Arkkitehtuuria Tove Janssonin aikaan

 Aurinko kurkisteli pilvien raosta ja oli mukava sää päiväkävelylle. Kuljimme koirakaverin kanssa verkkaisesti tutun reitin. Vähän ajan päästä kotiin palattuamme hämärtyi huomattavasti ja alkoi tuulemaan. Ennätin bussiin suojaan, ennen kuin alkoi satamaan.

Ystäväni Lahdesta työskentelee silloin tällöin lähipäivän toimistolla Pasilassa. Suunnittelimme jo keväällä uutta museokäyntiä Arkkitehtuuri- ja designmuseoon, kun Tove Janssonin näyttely avautuu nyt syksyllä. Ehdotti kahta päivää tapaamiseen, valitsin niistä tämän viikon tiistain.

Näyttelyssä tutustutaan siihen, miten Tove Jansson näki arkkitehtuurin ja muotoilun omassa elämässään ja miten se ilmenee muumitarinoissa.

Tove Jansson Omakuva vuodelta 1975

Näyttely ei esittele pelkästään Muumilaaksoa, vaan näyttely koostuu myös Toven elinympäristöistä, ateljeekodista ja rakkaasta Klovharun mökistä piirustuksineen ja valokuvineen.

Otin valokuvia myös näyttelyn infoteksteistä, joihin palaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Ateljeekoti 

Toven ateljeekoti Kaartinkaupungissa oli tuo noin kahdeksan metriä leveyttä, korkeutta ja syvyyttä oleva kuutio. Tove asui ja työskenteli ateljeessaan 56 vuotta.

Kahdella seinällä olevista kaari-ikkunoista tulvi valoa ateljeehen, jossa Tove maalasi taulujaan. Ylhäällä pienten ikkunoiden kohdalla sijaitsee ateljeetilaa ympäröivä korkea parvi, jonne johtaa jykevät mäntypuiset portaat. Erillisen salongin parvella on makuutila.

Tuulikki hankki oman ateljeen talon naapurirapusta. Naiset pääsivät kulkemaan toistensa luo ullakkokäytävän kautta. Usein Tove olikin jättänyt asuntoonsa viestin: Jag är hos Tooti!

Pieni yksityiskohta näyttelyssä esillä olevasta taulusta.

Taulu sijaitsee Toven ateljeeta esittävässä huoneessa.

Klovharu

Janssonit viettivät kesiään Pellingissä. Kun sisämaassa alkoi olla rauhatonta eikä siellä voinut enää nauttia hiljaisuudesta, Tove ja Tuulikki rakennuttivat Klovaharunin kalloiselle luodolle vuosina 1964 - 1965 oman mökin. 

Rakentaminen alkoi myöhään syksyllä 1964 ja mökki valmistui kesällä 1965. Kalliota räjäytettiin, jotta talon alle saatiin rakennettua kellaritilat, jossa on varastotilaa ja sauna.

"Kun Suuri Kivi oli räjäytetty kävi ilmi että sammakkolampi oli hyvin syvä ja täpötäynnä kiviä. Kaikki väännettiin irti ja nostettiin ylös ja kieritettiin mereen ja suuri lampi syveni syvenemistään, valtaisa kellari, suurempi kuin mitä mökistä tulisi, maanalainen yllätys. […] Meidän kellarimme on suurin kellari mitä koskaan on kaivettu, ainakin näillä seuduin, 25 neliötä ja kahden metrin syvyinen." 

(Ote kirjasta Haru, eräs saari, 1996)

Tove vietti kumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa Klovharunissa 28 kesää, neljäkin kuukautta kerrallaan. Hän kävi mökillään viimeisen kerran vuonna 1992 78-vuotiaana ja lahjoitti mökin vuonna 1995 Pellingin kotiseutuyhdistykselle.

Klovharu on avoinna yleisölle viikon heinäkuussa, jolloin saarella pääsee käymään Pellingin kotiseutuyhdistyksen järjestämillä retkillä tai omalla veneellä.

Tove rakasti pienen saaren kallioita, 

ympärillä myrskyävää merta ja avaruutta.

Tove kompaktissa 25 nelilön Klovharun mökissä, jossa jopa nenäliinalle oli mietitty oma paikkansa. Mökissä on ikkuna jokaiseen ilmansuuntaan, joista voi katsoa merelle.

Mökissä kaikki on edelleen niin kuin oli 

Toven ja Tuulikin siellä ollessa.

Muumilaakso

Kuvat kertokoon, mitä täältä löytää.....

Räpsyjä sieltä ja täältä Muumilaaksosta.

Muumeilta elämää oppia voit

Näyttely kestää 27.9.2026 saakka, joten hyvin ennättää käydä monta kertaa. Kysyinkin jo Valmalta, lähtisikö mumman kanssa katsomaan Muumeja. Lupasi tulla, kun Muumit on niin ihania 💛

-Sari-

Pyhä kekri ja bingo

 

Marraskuun ensimmäistä vietetään. 

Tänä vuonna sattuu olemaan myös pyhäinpäivä 1. marraskuuta, jolloin päivää keskiajalta saakka on vietetty, vaan Suomessa vuonna 1955 siirrettiin pyhäinpäivä lauantaille.

Aamulla jo viiden aikoihin kurkkasin, onko Repolaisen uusi bingo julkaistu. Ei ollut vielä. Kun heräsin toistamiseen, bingon jo bongasin.

Ja oitis ensimmäisen bingorivin rallattelin

- tästä keskimmäisen valitsin.

Löisin vaikka vetoa

ettei yhtään petoa

kulje kotinurkilla.

Vaan kukas öisin kiiruhtaa,

pihallemme pujahtaa,

ellei Repolainen.

Nälkä laittaa kulkemaan,

kaikki nurkat etsimään

- Vaikk´ päästäisen mä söisin!

Tunnelmallista pyhäinpäivää!

-Sari-

Pienet sammakot

 Vietetään viikonloppua Ikaalisissa. Mies viettää aikaa mukaan päässeen koirakaverin kanssa, kun olen askartelutapahtuma Craftaamossa kylpylän tapahtumasali Areenalla.

Lauantaiaamu ei ollut vielä valjennut, kun käytiin Eddyn kanssa ulkona. Vettä satoi ja säikäytettiin pupu vähän matkan päässä nurmelta. Meidän huone on ensimmäisessä kerroksessa melkein käytävän perällä, josta pääsee näppärästi ulos lähellä olevan uloskäynnin kautta.

Seitsemän askelmaa alas, ja pääsee ulos lähimmälle puulle nostamaan takajalkaa 😄

Hyvin maltilliset ostokset

vielä tuossa vaiheessa 😂

Tuollaisia vuodenaika-tekstileimasia kaipailin ja seuraavana päivänä huomasin jossain näistä mainittavan. Kyllä pelottavasti Isoveli valvoo ja lukee ajatuksetkin 😱

Piipahdimme Areenalla vastapäätä istuvan ystävän kanssa Kartanolla katsomassa, löytyisikö jotain tarpeellista ja puuttuvaa askartelutavaraa. Löysin muutamia kuviopapereita hirsiseinää ja tiiliseinää (kuvassa olevat pienet lehtiöt huomasin myöhemmin  Areenalla Decoretten myyntipöydältä).

Hyllyllä oli muutama liimapulloon lisättävä  kapea kärki, jossa "korkin" virkaa hoitaa ruostumattomasta materiaalista tehty nuppineula. Olin onnistunut katkaisemaan toisen liimapullon neulan, ja siitä on vain tynkä jäljellä. Tarvitsin siis vain neulan, en toista metallikärkeä. Ystävä vihjaisi, että hän on saanut neulan (koristeen kera) ja henkilö, joka niitä tekee, osallistuu myös tapahtumaan. Ja niinpä sain neulan koruineen ostettua, hurraa. Näkyy pienenä tuossa tagissa roikkuen 💚

Ja miten nuo otsikon sammakot liittyvät tähän viikonloppuun? Sain ensimmäisen ATC-korttisarjani valmiiksi. Löytyi vielä leimaamaani taustapaperia kahteen korttiin.

Normaaliin aikaan on vihdoinkin siirrytty ja tänään on yksi tunti enemmän käytettävissä, jos joku sitä näin sunnuntaina kaipaa

 🕓 ➡️ 🕒

Eilen illalla moni tuntui olevan tietämätön, mihin suuntaan kellon viisaria pitää siirtää. Helppo sääntö on - aina sen kuluvan vuoden kesää kohden. Keväällä etteen päin ja syksyllä taakse päin 👍

Areena hiljeni puolen yön aikaan ja ovet avautuvat tänään kello 9.

Siellä ne tavarat odottavat pöydällä

tämän päivän puuhailuja.

Mukavaa lokakuun viimeistä

sunnuntaipäivää!

-Sari-

10 vuotta yhdessä askartelua

 Tänään juhlittiin meidän askarteluporukan 

10 yhteistä vuotta ihaNaisten kanssa. 

Kiitos Sirpa, Outi, Mirka, Mervi ja pitkästä aikaa mukaan päässyt Karoliina - sekä etelään jo lennähtänyt Lissu näistä yhteisistä vuosista. On naurettu ja itketty ja saatu tukea toisiltamme. Ja askarteltukin herkuttelun välillä 😋

Tänään tehtiin yhdessä paperilyhdyt.

Alussa muutama oli turhautunut ja pitivät lyhdyn kasaamista liian vaikeaksi teoksi. Ehkäpä tää ope vaati tekemään liian huolella alkuvalmistelut 😁 Ohjeistin kuuntelemaan ohjeita ja tekemään vaihe kerrallaan huolellisesti ja rauhassa, jotta lyhdyn kasaaminen onnistuu. Kiirettä ei ollut eikä kilpailua, kuka saa ensin valmiiksi. Aikaahan oli koko päivä.

Miia, entinen Nurkkaanajettu, ohjeisti livessään lyhdyn kasaamisen salat omien kokemustensa pohjalta ja niillä ohjeilla opettelin itse. Ohjeet olivat itselleni erinomaisen hyvät ja niitä noudattaen jo toinen lyhty onnistui mainiosti. Kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan opettelua vaatii kaikki uusi.

Jokainen sai lyhtynsä valmiiksi ja ensikertalaisiksi myös huolellisesti kasattua. Alussa lohdutin, että ensimmäinen on aina harjoittelukappale, eikä välttämättä onnistu. Harjoittelimme ensin kohdentamaan yhden sivun osat oikein, ettei kenelläkään ollut paineita epäonnistumisesta. 

Toiset olivat ottaneet koristeita mukaan 

ja koristelivat lyhdyt jouluisesti.

Kun olimme nauttineet ensin Mervin tuomasta ihanasta suppilovahveropiiraasta ja Outin tekemästä salaatista, päästiin juhlistamaan yhteistä taivalta kuohuvalla ja Outin täytekakulla. 

Kiitos Outi, oli jälleen ihanaa kakkua 💛

Sisällä mm. lakritsia ja vaniljaa.

Juhlimme myös alkukuusta täysiä

kymmeniä täyttänyttä Outia.

Kakkuleipurimme 🎂

Toinen kissakavereista seurasi touhujamme sivusta.

Viimein tuli otettua kuva muraalista.

Oli kaunis päivä ja muraalin värit näkyvät hyvin.

Viime yönä oli ollut pakkasta kunnolla, varmaan viisikin astetta. Takapihalla vesiastiassa oli kunnon jääkerros ja kymmenen aikaan oli 0 astetta. Päivällä oli lämmennyt +10 asteeseen.

Huomenna Eddyn kanssa levätään 😊

-Sari-

Kissa vieköön

 nimpparionnittelut ystäville.

Käsitellen kaupan oman tuotannon korttikuvat Kurkkivat eläimet ovat odotelleet jo jonkin aikaa, että pääsisivät jostain kortissa kurkistelemaan. Ideoita on ollut, mutta kokeilu saatikka toteutus on saanut odottaa - ideoita kun muhii ajatuksissa tsiljoona, eikä tiedä mistä aloittaisi.

Vuosien saatossa pieniin ja isompiin laatikoihin on kerääntynyt leimattuja kuvia ja jopa valmiiksi väritettyjä leimakuvia. Tykkään kovasti tästä Magnolian ikkuna leimasimesta, mutta tosi harvoin tämä on korttiin tai mihinkään muuhunkaan askarteluun päätynyt. Samoin Sizzixin tiiliseinä-stanssia olen käyttänyt vain muutamassa kortissa. Nyt yritän käyttää vanhaa varastoa pois aina, kun se vain suinkin on mahdollista - ja muistan plärätä laatikoita mahdollisimman usein. 

Satu on ollut ystäväni ensimmäisestä luokasta alkaen ja samalla luokalla oltiin yläasteella ja aina lukion loppuun saakka. Hän on esikoisen kummi ja Saksan vuosiensa jälkeen ollaan tavattu silloin tällöin, kun ollaan matkusteltu Turun suunnalla.

Nykyisin lisään kuviopaperin ja koristuksia myös kortin sisäpuolelle. Taakse leimaan korttipohjiin jo valmiiksi handmake BY -leiman, jossa on nimenikin. Tämän korttipohjan takaosa oli värjäytynyt leimamusteista, joten lisäsin taaksekin kuviopaperia.

 Lauantaina nimipäivää viettävät Sadun lisäksi 

Säde kuten myös Luukas ja Luka.

Onnittelut kaikille nimipäiväänsä viettäville 

-Sari-

Lisää ruskaa ja satokautta

 Tänään käytiin koirakaverin kanssa jo ennen kymmentä aamukävelyllä, kun piti viedä postia postilaatikkoon. Oli vielä tyyntä ja niin ihana syysaamu - kuulasta ja raikasta.

Postilaatikko sijaitsee eri suunnassa, missä yleensä kuljeskelemme. Kartan mukaan tämä on kevyen liikenteen väylää, mutta postiauto kulkee väylän kautta jakamaan postit rivitalon postilaatikoihin. Viime päivien aikana lehdet ovat varisseet myös vaahteroista ja vaahteran lehtiä olikin paljon kasautunut tielle. Näyttipä keltaiset lehdet kivalta - kuin auringon palasilta.

Monena päivänä olen suunnitellut käyväni takapihalta pari tomaatinterttua sisään, mutta aina pimeys on ennättänyt laskeutumaan. Syksy on jo edennyt ja päivä lyhentynyt huomaamatta. Napsin samalla tomaatin varret poikki ja tomaatteja löytyikin enemmän  kuin olettamani pari terttua. 

Tigerella oli kypsyttänyt piilossa kolme tomaattia.

Tigerella-tomaatin kuori on kauniin värinen hauskoine juovineen.

Tomaattiämpärin aluslautasen alla lymyili kuoriainen.

Uusi Infusions sävy Orange County

jo aiemmin hankitun tilalle.

Nyt pitäisi olla sävy kohillaan 👍

Neljä uutta sävyä lisää kokoelmaan.

Teen niistäkin värikartat, kuhan kuivuvat.

Kun aurinko ei paista, saan voimaa näistä väreistä.

Ei ole arki enää harmaata lokakuuta 😄

Ihanaa viikkoa, väriä päiviisi!

-Sari-

Väriläiskiä

 Olen onnistunut väistelemään sadekuurot melko hyvin, vain eilen illalla yhdeksän jälkeen koirakaverin kanssa kastuimme vähän. Mutta pidän syksyisestä sateesta, joten vähäinen kastuminen ei haittaa ollenkaan. Eikä kovempikaan sade - on vain ihanaa kun tuuli paiskaa sadepisarat vasten naamaa. Sellainen kohmeinen räntäsade tuntuu jo ikävältä.

Syyskuussa koivun lehtien pudotessa vaikutti siltä, että maa peittyy ruskeisiin lehtiin eikä missään näy ruskan oranssinpunaisia sävyjä.

 Vaikka vielä ei ole pakkasen puolelle lämpömittari öisin laskenut, on lokakuu tuonut väriä harmaisiin päiviin. Ja auringonpilkahduksistakin on saatu nauttia useana päivänä.

Kävin poikkeuksellisesti lounaalla jo tiistaina ja nautin auringonpaisteesta. Tuolloinkin sadekuurot ja auringonpaiste vuorottelivat, mutta onnistuin olemaan ulkona auringon lämpöisten säteiden kurkotellessa kohti poskia. Ei haitannut, vaikka bussia joutui odottamaan pysäkillä yli kymmenen minuuttia - aurinkoenergiaa tankaten 🌞 

Menomatkalla aurinko paistoi niin kirkkaasti, että imaisi värit vastavaloon kuvatessa.

Vielä bussilta kotiin kävellessä piti pysähtyä nauttimaan värihehkusta. Ja joka päivä koirakaverin kanssa päivälenkillä.

Naapurin villiviini peittää aidan meidän aurinkoisemmalla puolella.

Kun tänään iltapäivällä aurinko pääsi pilvien takaa vapaaksi, kävin takapihalla kuvaamassa villiviinin hehkua ja viimeisiä kukkivia kukkia.

Samettiruusut, alkusyksyn kukkijat.

Auringonkukan taimet katosivat yksi kerrallaan. Kolme säästyi ja viimeinenkin on alkanut avaamaan kukkanuppuaan.

Viikonloppuna jatkoin ATC-korttien kokoamista. 

Viikolla leimasin ja kohojauheella loihdin kuvion esiin. Toisena päivänä leikkasin aukot. Vihdoin rohkenin valita värit ja kiinnitin kerroksittain helistinkortiksi. Mallikortit muistutuksena tällaisista tekniikoista, joita Miia livessään jakoi. 

Muitakin ideoita olen tallentanut askarteluihin. Serkkupojan kortin kimppuun maltoin käydä tänään. Huomenna pitää saada postin kuljetettavaksi, jotta ennättää ajoissa perille syntymäpäiväksi - naapurikaupunkiin.

Ihanaa viikon loppua!

-Sari-