaa lunta - jota viime vuosina on riittänyt liiaksi asti. Rakensin lavasta ja muovista sipulien päälle suojan, joka toivottavasti kestää putoavan lumen painon. 

Kun olin saanut sipulit mullan alle, käytiin Eddyn kanssa kävelyllä. Vähän matkan päässä puistossa on penkki, johon pääsin huilaamaan. Aamupäivällä neljä metsuria moottorisahoineen raivasivat Jari-myrskyn runnomia puita - ja vähän enemmänkin.

Lopulta tuohon puuriviin oli jätetty kolme puuta pystyyn.

Nämä puut ovat enää muisto vain, ei ole

syksyisin enää ruskan kultaamaa maisemaa.

Puiston perukoillakin oli myrsky katkonut paksuja oksia. 

Eilen käytiin Eddyn kanssa kävelyllä, kun lumisade oli jo alkanut ja käännyttiin kotiin jo vähän aiemmin. Reippaasti oli saha laulanut myös puiston tällä puolen, sillä oksakasoja oli useita. Harvennettu oli koristeomenapuita ja jopa yksi tuomi oli kaadettu kokonaan. 

Nyt on taas niin kaunista, kun lumi peittää maan ja puiden oksat. 

Ja aurinko paistaa. 

Aurinkoa myös sinun päivääsi 💛

-Sari-

Ensimmäinen adventti

 Hyvää ensimmäistä adventtia.

Harvemmin adventti alkaa puutarhajutuilla 💚

Aamupäivällä peitin ensimmäiset tulppaanin sipulit mullan alle.

Täällä on ollut seitsemän astetta lämmintä ja pilvistä. Mieskulta kaivoi pyynnöstäni perjantaina tulppaanin sipuleille istutusalueen ja tänään totesin, että kuoppa on mutta missähän ne maassa olleet mullat lie 😁Pyysin aamupäivällä uudelleen avuksi kantamaan tyhjennettyjen ruukkujen multakököt ja kasaamaan kuopasta levitetyt mullat takaisin kuoppaan. Kiitos avusta 🌷

Tulppaanien istutusalueen kohdalla on aiemmin kasvanut juhannusruusu, josta olen yrittänyt päästä eroon useamman vuoden ajan. Olen leikannut ruusunvarret pois ja maassa on ollut ainakin pari vuotta multapussin muovi suojana, ettei paikalle kasva rikkaruohoa. Kaivetussa kohdassa oli paljon paksuja juuren jämiä, jotka olivat jo lahovaiheessa - ruusun tai koivun.

Juhannusruusu on vuosien aikana levittäytynyt myös naapurin pihalle ja hän oli jo aiemmin marraskuussa hävittänyt kaverinsa avustuksella juhannusruusut omalta puoleltaan. Harmi vain, että en ennättänyt pyytää varomaan ruusun juurella kasvavia sinivuokkoja. Ne on nyt joko kaivettu ruusun mukana pois tai ovat jääneet multakasan alle (mikä on sinivuokon surma kuten paksu lehtikasakin). Sinivuokko on levinnyt myös alemmas rinteeseen, joten sinivuokon kukintaa on odotettavissa ensi keväänäkin.

Näitä tulppaaneja toivon näkeväni keväällä kukkimassa.

Otin kuvamuistot mihin kohtaan istutin mitäkin ja kepit maahan rajaamaan istutusalueen. Noita pieniä tulppaaneja laitoin sinne tänne kukkapenkkeihin ja muutaman kokeeksi kasvatuslavaan.

Keväällä seuraan mihin tulppaaneja nousee ja suojaan verkolla pupuilta ja kauriilta. Huomiseksi jäi vielä muutama pussillinen istutettavaksi toiseen kohtaan, jo valmiiseen kuoppaan (jonka täytän multasäkin mullalla ja puiden lehdillä).

Rauhaisaa joulukuun alkua!

-Sari-