Kartanon mailla

 Hellettä uhmaten lähdettiin käymään Träskändan kartanon liepeillä. 

Aiemmin puiston reunamilla Träskändanpuiston Auroratalossa oli kahvila Aiju, jossa pääsi nauttimaan herkuista ulos ihanalle terassille. Mutta nyt puiston reunamilta löytyy kaksi kahvilaa, toinen vähän vanhempi ja toinen aloittanut tänä kesänä.

Aijun tunnelmalliselle terassille käveltiin

kukkien reunustamaa laattakäytävää pitkin.

 Nyt reilun vuoden (eri tiloissa F-rapussa) on toiminut kahvila Auringonkukka. Tarkoitus oli nauttia siellä salaattilounas, mutta sitä ei ollutkaan tarjolla. En tiedä, oliko ollut koko päivänä vai oliko salaattitarvikkeet loppuneet kesken päivän. Mieskulta tyytyi pelkkään kahviin, itse nautin suolaisen piirakan smoothien kera.

Kahvila Auringonkukkaan oli hyvät opasteet.

Sijaitsee tuon rakennuksen nurkassa.

Hieman kauempana oli toinen kahvila, Piparkakkutalo kahvila Uken. Poikkesimme sielläkin katsastamassa, mitä tuo söpö rakennus pitää sisällään. Oih, mitä herkkuja. 

Tarjolla olisi ollut vielä kanakeittoakin, mutta ei mieskullalle kelvannut. Otti sentään tölkin limua 😒 Itse nautin palasen mansikkakakkua ja kotiin otettiin pullapussi mukaan. Kun kävelimme kartanolle päin, vastaan tullut vanhempi mies kertoi, että nykyinen tasavallan presidenttimmekin oli kuulemma kehunut pullia hyviksi.

On pullalla kokoa - mausta en ole vielä ottanut selvää.

Laitoin sitruunan viereen vertailukohteeksi.

Pulla maksoi peräti kolme euroa.

Piparkakkutalollekin on nyt opasteet,

asiakkaiden pyynnöstä.

Talo jää vaaleanpunaisen (ent. viljamakasiini)

rakennuksen taa piiloon.

👇

1820-luvulla Engel piirsi tämän rakennuksen viljamakasiiniksi. Myöhemmin rakennuksessa on toiminut sikala, ruumishuone, sähkömuuntaja, kappeli ja siellä on esitetty teatteria ja pidetty konsertteja. 

Rakennuksen nurkan takaa pilkistää jo Piparkakkutalo.

Piparkakkutalo on rakennettu Walleenin aikaan todennäköisesti puutarhurin asunnoksi ja siellä on sotien jälkeen majoitettu Karjalan evakkoja.

Latriini, tsaari Aleksanteri II:sen vierailua varten rakennettu käymälä, sijaitsee edelleen puistotien varrelle kertomassa aikansa historiallisesta tapahtumasta. Tsaari vieraili Aurora Karamzinin kartanolla ennen valtionpäiviä metsästäen kartanon mailla sinne tuotuja saksanhirviä, jäniksiä ja villihärkiä ja -vuohia. Tsaari viihtyi loisteliaan illallisen parissa seurueineen niin mainiosti, että malttoi poistua ennättäen vasta aamuyön junalle.

Junamatkasta rautatiehen. Träskändan kautta on kulkenut kapearaiteinen junarata  vuonna 1916. Pässi-veturin vetämä juna kulki Espoon asemalta Träskändaan kääntyen järveltä pohjoiseen mutkitellen Röylän Hofgårdiin saakka. Metsäradalla kuljetettiin puita Helsingin maalinnoituksen työmaille. Puuta hakattiin Träskändan mailta yli puolet eli 125 hehtaaria ja myös naapurissa Margretebergissa oli avohakkuita. Nämä suuret avohakkuut olivat ilmeisesti ensimmäisiä Suomessa ja ikävä kyllä avohakkuita suositaan edelleen. Koska tuota Metsärataa ei oltu rakennettu kunnolla, ei rata kestänyt painavaa kuormaa. Veturi upposi Träskändan jokivarren rantaliejuun ja puun kuljettamisessa siirryttiin hevosvetoisiin vaunuihin. 

Träskändan kartano loistaa valkoisena ja ryhdikkäänä.

En olekaan käynyt kartanolla ulkoremontin valmistumisen jälkeen.

Auroran aikaista kartanorakennustahan ei enää ole. Aurora koko kaamean menetyksen vuonna 1888 marraskuun 11. päivänä perjantaina, jolloin kartanon päärakennus paloi kokonaan. Aurora oli itse paikalla seuraamassa lempipaikkansa tuhoutumista. Kuvia sisätiloista ei ollut, mutta kirjallisten dokumenttien mukaan sisustus oli ylellisen runsas mattoineen, kankaineen, koriste-esineineen ja taideteoksineen. Varmaan myös huonekalut ja astiastot olivat prameita. Tulipalossa tuhoutui mm. Rembrandtin maalaus ja paljon muita taideaarteita.

Kartanon pohjoisen puoleinen sisäänkäynti.

Hellepäivänä oli ihana istuskella varjossa vanhojen tammien katveessa. Tuulenvire mukavasti viilensi oloa. Lämmintä oli varmaan iltapäivällä vähintään + 30 astetta, koska myöhemmin pilvisenä hetkenä oli vielä + 29 astetta.

Träskändan kartanon puistossa on tämänvuotinen Uudenmaan Kuvataidejärjestöt ry:n ympäristötaidenäyttely. Teoksia on ympäri aluetta kartan osoittamissa paikoissa.

Aurora Karamzinin muistomerkin lähellä oli kolme Eija Sandbergin teosta. 

Piika

Eija Sandberg

Kalaverkko

Eija Sandberg

Kurkistus

Eija Sandberg

Perhosia näin muutamia, näitä 

vuohenkelloja oli muistomerkin lähellä.

Träskändaan täytyy mennä pian uudelleen, 

paremmalla ajalla ja ehdottomasti ilman mieskultaa 😂

-Sari-

Ukkonen ja sitä pelkäävä Eddy

 Olen seuraillut viime viikon lopusta alkaen sääennusteita ja etenkin ukkosta. Monena päivänä olisi pitänyt ukkosen täällä vierailla, yleensä myöhään illalla tai yöllä, mutta eiliseen saakka siltä vältyttiin. Alkuillasta kuului muutama jyrähdys jossain kauempaa. Koirakaveri nosti päänsä ja korvansa pystyyn ja kuulosteli, oliko lentokoneen ääni vai jokin muu. Onneksi ei ukkosta siinä vaiheessa pelästynyt. Ulkonakin kävi reippaasti. 

Kun oletin jo ukkosen kiertäneen tälläkin kertaa, yllätti voimakas ukkonen meidät ennen iltayhdeksää. Ja säikäytti Eddy-paran kesken makoisten iltaunien. Viivana puikahti häntä ja pää matalana olohuoneeseen mieskullan luo turvaa etsimään. Ihan muutamalla jyrähdyksellä ei selvitty, vaan tovin ukkonen moukaroi ihan kunnolla, reippaan sateen kera. Käytin vesisateen luoman tilanteen hyödykseni ja riensin syöksyputken luo ottamaan sadevettä talteen ja kastelin kunnolla vieressä olevat etupihan suuret piharuukut. Kastelua jo kaipasivatkin, vaikka aamulla olin ne jo lannoitevedellä kastellut. Vähän hirvitti siinä seinän vierustalla seisoskella, varsinkin kun salama välähti juuri, kun sain ensimmäisen astiallisen vettä täyteen.

Eddylle turvapaikka ukkosella on makuuhuoneen sängyn alla. Sinne se kaivautui tälläkin kertaa, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, ennen kuin käytiin nukkumaan. Vietti yönsä sängyn alla aamuun asti ja useamman kerran sai mieskulta kutsua, ennen kuin jaksoi ryömiä sängyn alta pois. 

Ukkosen mentyä pidin takapihan ovea vielä hetken aikaan avoinna ilman viilennyttyä. Huomasin rappusilla pitkän etanan liukuvan alas laatoille. Monena päivänä rappusilla on ollut etanan limasta jäänyt kiiltävä vana, ja nyt taisi selvitä sen jättäjä. Pantterietana on edelleen elinvoimaisena pihallamme kasvava laji. Toivottavasti jossain varjossa viihtyvät myös sammakot.

Olen pysytellyt melko visusti sisällä näiden aurinkoisten päivien aikana. Vuosia sitten minulla oli punahukkaa iholla käsivarsissa, joita ei puseron peittänyt. Iho tervehtyi itsestään vuoden aikana itsestään, mutta sen jälkeen olen välttänyt auringon säteitä. Enkä milloinkaan mikään auringonpalvoja tai rantahietikolla makoilija ole ollut. Hyvä niin.

Tänään päivällä tuulenvire heilutteli koivun oksia ja kävin takapihalla katselemassa kukkia ja kastelemassa tomaatteja. 

Olin toissa päivänä huomannut ensimmäisen tomaatin runkotomaatissa ja toisen amppelitomaatissa. Niin viileää on ollut, että tomaattien kukkiminenkin alkoi vasta nyt öiden lämmetessä.

Luulin jo, ettei avomaantomaatti punahilkka kuki ollenkaan, vankkaa vartta vain kasvattaa ämpärissä. Mutta äsken, kun kävin siirtämässä tomaatin aurinkoon - kappas, sieltä latvastahan löytyi nuppuja 💚

Herneeseen on kasvanut

 valtavan suuret lehdet.

Kuukausimansikkakin alkaa kypsytellä marjoja. Mansikan lähellä ihmettelin tuoksua, joka osoittautui hyasintiksi. Olin laskenut keväällä käsistäni hyasintin sipulin mansikan viereen laatikkoon ja siellä se mansikan lehtien varjossa oli kasvattanut kukkavarren. Olisikohan hyasintti tykännyt viileästä alkukesästä....

Suikeroalpi kukkii ja muodostaa nurmelle keltaisia lammikoita. Tuomien alle on muodostunut tiheä suikeroalpirengas.

 Suikeroalpi jakaa mielipiteitä, itse tykkään tästä maanpeitekasvista. Pikku aurinkoja vihreällä nurmella, passaa hyvin amppeliinkin roikkumaan.

Hellepäiviä!

-Sari-

Viikon alkua

 Vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni

ja raaskin lähteä pois kotinurkista. 

Olen monta kuukautta lykännyt elokuviin menoa ja nyt on taas se viimeinen viikko aikaa käyttää sarjalippuja, ennen kuin vanhenevat.

Elokuva alkoi viiden aikoihin ja läksinkin kotoa sen verran aikaisin, että ennätin poiketa matkan varrella Ateneumissakin. 

Museossa oli tosi vähän vierailijoita iltapäivällä ja pystyi pysähtymään taulujen ääreen pitkäksikin toviksi. Vaikkakin museon mukaan maanantain aukiolokokeilun ensimmäisenä päivänä 7.7. kävijöitä oli runsaasti, yli 900 kuuden tunnin aikana. Normaalina kesäpäivänä kävijöitä on ollut keskimäärin n. 1300 henkilöä. Uusi maanantai-aukiolokokeilu on myös muissakin Kansallisgallerian museoissa eli Kiasmassa ja Sinebrychoffin taidemuseossa.

Ihan ensin piti käydä syömässä kevyt lounas Ateneumin Bistrossa. Cafe Höijer on maanantaisin suljettu, vaikka museo onkin nyt heinä- ja elokuussa avoinna myös maanantaina. Vähän himoiten katselin naapuripöytään kannettua Afternoon Tea tarjotinta. Olisipa joku, jonka kanssa voisi jakaa nuo herkut.

Tallennan muutamasta taulusta kuvan, jotta voin myöhemmin palata niiden äärelle.

Aamiaisella

Amalia Lindegren v. 1866

Kuningatar Kristiina ja valtakunnankansleri Axel Oxenstierna

Jeanette Johanna Desideria Møller v. 1856

Kardinaali Giovanni de' Medici ja Pompomius Laetus 

roomalaisilla kaivauksilla 

Magdalena Andrzejkowicz v. 1879

Olavinlinna-taulua ei voinut jättää väliin 😊

Omakuva

Tove Jansson v. 1943

Kuvanveistäjä Walter Runeberg

Aline Forsman v. 1875

Tällä kertaa kävin myös toisessa kerroksessa katsastamassa pysyvän näyttelyn Ajan kysymys teoksia. Kokonaan en kerrosta kiertänyt enkä käynyt ensimmäisen kerroksen näyttelytilassa lainkaan.

Kansallismuseo 

Hyvin autio Rautatientori.

Penkillä oli muutama istuja ja makaaja.

Ei lintuja Aleksin pään päällä.

Koffin ratikka oli parkissa

Elokuvissa sai istua kaikessa rauhassa.

Olisikohan meitä ollut viisi katsomassa Keittiöelämää.

Tänään piti olla sateinen päivä, mutta kovimmat sateet taisivat ajoittua yöhän ja aikaiseen aamuun. Myöhään illalla ja tänään aamulla koirakaveri stressaantui vaikka ei kuulunut sateen ropinaa. Taisi jossain lähettyvillä olla ukkosta ilmassa ja sähköistä latausta, vaikka ei jyrinää kuulunut. 

Aamulla kaupassa piipahtaessani otin mukaan vain kertakäyttösadeviitan (joka ei ole kertakäyttöinen!) varmuuden vuoksi enkä sitä tarvinnut kuitenkaan. Muutama sadetippa ei haittaa, vaikka vähän kastelisikin. 

Bussikuskilla oli kiire (vaikka oli hyvin aikataulussa) ja ajoi reilusti yli nopeusrajoitusten. Naapurin kanssa odotettiin bussia ja ääneen hämmästeltiin, kun tuli hurjaa vauhtia 30 km alueelta mutkan takaa.  Ajoipa vielä pysäkkini ohi ja jouduin vallan huutamaan, jotta tajusi pysähtyä - muutaman metrin päästä pysäkistä sentäs, etten kaukaa joutunut kävelemään takaisin päin kauppaan.

Sain tänään askartelukaverin kylään. Edellisellä askartelutapaamisella oli puhetta art stonejen (palluroita tuossa isossa purkissa) värjäämisestä alkoholimusteilla ja sunnuntaina hän kyseli mistä olin noita musteita hankkinut. Tuumasin, että pääsisipä hän tänne värjäilemään. Olisi tullut jo maanantaina mutta onneksi oli vielä maisemissa ja pääsi tänäänkin. Puheet teoksi ja nyt on monen väristä pyörylää paperikukkien keskuksia varten purkki jos toinenkin valmiina. 

Olipa mukavaa saada muutamaksi tunniksi juttuseuraa 💛

-Sari-

Ei sadetta, ei ukkosta

 Aiemmin ennuste lupaili tälle torstaille tännekin vettä ja ukkosta, mutta säärintama onkin ottanut suunnan pohjoisemmaksi ja meille jäi tämä kuumuus. Joka tosin on jo hellittänyt, kun pilvet peittivät taivaan ja aurinko pysyttelee piilossa.

Eilen iltapäivästä lämmintä oli +28°C.

Heräsin eilen puoli neljältä ja tänään neljän aikoihin. Miten tällaisesta unikeosta on tällainen aamuvirkku tullut 😒 

Eilen en voinut nukahtaa päiväunille, kun odotin palovaroittimen asentajaa. Mieskullan kotiin tultua ihmettelin, eikös asentaja tulekaan. Mieskulta käänsi katseen eteisen kattoon ja tuumasi, että varoitin kyllä näyttää erilaiselta. No niinpäs olikin varoitin vaihdettu. Tämä oli tapahtunut sillä aikaa, kun kävin koirakaverin kanssa lähellä lenkillä. Ei ollut lappua käynnistä, vaikka piti olla! Naapurilta tänään sitten sain tietää, että patteri kestäisi 10 vuotta ja pitää sitten ilmoittaa, kun patteri ilmoittaa vaihdon olevan ajankohtaista. Mutta minne? 

Flammentanz on avannut ensimmäiset kukat.

Ja harjaneilikkaan avautunut uuden värisiä kukkia.

Aamut ja päivät ovat kuluneet rattoisasti askarrellen. Olen antanut aiemmin valmistamien korttien odottaa ja tein uuden kortin, johon idean näytti Satu Satun Soppi -faceryhmästä. Tein perhoskortista neliön muotoisen, mallikortti oli A5 kokoa.

Kortin keskellä on reikä, josta saa pujotettua perhosen siivet ulos. 

Perhosella on kolminkertaiset siivet, 

joista alin on liimattu sisäsivulle.

Kokosin perhosen leikkaamalla kolmella eri stanssilla perhosen. Päällimmäiseen laitoin Glossy Accentsia ja koristelin vielä helmillä. Alimmaisen koristelin sulattamalla pinnalle Enamelia

 Kortti on kolmeosainen. 

Tätä oli kiva tehdä, mutta ei todellakaan nopea. Ainakaan tämä ensimmäinen. Suunnittelemiseen meni tovi jos toinenkin ja matkan varrella keksin uusia ideoita toteuttamiseen. Ja ainakin yhden paperin leikkasin väärään mittaan 😁

Askartelutapaamisessa kesäkuussa aloittamani helistintagi julistettakoon nyt valmiiksi. Lisäsin siihen kukkia ja puolihelmiä. Sekä Onnea-tekstin. Roiskeita vielä suunnittelin, mutta ne jääköön tästä pois. Harjoittelen roiskeita seuraavissa korteissa.

Halusin tähän tagiin vähän pitsiä.

Sitä on jostain pitsistä leikkaamani sydämen verran. 

Sydän on odottanut käyttöä jo useamman vuoden. Nyt sain sen pois kuleksimasta 💛 Moneen askareeseen olen sitä tähän mennessä yrittänyt käyttää, mutta en ole kelpuuttanut.

Kivaa torjantaita!

-Sari-

Heinäkuuta

 Heinäkuu esittäytyy kauneimmillaan.

Aurinko paistaa ja taivaalla leijailee vain pikkuisia pilvenhattaroita.

Kävin koirakaverin kanssa jo aamupäivällä puistolenkillä. Samalla keräsin viimeiset villien lupiinien kukinnot pois puiston nurkan metsiköstä, ettei pääse enää villiintymään ja leviämään.

En ole selvittänyt missä vaiheessa lupiinin siemenet ovat kypsiä ja itämisikäisiä, joten keräsin talteen hävitettäväksi kaikki nuo siemenpalot. Kukintavaiheessa kukat kerätessä pääsisi helpommalla, mutta kun huomasin nämä lupiinit niin myöhään.

Takapihalla oli pitkästä aikaa mukava puuhastella. Ainakin niin kauan kuin iho sieti auringon poltetta. Toki yritin niin pitkään kuin mahdollista olla varjossa, mutta sekään ei koko aikaa onnistunut - maapallo pyörii radallaan. 

Vesi oli ämpäreissä mukavan vilpoisaa eikä liian kylmää, ja pesin odottamassa olleet taimiruukut kuivumaan. Tuuli oli levittänyt roskaa pihalaatoille ja samalla lakaisin ne pois ja siirtelin kasvatuslaatikon parempaan kohtaan. Takapihalla onkin ollut hieman ahdasta liikkua, kun laatikko on ollut kulkureitin tukkeena. Mutta eipä vesisadepäivinä ole tullut pihalla oltua, joten ei ole haitannut moneen päivään. Kiitollinen olen siitä, että luonto on tänä kesänä hoidellut ahkeraan tuon kastelun puolestani.

Viherlude oli lentänyt seuraamaan puuhiani.

Eddyllä ei ollut enää lupaa kukkien istuttamisen jälkeen mennä kukkapenkkiin makaamaan. Etanat olivat käyneet samettiruusujen kimppuun, joten mitään varjeltavaa ei enää ollut ja koirakaveri oli tyytyväinen 😊 Näkee ilmeestä, miten on tyytyväinen ja kiitollinen.

Heinäpoutaista heinäkuuta!

-Sari-