Viikonloppu Seinäjoella

 

Eilen oli niin mahtavan lämmin, aurinkoinen ilta. Aamullakin paistoi aurinko, mutta vesilätäköistä päätellen yön aikana on satanut. Nyt tuulee ja taivas täyttyy tummista pilvistä. 

Olemme monen vuoden ajan viettäneet viikonloppua Seinäjoella koulujen päättyessä ja yö nukuttu Hotelli Vaakunassa. Huoneen parvekkeelta seurattiin eilen(kin) ylioppilaiden kokoontumista torille ja valkolakkien jonoa Karmaan ottamaan  viimeinen ilo irti juhlapäivästä. Viimeiset juomat kurkusta alas ennen sisälle menoa. Pullonkerääjä odottaa vieressä muovikasseineen rahanarvoisia tyhjeneviä tölkkejä ja pulloja. Tämä toistuu joka vuosi. Aamulla tori oli siisti, vain muutama ruttuinen tölkki ja muovikääre enää nökötti terassiaidan vieressä.

 

Meidän poppoo heräsi varhain ja aamiaisella oltiin heti kahdeksan jälkeen. Olipa vielä rauhallista. Lapset hoitavat jo itse noutopuolen, joten pääsin nauttimaan hyvin haudutettua ruispuuroa samaan aikaan, kun murolautaset tyhjenivät Ü

Ennen viikonlopun ohjelmaan kuului useimmiten uiminen. Nykyisin käymme keilaamassa ja mieluiten kaksi tuntia kerrallaan. Ollaan me kaikki kolme kehityttykin melkoisesti (mieskultaa ei lasketa, kun se on niin mestari) vuosien varrella. Meikäläisen heitot lähtee sinne minne pitää ja nuorimmainenkin tekee kaatoja ilman reunoja. Eilen käytiin pelaamassa koulun kentällä mölkkyä ja Monopolin herruus testattiin illalla ja uudestaan tänä aamuna. Tunnin päästä tarkistetaan, että kaikki tavarat on varmasti mukana ja viedään lapset kotiin. Kun mieskullan loma alkaa, nähdään taas.

-Sari-

Ei pöllömpi suoritus

Onnittelut ylioppilaille!

 

 

Tämä päivä on elämän kevät,

se on voimaa nuoruuden.

Tänä päivänä hymyilevät

eilinen ja huominen.

 

Tämä päivä on taistelun tulos,

ovi auki on elämään.

Tänään aika on lähteä ulos,

ja kokeilla siipiään.

 

    -Pekka Simojoki-

 

 

Lukuvuosi on päättynyt ja kesälaitumet vihertävät.

Mukavaa lomaa koululaisille!

 

-Sari-



Retkipäivän viimeinen kohde esittäytyy

Vatsat piukeina jatkoimme Krapin ruokasalista retkipäivämme viimeiseen kohteeseen Ainolaan. Tänä vuonna juhlistetaan myös Jean Sibeliuksen syntymää, josta tulee kuluneeksi niin ikään 150 vuotta. Jannella on sama syntymäpäivä kuin kuopuksellani, 8. joulukuuta. No, kuopus on syntynyt toki ihan eri vuosituhannella Ü

Eikö olekin jykevän rakennuksen arkkitehti Sonck suunnitellut? Ikää talolla on jo reilut 110 vuotta. Noista ikkunoista on Janne katsellut puolen kilometrin päässä sijaitsevaa Tuusulanjärveä. Nyt alakerran ruokasalin ikkunasta järvinäkymä on kovin rajoitettu, kun honkapuut ja muut vehreät ovat kasvaneet vuosikymmenten saatossa kohti taivasta. Ruokasaliin isännän toiveista oli muurattu vihreä takka, jollainen löytyy myös Erkkolasta. Ja samanlaiset jyhkeät hirret oli seinissä ja puuparrut katossa.

Oli aivan pakko riisua kengät ja astella sukkasillaan paljaalla lankkulattialla, koettaa takan tiilien lasitusta ja sivellä ovenpielen siloista puulistaa. Silloin tajusin, että seison samassa talossa, missä tuo mahtava säveltäjä on perheensä kanssa asunut. Kuljin salista keittiöön, joka on iso ja jossa on suuri liesi ja leivinuuni. Näyttää, kuin aika olisi pysähtynyt ja keittäjä Helmi tulee hetkenä minä hyvänsä laittamaan perheelle ruokaa. 

Ainolassa näkyy edelleen vuonna 1969 elonsa ehtoon saavuttaneen Aino-rouvan suunnitelmat ja käden jälki. Kuten tämä saunarakennus kylpyammeineen ja kakluuneineen.

 

  Aino oli raivannut ja suunnitellut myös kauniin puutarhan. Paljon kukkia, marjapensaita ja omenapuita.  

Päärakennus ympäristöineen on säilytetty sellaisenaan, kuin se oli Sibeliusten eläessä. Ainolasta löytyy myös Jeanin ja Ainon viimeinen leposija.

 

 Ainolassa haluan ehdottomasti vierailla uudelleen. Istahtaa kesäpäivänä puutarhan perälle  penkille auringonpaisteeseen ja ihastella ruusujen ja pionien kukkaloistoa.

Se on kuulkas jo perjantai ja viikonloppu tuloillaan.

Huomenna taidetaan matkata Pohjanmaalle.

 

Mukavaa viikonloppua ja

onnea ammattiin valmistuville ahertajille.

-Sari-



Keväinen retkipäivä jatkukoon

Espoosta suunnattiin Tuusulan Rantatielle ja siltä

poikettiin kulttuurivaikuttajien koteihin.

 

Taiteilijakoti Erkkolassa oltiin myös

Karjalan kunnailla -näyttelyssä.

 

Kahta puolen sisäänkäyntiä oli sijoitettu kunnon soihdut.

Sisällä ei saanut ikävä kyllä valokuvia ottaa. Siellä oli suuri, vihreä takka. Mahtavat hirsiseinät ja ihana huone (kesähuone, kuisti?) tuvan vieressä. Kahdella seinustalla ikkunoita ja ikkunalaudalla pelargonioita koko ikkunarivistön pituudelta. Mieskullan (tuon oman) lempikukkia.

 

Kukko kiekuu punaheltta, kanatarhan turva on.

Juhana Heikki asusteli poikamiehenä isoa kotiaan.

Noin tien toiselta puolelta lähti tie tänne.

Opastaulu kertoo.

Ihanan näköistä kansallismaisemaa aitoineen.

Tätä lähemmäksi en mökkiä päässyt, kun

alettiin huutamaan takaisin...

 

Jäin ikuistamaan vielä tätä sienikasvustoa.

Polvistuen kuvakulma olisi ollut parempi...

 

Kummastelin missä on se Tuusulanjärvi.....

Kun pysähdyttiin kuuleman tämän museon historiaa.....

 ....se näkyi viimeinkin!

Sitten käännyttiin takaisinpäin - oli lounaan aika.

 

Miun mielestä ravintolan keittiön siisteys ja ruoan taso kulminoituu saniteettitilojen puhtauteen ja viihtyisyyteen. Krapin WC oli ihastuttava (ja ruoka oli muuten hyvää).

 

Pienet asiat tekevät suuren vaikutuksen.

Kuten tämä neilikkakimppu vessassa.

Retkipäivästä kuulet vielä lisää myöhemmin.

 

 

Tänään vietetään esikoiseni syntymäpäivää.

Hip hip hurraa ja paljon onnea S-L!

 

-Sari-

Keväinen retki alkoi Gallen-Kallelan museolta

 

Erämaan kätköissä tahtoisin omistaa sakaraharjaisen linnan, jossa

olisi torni harmaata kiveä, honka- ja tammipuuta.

-Akseli Gallen-Kallela-

Aika komean ateljeen hän suunnitteli, eikö vain!

 

Nykyisin Tarvaspää erämaassa on kaukainen todellisuus.

Pihamaata ei hallitse hiljaisuus ja linnun laulu, vaan Turunväylän liikenteen melu.

Niin teki Väinämöinen ensimmäisen kanteleen,

kopan hauen leukaluusta ja naulat hauen hampaista.

Menneet vuodet jättävät jälkensä.

Akseli Gallen-Kallelan syntymästä tuli 26.4.2015 kuluneeksi

150 vuotta.

 

Tänä vuonna tulee 150 vuotta myös kahden muun merkittävän suomalaisen miehen syntymästä. Toinen heistä saa ihan oman postauksensa myöhemmin.

 

Eivätkä nämä eilisen retkipäivän sepustukset tähän jää Ü

Lissee luvassa!

 

-Sari-

Toinenkin pariisitar - Pion Design

Vaaleampi kaunotar Pion Designin Paris Flea Market -kuvasarjasta. Kortti jäi hieman keskeneräiseksi sunnuntaina ja heti eilen töistä kotiuduttuani kiiruhdin pöydän ääreen liimailemaan.

 

Tämän kuvan myötä ajatukset leijailevat 1800 -luvun Ranskaan.

Marseille, Pariisi, Louvre, Versailles.

Riemukaari ja Eiffel-torni.

Puuteri ja parfyymi.

 

Miule Ranskasta riittää Tournoi de Roland-Carros

ja se on menossa juuri nyt Ü

 

Tänään kuljen pätkän Suomen kulttuurihistoriaa mm. Tuusulanjärven maisemissa ja sinne on lähdettävä ihan pian.

 

Mukavan lämmintä tiistaipäivää meille kaikille!

 

-Sari-

 

 

 

Pariisitar - Pion Design

Joku oli viikonloppuna romanttisella tuulella.....

Pion Designin paperit ja leikekuvat päätyivät kortteihin.

 Tässä maistiaisina ensimmäinen valmistunut.

Paris Flea Market -sarjan pariisittaret ovat hurmaavan kauniita.

Kuviopaperina Sweet Baby -sarjan Pink baby blanket.

Spellbindersin Floral Ovals -stanssilla leikattu kuvalle kehys.

Kukka-asetelman alla kuvio JoyCrafts´ilta.

 

Näissä merkeissä alkaa toukokuun viimeinen viikko. jolloin

koulut päättyvät ja juhlitaan valmistuneita.

 

Mukavaa aurinkoista maanantaipäivää!

 

-Sari-