Taimien istutuspäivä

Tänään ennätin aloittamaan pienten taimien istutusurakan suurempiin astioihin. Ensimmäisinä ja kiireisimpinä olivat ehdottomasti keijunmekot ja tomaatit sekä chilipaprikat.

Tomaatteja olen kasvattanut makuuhuoneen nurkassa kasvilampun alla, koska siellä on kaikista viilein paikka. Ainakin aluksi vien ne sinne takaisin, sillä etelän puolella on kuuma auringon paistaessa. Keittiön pöydälle en niitä vielä voi levitellä, kun ensi viikonloppuna pöydän ääressä on taas useampi ruokailija.

 Kokeilen tomaattien kasvattamista tuorepuuro- ja smoothiemukeissa, joita olen kevään mittaan kerännyt talteen. Ajatuksena, että näiden läpi näkisin juurien kasvamisen ja että muoville tulisi vielä yksi käyttökerta lisää Ü Astian pohjalle laitoin saviruukun kappaleita, kasvusammalta, kananmunankuorimurusia ja taimet istutin kasvusammalen ja istutusmullan seokseen. Ensikertalaisen kokeiluja. Pisimmiksi kasvaneet tomaatintaimet istutin korkeampiin mukeihin melko syvälle.

Eilen messuilla kävin kurkkaamassa Biolanin osastolla vinkkejä tomaattien kasvatukseen ja tutustumassa lannoitteisiin, kasvatussäkkeihin ja kastelualtaisiin.

Ja kävin tunnustelemassa erilaisia kasvualustoja Ü Niitä lapsuudesta jääneitä muistoja, miltä keväällä tuntui työntää kädet muhevaan multaan. Ja se tuoksu. Mitkään silkit ja hajuvedet ei vedä vertoja niille, ei ainakaan viherpeukalon mielestä. 

Tämä päivä kului melkein sisällä taimitouhuissa. Vähän aikaa ennätettiin koirakaverin kanssa touhuta takapihalla. Ja nyt nuo sinivuokot olivat täydessä kukassa. Sieltä ne juhannusruusun varjoon ovat levittäytyneet pitkäksi siniseksi nauhaksi.

Tulevalle viikolle on luvassa kipakampia yöpakkasia sateiden jälkeen. Ehkä kylmimpinä öinä on varminta nostaa narsissit sisälle. Kun sain ne tänään vihdoin istutettua kukkalaatikkoon, niin olisi mukava jos ne pääsiäisenäkin vielä ilahduttavat kotiin saapujaa.

Ensi viikko onkin hyvä muistutus siitä, että vaikka nyt on ollut aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, taimikasvatukseen sisällä saa varautua vielä parin kuukauden ajan. Kun ei ole sitä kasvihuonetta eikä muutakaan suojaisaa ja lämmitettävää tilaa, mihin taimet voisivat viedä, on niille löydyttävä tilaa asunnosta.

-Sari-

Kevätmessupäivä

Kävin kurkkimassa Messukeskuksessa, mitä tämän vuoden Kevätmessuilla on nähtävää. En suinkaan pistänyt päätäni pensaaseen, vaan kiertelin ja katselin noin neljän tunnin ajan  Ü

Jaan nyt tuoreeltaan muutamia näkymiä ja tunnelmia, mutta paneudun kyllä tulevina päivinä kuva-antiini uudelleen tallentaen niitä tänne blogiin muistoksi. 

Tästä flamingosta tuli mieleeni tapaaminen työkaverin kanssa päivän alkumetreillä. Kohdatessamme hän maiskutteli vielä Lörtsypoiken lörtsyä, ja omat jalatkin samoille ostoksille kuljettivat. Lihapiirakka jäikin päivän ainoaksi tankkaushetkeksi messuilla, jos ei lasketa paria pientä maistiaista. Kotimatkalla maltoin käydä smoothien virkistykseksi. No jopa kahdesti, jotta energiat riittivät kotiin saakka.  Ilmastomarssi kun muutti matkareittiä ja lauantaisaunakin jäi sen takia väliin. 

Omista ja toisten blogien messukuvista päätellen takuuvarmasti katselin ja ainakin ohitin Ideapuutarhat, Mökkipihan ja Malliparvekkeet. Ihmismassaa väistellessä ei aina sisäistänyt, missä milloinkin kulki. 

 Messupäivä meinasi kesketytyä heti alkuun, kun jäin koeistumaan niin kokooni passelia pihatuolia. Vieläkin pyörii ostoaikeet mielessäni Ü Viikolla laitoin paperille muistiin muutaman kiinnostavan ohjelmanumeron/luennon kellonaikoineen, mutta eihän tuota ajankulua tullut vahdittua ja ne oli ja meni. Jos jokin jälkeen päin tässä päivässä harmittaa, niin se, etten kulkenut Keudan osaston kautta. Ne hyönteishotellit ja kaiken muunkin olisin halunnut nähdä paikan päällä. 

Olisi pitänyt kierrellä aluetta ensin yhteen suuntaan ja sitten samaa reittiä takaisin ja vielä kaikki erikseen ympäriämpäri. Sitten ehkä sisäistäisikin kokonaisuuksia paremmin. Ja aikaa messuille pitäisi varata kaksi päivää, ellei kolmekin. Yhtenä päivänä ei vaan kykene kohtaamaan kaikkea eikä jaksa kiertää joka paikassa. 

Kyllä ihastelin kukkiakin ja ajatuksissa oli meneillään olevat kasvatusasiat, mutta niistä tuonnempana hieman lisää.

Nyt koirakaverin viereen makoilemaan. Aamulla on taatusti kroppa jäykkä tämän päivän kävelemisen jälkeen!

-Sari-

Tukholman saaristoa risteilyaluksen kannelta kuvattuna

Tukholman saariston läpi kulkeminen kestää tunteja. Valoisaan aikaan aamulla Tukholmaan saapuessa ja illalla poistuessa saaristoasutusta katselisi herkeämättä vaikka koko tuon matkan ajan. Ylös kallioille aivan rannan läheisyyteen rakennettuja kesämökkejä ja hulppeita huviloita on rantaviivojen pituudelta molemmin puolin saaria. Myös pienille luodoille on rakennettu myrskyjä uhmaavia rakennuksia. 

Matkalla Helsinkiin auringon jo hipoessa puiden latvoja kiiruhdin 12. kerroksen kannelle kuvaamaan ohi kiitäviä maisemia.

Kustaanmiekan mieleen tuovan Oxdjupetin salmen toisella puolen Varmdö-saarella sijaitsee  Fredriksborgin linnoitus ja toisella puolen Rindö-saarella Oscar-Fredriksborgin linnoitus. 

Merellä puhalsi sen verran navakasti ja kylmästi, etten paitasillaan kovin pitkään kuvaamiseen keskittynyt. Hivenen kova tuuli pelottikin reunalla seisten. Nopeasti otin kuvat Varmdön puolelta ja kiiruhdin laivan toiselle puolelle kuvaamaan vastarantaa. Toisella kertaa pitää varautua ajoissa näiden kohteiden kuvaamiseen. Kesällä varsinkin Oscar-Fredriksborgin linnoitus näyttää taatusti hienolta, kun vihreä nurmi peittää maa-alueet. 

Tällä matkalla ajatus kesäristeilystä joko Helsingistä tai Turusta Tukholmaan lisättiin tulevaisuuden matkasuunnitelmalistaan. 

Ei olisi meikäläisen mökkeilypaikka

näin jyrkän kallioisessa maastossa.

Mutta vettä ja auringonlaskua tuijottaisin

illasta toiseen paikasta riippumatta. 

-Sari-

Sinivuokkoja

Maltoin lounastaukoon saakka odotella, ennen kuin piipahdin katsomassa näitä kukkivia sinivuokkoja. Aamulla koirakaverin kanssa ulkona käydessä niitä vilkaisin, mutta vielä silloin maa oli pakkasenkohmeaa aamuauringon lämmittämässä rinteessäkin. 

Kevääseen ei kuulu vain auringonlämpö ja linnunlaulu, vaan lumituiskut, koleat tuulet ja pakkaspäivät ja -yöt. Mutta eipä niistä kovin moni tykkää tällaiseen sulopäivään verrattuna, paitsi mie ja ehkä muutama muu Ü Ihaninta aikaa ennen luonnon puhkeamista kasvuun on keväällä pakkasyöt, lämpimät päivät ja se hetki ilta-auringon aikaan, kun taivaanranta värjäytyy upeaan punaan. Ja myös ne kevätahavat ja hangenkannot, sillä silloin tietää, että lämpö ja muuttolinnut ovat jo matkalla Pohjolaan. Miule kevät alkaa 1. maaliskuuta ja kesä 1. kesäkuuta, näyttipä tai tuntuipa ulkona millaiselta sään puolesta tahansa. 

Aurinkoisen suloista kevättorstaita eteläiseen Suomeen

ja mukavaa päivää pohjoisemmaksikin!

-Sari-

Kelloköynnösten kasvua

Kelloköynnökset näyttävät kasvavan eri tahtiin.

Tällä viikolla ainakin valoa ja lämpöä kasvuun on riittämiin.

Kasvatan kahta tainta lasikuvun alla. 

Kosteus tiivistyy hyvin lasikuvun sisäpuolelle.

Toisen köynnöksen varsi vaikuttaa hyvin tanakalta,

toinen ei ole vielä tehnyt kasvupyrähdystä.

Vielä en laittanut isompia taimia kasvamaan ulkoruukkuun, vaan 

nämä kolme istutin ensin samaan muoviruukkuun, josta siirrän ne

aikanaan isoon saviruukkuun. Muoviruukun rikon ympäriltä pois.

 Yhden taimen laitoin kasvamaan lyhtyyn, mikä ei ollut ihan hyvä juttu. Kasvaa nopeasti korkeutta ja kurottautuu jo lyhdyn kattoon! Tämä pitää siirtää pikimmiten suurempaan kynttilälyhtyyn jatkamaan korkeammalla sijaitsevaan kattoon kurottautumista Ü Ja sille on etsittävä myös pitkä tukikeppi, johon kiinnittyä kärhöillä. 

Kelloköynnöksiä pitää nyt alkaa lannoittamaan kastelun yhteydessä ja kunnolla valoa saadessaan toivottavasti lähtevät hyvään kasvuun. Jotkut taimet jäivät jurottamaan, joten niistä tulee sitten isompien taimien ympärille pienempiä kavereita.

Viime vuonna Lahden messuilta ostamani stevia selvisi talvesta.

Ei siitä hirveän tuuheaa tule, mutta kunhan on edelleen hengissä.

Aurinkoa ja iloa päivääsi!

-Sari-

Värtan terminaali

Piti kaivella vanhoja kalentereita ja tarkistaa (kun muisti ei sinne saakka yltänyt), milloin kävimme viimeksi mieskullan kanssa Tukholman risteilyllä. Nimittäin hytin ikkunasta oli kuulema erilaiset näkymät kuin viimeksi. Todistettavasti kävimme Silja Serenadella risteilyllä ainakin itsenäisyyspäivän tienoilla vuonna 2012. Siis tooosi kauan aikaa sitten. Ja Turku - Tukholma -risteilystäkin tulee jo pian kuluneeksi kuusi vuotta. Kyllä kellonviisarit raksuttaa ja aika lentää sukkelin siivin. Ja olihan tuo jo aika seilata kohti auringon laskua, eikä aina tuonne naapurikaupunkiin lätäkön eteläpuolelle. 

Värtan uusi terminaalirakennus valmistui vuonna 2016 ja on melkoisen upea. Matka laivalta terminaalin kautta on nyt erittäin pitkä, jos meinaa kävellä paikallisbussin pysäkille ja metrolle tai tutustua kävelle lähialueeseen. 

Ulkoalueella on taatusti lämpimänä päivänä 
mukava odotella laivaan pääsyä.

Sisällä laivan lähtöä voi odotella penkeillä istuen.

Lähtöselvityksen voi tehdä itse nopeasti automaateilla.
Niitä oli ympyrän muotoon sijoitettuna tusinan verran.

 Takana näkyvä portaikko johtaa alas keskustaan
 vieville busseille ja taksiasemalle. 

Avarat tilat mahdollistavat nopean 
siirtymisen terminaalista laivaan.

Helsingfors via Mariehamn.
Maarianhaminassa oltiin noin klo 23.30.

Laivalla siivoiltiin ja valmisteltiin ravintoloita 
vastaanottamaan nälkäisiä ja janoisia matkustajia.

Promenaden varrelta ravintolat Happy Lobster ja 

bon vivant

Astu laivaan ja nauti Ü

-Sari-

Tervetuloa huhtikuu

Pikku pakkasen puraisemana starttaa tämä ihana huhtikuu.

Muutoin tämä viikko näyttäisi olevan ihanan aurinkoinen ja lämmin.

Kaksi vuotta sitten ensimmäiset kukkivat sinivuokot löytyi Ukon päivänä ja viime vuonna lähes viikkoa myöhemmin 10.4. Tänä vuonna sinivuokot taitavat avata ensimmäiset nuppunsa tänään aprillipäivänä. Ainakin ovat jo kovin nupuillaan odottamassa kuivan ruohikon seassa auringon lämmittäviä säteitä. 

Kevään vähemmän toivottuja löytöjä ovat nämä kotilot. Eilen kävin kitkemässä ruohomättäitä ja muutama ruohotupsujen mukana tuli esiin. Kyllä olikin tuossa muhevaa multaa, matojen hyvin kuohkeuttamaa ravinteikasta kasvumaata.

Alkuviikosta sulavat nuo viimeisetkin lumet ja pääsee aloittamaan pihatouhuja. Tässä vertailun vuoksi vuoden takaisia aprillipäivän kuvia äidin luota Savonllinnasta.

Iltapäivällä palailen, jos ennätän kotiin

 kuvaamaan kukkivia sinivuokkoja.

Mukavaa viikon alkua!

-Sari-