lauantai 21. joulukuuta 2024

Pakettikortteja

 Vuosi sitten tein pikaisesti muutaman pakettikortin ja lahjojen avaamisen jälkeen otin ne talteen, ennen kuin päätyivät roskien joukkoon. Kun eivät ole mitään kertokäyttötavaraa nämä pakettikortit nykyään😇 Etsin nyt pakettikortit uudelleen käyttöön ja leikkasin nimet nyt paremmin näkyvästä punaisesta kartongista (alun perin olivat valkoiset). Lisäsin myös noita kultaisia tähtiä.
Innostuin koristelemaan muitakin vanhoja pakettikortteja ja tein vielä lisääkin. Siinäpä meni koko eilinen päivä oikein rattoisasti, kun mies pesi pyykit ja kävi kaupassa. Pihatie on niin jäinen, etten ottanut riskiä ja lähtenyt itse neljää tuntia kapuamaan liukasta ylämäkeä - alaspäin tuleminen on vielä kamalampaa.
Nyt pitäisi vaan olla niitä paketoitavia juttuja.
Jospa ne tontut olisivat ahkeroineet ainakin pienille lahjoja.
Samalla kun leikkasin kirjaimia, tuli mooonta uutta nallea. Liimasin monta kuviota päällekkäin ja näistä tuli napakoita ja paksumpia - mihin nallukoita sitten tarvitseekaan. 

Meillä on taas lumi peittänyt puiden oksat,
vähän aikaa on talvisen kaunista tienoo.

Lumivalkeaa lauantain jatkoa!

-Sari-

torstai 19. joulukuuta 2024

Pulsan asema - lomamuistoja kesältä

 Heinäkuun lopulla ajeltiin Lappeenrantaan kuopuksen luona käymään. Kun luvassa oli sadetta, joka kastelisi pihan kukkaset, saimme äidinkin lähtemään mukaan (mikä olikin matkan tarkoitus, että äiti pääsee käymään kuopuksen kotona).

Ulkohuusseja ja henkilökunnan rakennus.
Pulsan aseman lifestyle -myymälä entisessä liiterirakennuksessa.
Ennätin pyörähtämään sisällä ja tein pikku ostokset Saaren taikaa.
Meidän yökortteeri oli Junanlähettäjän talossa, joka on jaettu kahdeksi huoneistoksi, Studio No 1 ja Studio No 2. Talon majoitustilat voi yhdistää yhdeksi tilaksi, jolloin koko talossa voi majoittua vaikka koko perhe. Ja tilaa riittää. Studio No 1:ssä on keittiö, makuuhuone ja pikkuruinen työhuone. Kylpyhuone jaetaan toisen huoneiston asukkaiden kanssa.

Junalähettäjän talo
Studio No 1 keittiön seinähirsien päällä 
oli sanomalehtien sivuja vuodelta 1885. 

Historian havinaa. Unohtuu aina, että tuolloin elettiin Venäjän vallan alla.
Studio No 1 makuuhuone.
Studio No 1:n puuhellalle kerättyjen vanhojen esineiden seassa nykyajan mukavuudet kahvin- ja vedenkeittimet ja viereisellä tasolla induktioliesi. Mieluusti olisin kokkaillut ruoat tuolla puuhellalla, olisi tuonut sateiseen päivään mukavaa lämpöä. 
Studio No 2 olohuoneen nurkassa oli toinen puuhella.
Studiohuoneistossa on myös pieni jääkaappi.

Tässä huoneistossa mahtuu yöpymään neljäkin henkilöä. Olohuoneessa on levitettävä puusohva. Makuuhuoneessa on ruusutapettia seinällä ja nurkassa toimiva pönttöuuni. 
Tänne puolelle majoittui äiti.
 
Täällä pihalla olisi ihana istuskella lämpöisenä kesäpäivänä ja nauttia kahvilan leivonnaisista ja virvokkeista. Illallakin olisi ollut mukava täällä istuskella, jos ei olisi satanut vettä 😉
Kahvilapuodin tunnelmaa.
Aamupala ei kuulu majoituksen hintaan, mutta sen voi ostaa erikseen (hinta tulloin 12,50 euroa henkilö). Ja kannattaa hemmotella tällä aamupalalla itseä ja lähimmäisiä. Kovasti oli vieraskirjassa aamupalaa ylistetty ja mielestäni ei turhaan. Syötävää oli yllin kyllin, eikä välttämättä kaikkea edes jaksa syödä.

Nuo lämpimät bagelit olivat niin hyviä. Croissantit olivat isoja ja rapeita. Ja jälkiruokamaljoissa tarjottu annos oli makeaa ja täyttävää ja se oli koristeltu mm. makealupiinin siemenillä. Makealupiini maistui mielestäni herneeltä ja sopi mainiosti tähän annokseen. Maku yllätti täysin.

Makealupiinia ovat sini-, kelta- ja valkolupiinit ja Suomessa viljellään jonkin verran sinilupiinia. Makealupiini on mainio proteiinin lähde kuten härkäpapu, herne ja soija ja sillä voi korvata kananmunan ja vehnäjauhon. Maapähkinäallergiselle makealupiini voi myös aiheuttaa allergisia oireita. 

HUOM! Teiden varsilla kasvava komealupiini EI ole syötävää sillä se sisältää myrkyllisiä alkaloideja.

Pöytä on katettu kauniilla astioilla ja maukkaalla ruoalla.
Juurikin niin ihanasti, kuin tykkäisin itsekin aamupalan tarjoilla.
Asemarakennuksen huoneita koristavat upeat vanhat ryijyt ja isot viherkasvit. Ja täälläkin on pönttöuuni ja paljon vanhoja esineitä muistuttamassa vanhoista eletyistä ajoista.
Omenat eivät olleet vielä kypsiä. 

Tässä hyvä malliesimerkki siitä, miten omenapuut pitäisi hoitaa ja pitää leikkaamalla sopivan matalana - ja tuuheana.
Junalähettäjän talo

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hieman saunarakennusta. Saunaa olisi voinut käyttää 25 euron tuntihinnalla. Mielestäni sauna olisi voinut sijaita vähän syrjemmässä katseilta tai terassi sijoitettu toiseen suuntaan. Saunan terassille kun näkyi hyvin Junalähettäjän talon Studio No 2 olohuoneesta.
Suuntaa antava alueen kartta.

Alue on kyllä ihana ja oli tuolloin tosi rauhallista. Meidän lisäksi yöpyjiä oli kahdessa talossa ja toinen pariskunta oli majoittunut kaukaisimpaan rakennukseen Rajavartijan taloon. Toinen pariskunta oli majoittunut meidän viereiseen Veturinkuljettajan taloon, johon meillä oli aikomus alun perin majoittua (koska oli ainoa, johon oli lupa ottaa lemmikki mukaan). Meidän majoitus oli kuitenkin vaihdettu tuohon Junalähetin taloon poikkeuksellisesti, vaikka koirakaveri oli mukana. Kelpasi meille, oli lähempänä asemarakennusta. Hyvin päästiin kulkemaan rappuset ylös ja alas. Vanhat rakennukset ovat vanhoja rakennuksia kynnyksineen ja korkeine rappusineen.

Aivan alueen perällä on Perätalo eli Juhlatalo. Kävin siellä pihalla lähtöaamuna koirakaverin kanssa kävelyllä ja vaikutti oikein tunnelmalliselta tilalta pitää vaikka hääjuhlat tai synttärit. Varsinkin loppukesästä varmasti ihana jo hämärän laskeuduttua ja lamppujen valaistessa pihaa.

Kesällä kaipaisin uintimahdollisuutta, mutta sitä ei täällä ole. Yleinen uimaranta on noin viiden kilometrin päässä Vilkjärven kylällä ja on ihan maantien lähellä. Matka noin 20 kilometriä Lappeenrannan keskustasta taittui yllättävän nopeasti läpi kauniiden maalaismaisemien. Eikä tuo tie nyt niin kovin mutkainen ollut. Maisemaa katsellessa oli vain hyvä, ettei matka taittunut nopeasti, vaan pystyi keskittymään matkustajan paikalta ympäröivään luontoon.
Pulsan rautatieaseman päärakennus on rakennettu vuonna 1869 Riihimäki - Pietari -radan varrelle ja sijaitsee kirjaimellisesti maaseudun rauhassa. Mietittiin, onkohan rautatie vielä käytössä ja kaksi kertaa siitä tavarajuna kulki illalla ennen puoltayötä. 

Petra ja Lasse Karjalainen ovat tehneet kymmenen vuoden aikana kunnioitettavan työn kunnostaessaan aseman rakennukset ja antaessaan matkailijoille ainutlaatuisen kokemuksen. Eikä se työ tällaisessa paikassa koskaan lopu. Petran sisustussuunnittelijan ammattitaito näkyy kaikkialla sisustuksessa (Petra on toteuttanut Joensuun Taitokorttelin). Lasse on kotoisin Pulsasta ja kulki monen vuoden ajan Pulsasta lättähatulla Lappeenrantaan oppikouluun. 

Ja vinkkinä lopuksi: presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseoon Kotkaniemeen on täältä matkaa vain noin 10 kilometriä. 

Onko sinulle Pulsan asema tuttu?

Pulsan asema on avoinna 22.12.2024 saakka joka päivä (ainakin klo 12 - 16) ja suljettu 23.12.2024 - 1.2.2025.

-Sari-

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Jouluisia tervehdyksiä vielä

 Niinhän siinä kävi tänäkin vuonna, että suurin osa joulukorteista pääsi postin kuljetettavaksi vasta viimeisenä lähetyspäivänä. Suurin osa korteista oli uusia, nyt tehtyjä, mutta muutama kortti piti kaivaa vanhasta varastosta. Hyvä että niitäkin tulee käytettyä.
Kortti tädille.

Tämän ympyräkortin korttipohja on niitä ensimmäisiä harjoituksia ja erilainen kohokuviointi kuin viimeksi tekemissäni. Ja on myös vähän pienempi kortti kuin itsenäisyyspäivänä antamani. 
Kortti askartelevalle ystävälle.

Sinisen ystävälle siniset hyasintit. Kerroksia on monta ja painoa kortilla oli varmaan 35 grammaa. Alle 50 grammaa kuitenkin :)
Kortti ystäväpariskunnalle Kausalaan.
Korttikuvakortti Heidin Korttipajan tekstillä.

Paljon jäi uutta materiaalia käyttämättä ja varastoa ensi vuodeksi tai tuleviksi vuosiksi. Jos tammikuussa vaikka innostuisi vielä joulukortteja tekemään, kun ei ole kiirettä ja aikataulupaineita saada valmista. Ainakin aloittaisin ajoissa Ü

Mieskullalla on tämän vuoden viimeinen työpäivä. Jospa saataisi rauhassa valmistautua joulun viettoon. Vähän meni omat suunnitelmat nyt sekaisin, kun ei olekaan joka päivä omaa rauhaa, mutta jospa saisin kuljetuksen päivällä muutamaan paikkaan joulutervehdyksiä antamaan😁

Vielä pitäisi se tärkein eli äidin kortti tehdä valmiiksi.


Mukavaa keskiviikkoa!


-Sari-

tiistai 17. joulukuuta 2024

Ensimmäinen kesälomaetappi Kenkävero

 Kameran muistikortilta kuvien tallentaminen läppärille loman jälkeen meni muutama päivä. Vanhempia julkaisuja selaillessa huomasin, etten ole aikomiani kesälomamuistoja tänne blogiin vielä tallentanut. Nyt joulua odotellessa on mukana palata menneen kesän muistoihin. Varsinkin kun vesi- ja lumisateet, plussat ja pakkaset vuorottelevat tiuhaan, voi näiden kuvien myötä rallatella No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle 🎶

Olin jo kauan halunnut käydä Kenkäverossa, mutta Mikkeli tuppaa olemaan liian lähellä määränpäätä Savonlinnaa, ettei sinne malta pysähtyä jos vaihtoehtona on jatkaa matkaa. Viime vuonna melkein jo käytiin, mutta silloin ei sää suosinut. Tällä kertaa ei mikään (teko)syy ollut esteenä toiveeni toteutumiselle.

Hieno rakennus on tämä vanha pappila. Olen käynyt Kenkäverossa viimeksi silloin, kun opiskelin tradenomiksi eli vuosikymmenet sitten :) 

Ensin nautittiin noutopöydän antimista.
Ja nautittiin makujen lisäksi maisemista.


Ja pappilan sisustustakin piti vilkaista.
Ruokailun jälkeen mieskulta meni koirakaverin kanssa ulkoilemaan ja pääsin kiertämään alueella yksin. Tovin vietin puutarhassa ihastellen vielä kukkivia kukkia ja kukissa pöriseviä kimalaisia. Ihan koko aluetta en jaksanut kiertää enkä kävelykierroksen päätteeksi jaksanut enää mennä kauppaan. 

Ovella vastaanottamassa mekko. 

Kukkakassi ovenpönkänä.

Nappaskengät kukkaruukkuna.



Puutarhan kukkia.
Pioneissa oli muhkeat siemenkodat.

Kukkaruukkujen pinkit daaliat.
Joulupukin piilopirtin ovi oli apposen avoinna.
Tervetuloa sisään tupaan vaan 🙋

Onkohan tuo pienempi ovi tontuille?
Ei ollut kesällä pukki tuvassaan, piilotteli jossain muualla.
Kenties oli mennyt kalaan, ongenkoukkua veteen liottamaan.

Nyt on pukilla kiireinen aika. Tontut valmistavat viimeisiä lahjoja rekeen lastattavaksi ja porot pitää hoitaa matkakuntoon. 

Perjantaina juteltiin pikku tyttöjen kanssa ostavatko tontut lahjat vai tekevät itse. Vanhempi oli vakaasti sitä mieltä, että lahjat on tonttujen tekemiä 💝
Pukin kalasaalis porstuassa.
Kanaset Tilkku, Tupu ja Tiipero.
Olisi saanut syöttää, mutta mistään läheltä en löytänyt voikukanlehtiä tai muutakaan syötäväksi kelpaavaa. Vesiheinästä varmaan olisivat tykänneet, muttei löytynyt sitäkään. Meidän kanat aikoinaan taistelivat kilvan vesiheinästä ja sitä kasvoi kellarin edessä varjoisalla paikalla.
Nämä kukkopojat olivat pappilassa partiossa.
Laskivatkohan vierailijoiden määrää.
Kenkäveron kukkopilli.

Viikko jouluaattoon,
oletko jo valmistellut joulua?

-Sari-