Pyhän Olavin päivä

 Tänään vietetään Savonlinnan 386. syntymäpäivää Pyhän Olavin päivän merkeissä. 

Kaupungin torilla esiintyy  vielä VTH klo 21.30 ja Archie Gruz Band klo 23. Päivä päättyy klo 24 alkavaan ilotulitukseen.

Me käytiin hakemassa sisko bussilta ja mentiin torin kulmaan nauttimaan muikkuja. Äiti ja sisko tyytyivät pelkkiin paistettuihin muikkuihin, me mieskullan kanssa otettiin muikut perunoiden kera.

Terassilla istuessa ja syödessä seurattiin Savonlinnan halkiuintia. Matkaa on 800 metriä ja lähtö oli Suruttoman luona Haapaveden puolella ja maali jossain Pihlajaveden puolella. 

Pyhän Olavin päivänä kaupungilla on paljon ohjelmaa. Tervahöyry Mikolla pääsi risteilemään Pihlajaveden saaristossa ja Olavinlinnaan ja Riihisaaren museoon oli ilmainen sisäänpääsy.

Oli useita konsertteja ja yhteislaulua. Mustan virran tarinoita -sarjakuvatyöpaja ja taitaa linnassa raikaa tällä hetkellä oopperakin. Musta pässikin nimettiin.

Itselle on jäänyt ikiajoiksi mieleen 15 vuotta sitten Pyhän Olavin päivän tuoksinnassa alkanut Asta-myrsky. Samanlaista luonnonvoimien tehoa ja tuhoa en ole koskaan kokenut. Oltiin silloin täällä rannalla ja kun tuuli puski tuolta lahden pohjukasta päin, heiteltiin irtotavara sisään ja kiiruhdettiin nopeasti aittaan turvaan. Aamulla nähtiin, miten tuuli oli kaatanut tien vierestä männyt kuin viljan lakoon ja katkonut koivun runkoja. Sen jälkeen olen kunnioittanut luonnon voimaa. Siinä on ihminen kuin pieni muurahainen, ei mahda suuremmalle voimalle yhtään mitään.

Toivottavasti kaupunkilaiset saavat tänään juhlia rauhallisesti ja turvassa.

-Sari-

Lintubongailua

 Jos iltaisin ei ole rannalla juurikaan kuulunut lintujen ääniä, on aamulla liikkunut siivekkäitä.

Räkättirastaat pitävät eniten meteliä. Ne etsivät ruokaa aamukasteen kostuttamasta ruohikosta. Emonsa kokoinen poikanen hyppii emon perässä nokka avoinna ruokaa pyytäen. Emo antaa löytämänsä hyttysen tai muun herkun poikaselleen.

 Urakkaa on yhdenkin jälkikasvun kasvattaminen tänä kesänä, kun hyttysiäkin on niin vähän. Itikkamagneetti mieheni on tähän mennessä päässyt liiskaamaan vasta ensimmäisen itikan.

Kaislikon reunalla vastarannalla näkyy tumma juova. Kohdistan kiikarit siihen suuntaan. Peräkkäin uiskenteleva joukko suuntaa syvemmälle kaislikkoon ja katoaa näkyvistä. En erota niin kaukaa, mitä vesilintuja ovat.

Siirryn seuraamaan keskellä lahtea yksin uiskentelevaa lintua. Juuri kun saan tarkennettua kiikarini, lintu sukeltaa veden syvyyksiin. Jään tarkkailemaan, milloin lintu ilmestyy uudelleen veden pinnalle.

Kuulen ihmisten puhetta. Pian kuuluu veneen moottorin ääni ja kalastajat ohittavat rantamme. Aivan liian lujaa. Aallot paiskaantuvat semettireunoihin, joihin vuodet ovat muutoinkin jättäneet jälkensä. On pyydetty hiljentämään, mutta eivät välitä. Mitä jos olisin ollut juuri tuolloin uimassa heidän reittinsä tuntumassa.... Tuskin olisivat huomanneet vihreän piponi "antennia".

Näen, kun iso lintu räpyttää hädissään siipiään pyrkien pakoon kohti kiitävää venettä. Oliko sama lintu, jota odotin pinnalle nousevaksi? 

Räkättirastaita ei enää näy, kuulu. Vastarannan kaislikossa näkyy liikettä. Neljä vesilintua ui lahden suuntaan kaislikon kätköistä. Neljäkö niitä vain oli? Ei, kyllä tuolta useamman metrin jäljessä ui vielä yksi ja kiiruhtaa edellä kulkeneiden perään. Hetken kuluttua kaislikosta lentää kuudeskin lintu ja laskeutuu joukon vetäjäksi. 

Keskelle lahtea ilmestyy uudelleen aiemmin aiemmin näkynyt yksinäinen lintu, nyt melkein kohdalleni. Pyörii hetken aikaa ympyrää ja sukeltaa sitten syvyyksiin. On se kuikka, jonka uiik-huudon edellisenä päivänä kuulin. Onko se jäänyt ilman puolisoa ja jälkikasvua, surkuttelen mielessäni. Viime kesänä seurasin samaisella lahdella neljän kuikan elämää.

Tänään kasaantuu pilviä taivaalle ja tuuli tuntuu mukavalta. Lämpötila kapuaa tänäänkin 30 asteen tienoille. 

Nyt on jo +27,7°C.

Turkasen helteistä päivää!

-Sari-

Kylillä tapahtuu

 Käytiin äidin kanssa eilen lauantaina pihakirppiksellä, joka oli serkkupojan tilalla Juvolantien varrella.

 Pihakirppis kuului Varparannan kyläyhdistyksen ja urheiluseura Haukiniemen hakan järjestämään kyläpäivät tapahtumaan.

 Neljä tuntia kestänyt kolmen kylän kirppis- ja puutarhasuunnistus levittäytyi kyliä halkovan tien varrella yhdeksään kohteeseen. Oli navettagalleriaa, kotimuseo, avointa puutarhaa, kirppiksiä ja peliluola.

 Haukiniemen ortodoksisella tsasounalla järjestettiin praasniekka, jonka piti äidin naapurin nuorin poika. Tsasouna on pyhitetty pyhittäjä Serafim Sarovilaisen muistolle.

 Isä Joose

Kotimuseossa oli paljon vanhoja tavaroita. Serkkupoika vaimonsa kanssa on tehnyt merkityksellistä työtä näiden tavaroiden keräämisessä ja rakentamalla tällaisen museonäyttelyn.

Pihapiirikin on täynnä kivoja yksityiskohtia 

ja niin kauniisti laitettu.

Pihasauna

Ihana portti heinäseipäistä.

Puutarhatyökalut samassa nurkassa.

Ja ruukutuspöytäkin!

Linnunpönttö

Taitaa olla paritalomallia.

Pumppukaivo

Huussissa vessapaperi oli kätketty

kattilaan. Siistiä.

Tässä sijaitsee keittiömuseo.

Ja pitäähän museossa olla taulu Olavinlinnasta.

Tässä vain pieni osa kaikesta,

mitä on kerätty talteen vanhaa esineistöä.

-Sari-

Rauhallista oloa

 Hiljaisuuden rikkoo jossain järven selällä etenevä moottorivene, jonka moottorin ääni vähitellen hiljenee. Rantakaislikossa ei molskahtele hauki eikä kuulu joutsenen rääkäisyä. Järven pinta on peilityyni.

Tuumasin mieskullalle, ennen kuin nukahti tuohon viereen, että ollaan nyt maailman parhaimmassa paikassa. "Meidän" aitassa, järven läheisyydessä Saimaan rannalla.

Aitan ovi on auki, jotta vähäinen läpiveto jäähdyttää nukkumapaikkamme mukavan viileäksi. Oviaukon peittää ohut verho, jotta itikat eivät hyökkää sisälle verenhimoisina.

Koirakaveri Eddy oli tänään ensimmäisenä uimassa ja kävikin uimassa useammin kuin koskaan ikinä. Muutaman uintikerran välissä piti käydä pyörimässä kunnolla rantahietikolla.

Vesi oli jo +26 asteista ja ilma vähintään +30. Auringon polttava kuumuus tuntui iholla, kun astuimme ulos viileästä autosta.

Tätä olen kaivannut koko kesän. Että pääsen uimaan samaan järveen missä Pusa saimensis Pullervokin uiskentelee ja nukkumaan tänne omaan sänkyyn, jonka hankin joskus 2000-luvun alussa. 

Tänään näin jo sudenkorennon lentelevän järven yllä.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

-Sari-

Kuhan söin

 Lupasin mieskullalle tarjota lomansa aikana aterian aiemmin heinäkuussa olleen syntymäpäivän johdosta - kun syntymäpäivälle suunnittelemani yllätys jäi toteuttamatta.

Taka-ajatuksenahan on myös päästä 

itsekin sinne, minne halajaa 😉

Eilen lunastin lupaukseni ja ajeltiin iltapäivästä rantaraitin varrelle.

Pysäköintipaikat olivat melkein täynnä ja piti ajaa vähän kauemmaksi, että saatiin auto parkkiin. Purjeveneitä oli paljon ankkuroituna satamaan, kenties uimaranta oli houkutellut ihmisiä paikalle. Määränpäässämme Strandberg by the sea ravintolassa oli seurue yhdessä pöydässä aterioimassa ja ulkona aurinkopaikat olivat melkein tyhjillään. Asiakkaat olivat kerääntyneet ulkoterassille aurinkovarjojen alle. 

Auringon kääntyessä paistamaan pöytäämme, 

alkoi onneksi pilviä kerääntyä taivaalle.

Mieskulta valitsi alkupalaksi persilja-valkosipulietanat.

Kastiketta oli runsaasti, ei kolosia erottanut astiasta.

Olin suunnitellut maistavani alkuun Vitello tonaton,

 mutta päädyin mukavan viileään Burrataan. 

Mieskulta valitsi pääruoaksi kermaisen rapupastan. 

Annoksen jättikatkaravut kuittasi sen suunnittelemani synttäriyllätyksen, jota hän ei sitten saanutkaan. Pastan hummerikastike maistui hyvältä, sain vähän maistaa 😋

Yllätyin kuha-annokseni koosta. Oli erittäin iso kuhapala nautittavaksi. Annos näyttää hyvältä ja maistui vähintään yhtä hyvältä miltä näyttääkin. Tuon kalapalan takaa löytyi kaksi kantarelliä. Tänä kesänä olen syönyt jo kaksi kertaa kantarelleja 😄

Valitsin menun, johon kuului pannacotta jälkiruoaksi.

Pannacotta oli maustettu laventelilla, ja laventeli maistui sopivasti. 

Tänäkin kesänä haaveilen elokuisesta 

illasta näillä aurinkotuoleilla istuen.

Meillä oli nyt iltapäivän aikana ukkosta oikein urakalla. Ensimmäisen jyrähdyksen aikaan olin takapihalla ja jestas kun säikähdin. Oli niin kova ja lähellä. Ukkosrintama meni menojaan noin vartin möyryämisen jälkeen. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun toinen jo hiipi johonkin lähelle. Yhtään salamaa en huomannut, mieskulta oli nähnyt auton huoltoreissun aikana.

Sadetta tuli reippaasti kahteen otteeseen ja sain ensimmäistä kertaa tänä kesänä täytettyä kastelukanisterit sadevedellä. Eikä tarvinnut mennä kuin takaovelle, kun oven kohdalta räystäältä vyöryi vesi yli. Kesäkurpitsa sai kunnolla vettä niskaansa ja multa perusteellisen kastelun. Hyvä niin. Olin siirtämässä kurpitsalaatikkoa räystään alta pois, mutta ukkonen keskeytti takapihan järjestelyn.

Onko siellä päin ukkostanut?

-Sari-

Etkot

 Vietettiin esikoisen kanssa eilen 

nimipäiväetkoja, kun käytiin kylässä.

Poikettiin St. Honoressa 

hakemassa herkkuja

yllätysviemisiksi.

Passion-tummasuklaakakku

Suklaapohja oli niiiin hyvää,

ja olihan se kaikki siitä ylöspäinkin.

Edellisen päivän kakkuna sain edukkaammin.

Mansikka-raparperikakkua ei ollut saatavilla, 

olisi varmaan ollut hyvää sekin.

Mantelicroissantit herkuteltiin myös,

olisi pitänyt niistäkin älytä ottaa kuvamuisto,

- makumuistona säilyy hetken aikaa.

Hyvää nimipäivää

Saara, Salla ja Sari 💛 

sekä Sara, Sarita ja Salli

-Sari-

Ekat kantarellit

Käytiin tänään esikoisen luona ja 

saatiin iso rasiallinen kantarelleja 💛

Jääkaapissa oli kukkakaalia ja kesäkurpitsa ja niistä se ajatus lähti. Kokeilin leikata kukkakaalin viipaleiksi (yksi onnistui) ja laitoin uuniin päällysten kera.

Tomaatin ja sipulin paloittelin, paistoin sienet, leikkasin kesäkurpitsan ohuiksi siivuiksi ja ladoin uunipellille levitettyjen kukkakaalisiivujen (ja palojen 😊) päälle kerroksittain. Pihalta kävin persiljaa päälle ja kuorrutin kasan juustoraasteella.

Kelpasi  👌

Ja oli omankin suun mukaista.

Kukkakaalia voisi syödä joka päivä.

-Sari-