Ruskan loistoa

Useampana päivänä on saatu nauttia auringosta ja lämmöstä näin syyskuun loppu puolella. Eilen oli tosi lämmintä, jopa viidentoista asteen verran ja tänäänkin sateen jälkeen auringon paistaessa on ollut ihanan lämmintä. Ulkona puuhailu on paljon mukavampaa, kun on kuivaa ja tarkenee olla paitasillaan. 

Aamuisin pysäkillä bussia odotellessa olen seurannut ruskan etenemistä. Isojen vaahteroiden latvukset punertuivat pikku hiljaa ja maahan varisee tammenterhoja. 

Koirakaverin kanssa lenkkeillessä kerään vaahteranlehtikimppuja. Lehtien ruskan värjäämä syysväri on niin kaunis ja monipuolinen. Tänä aamuna varisseita lehtiä oli huomattavan paljon ja puiden latvasta pudonneet lehdet hehkuivat tulenpunaisina.

Jos metsästä ei löydy sieniä, niitä on tänä vuonna noussut paljon takapihallemme. Kuivan kesän jälkeen sammaleinen maa on saanut riittävästi sadevettä ja sienirihmasto voi hyvin Ü

Suloisia syyskuun viimeisiä päiviä!

-Sari-

Hyvästit kesäkukille

.... ja muistiinpanoja ensi vuoden hankintalistaan.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että enää ei ole paluuta lämpöiseen syksyyn. Pitkään sen viimeisimmän helteisen tiistain jälkeen toivoin, että vielä pakkaslukemista noustaan reilusti ylöspäin, mutta ne toiveet on nyt haudattu. Yölämpötilat hieman nousevat, mutta päivisin pysytään kymmenen asteen tietämillä. Tällä viikolla on lopulta jätettävä hyvästit viimeisille kesäkukille. Joka syksy se on yhtä vaikeaa, mutta pianhan on jo uusi kesä ja uudet kukat. 

Rakastuin tänä kesänä hennon vaaleanpunaiseen ruusuliisaan ensisilmäyksellä. Pidin sitä etupihalla niin varjoisassa paikassa kuin suinkin ja kastelin usein lannoitevedellä. Ensi kesäksi näitä pitää ostaa useampi ja laittaa myös tuonne takapihan varjoon yksi kasvamaan. Liisan pitäisi kasvaa suureksi ja pyöreämuotoiseksi kukaksi, mutta tämä kasvoi pienen valkokartiokuusen kanssa samassa isossa ruukussa, joten sillä ei ollut tilaa kasvaa kuin yhteen suuntaan. Maanantain pakkanen palellutti osan liisasta, mutta toiselta reunalta se näytti olevan vielä elossa. H
uomenna joutaa jo kompostiin. 

Yleensä ostan kesän alusta pitkälle syksyyn kukkivia, kylmääkin kestäviä lajeja. Oranssi rusokki on ollut pisimpään ehdoton kesäkukkasuosikkini, jo useamman vuoden ajan, sen värin ja hunajaisen tuoksun takia. Kesällä unohdin kastella sitä ja se kuivui aika ikävän näköiseksi, mutta piristyi kuitenkin sateesta ja kävi uudelleen kukkimaan. Rusokin olen sijoittanut paikkaan, jonne aurinko paistaa iltapäivän viimeisten kolmen-neljän tunnin ajan. 

Myös keijunmekko kuuluu suosikkeihin ja pitkälle kylmiin ilmoihin kestäviin kesäkukkiin. Tämä etupihan koristus on kukkinut jo kauan, takapihalla oleva alkoi kukkimaan hyvin myöhän. Joku vuosi olen kerännyt kohmeisin sormin keijunmekosta siemeniä talteen vielä marraskuun puolella. 

Valkoista pitää olla värikkäitten kukkien rinnalle. 

Joko lumihiutaletta tai miljoonakelloa.

Koska sinnittelen näiden kesäkukkien kanssa useimmiten pakkasiin saakka, niin syksyisiä asetelmia tulee laitettu hyvin harvoin. Yleensä hankin vaan jonkun krysanteemin ja nakkaan ruukkuun. Viime vuonna löysin tämän keltakukkaisen ajanian ja tästä taitaa tulla uusi kestosuosikkini syksyn kukkijaksi. 

-Sari-

Viikonloppu Auringonsillassa

Mukava paikka viettää viikonloppua näin syyskuussakin. 

Pieni sade ei haittaa, kun maisemat ovat näin kauniit.

Täällä landen perukoilla on ihanan rauhallista.

Täällä ei valitettavasti ole marjastus- tai sienestysmaita lähistöllä. Ympärillä on enimmäkseen karua kalliosta metsää. 
Mutta pihapiiristä löytyi sieniä Ü

Lähdettiin käymään naisporukalla päiväajelulla lähiympäristössä, miehet jätettiin mökille puusaunaa lämmittämään. Kierreltiin mm. KymiRingin ohi, käytiin kangaskaupan loppuunmyynnissä, kirpparilla ja paluumatkalla pysähdyttiin Iitin Maatilatorilla.

Tällaisista paikoista löytyy aina kivoja lähialueen tuotteita.

Viereinen kalatori oli suljettu.

Me nautitaan koirakaverin kanssa tästä mökkeilystä. 
Edi ei tykkää poseerata kuvissa Ü

Katse kääntyy välittömästi kamerasta pois päin.
Nyt mukamas katsellaan haaveillen ulos Kettujärvelle.

Iloa ja onnea lauantaihin!

-Sari-

Sisään lämpimään

.... ja suojaan tuolta vesisateelta.

Kävi sääliksi pihapöydän vieressä kyyköttävää tomaattia ja kannettiin se mieskullan kanssa eilen sisälle, ihan olohuoneeseen paraatipaikalle ikkunan eteen. Siihen kun pystyi tällä hetkellä saamaan pienellä vaivalla ämpärin kokoisen paikan raivattua, takapihalle johtavan oven kupeeseen.

Muutama tomaatti on jo melkein kypsä, mutta odottelen

vielä pari päivää ennen kuin poimin ne parempiin suihin.

Virittelin kasvilampun tomaatin yläpuolelle, että se näinä pilvisinäkin päivinä saa riittävästi valoa. Koska ensi viikolle on ennustettu kalseita päiviä ja kylmiä öitä, taidan etsiä paikan myös amppelitomaatille ja kantaa senkin sisälle turvaan. Ulos jääville tomaateille virittelen suojat siinä toivossa, että ne selviävät kylmistä öistä ja ensi viikon jälkeen vielä lämpenee.

Syksyistä kynttiläsunnuntaita!

-Sari-

Toivoa kelloköynnöksen kukkimisesta

Torstaina saatiin kunnolla tuta hurrikaanin rippeiden tuomat tuulet ja sateet. Liekö ollut Dorianin vai Gabriellen peruja, vettä ainakin tuli muutamaan otteeseen todella kovalla pauhulla ja puut joutuivat kunnon pyöritykseen. Sai oikeasti käsityksen, millainen hurrikaanimyrsky voikaan olla. Eilen oli poutaisempi päivä ja tänään ollaan paistateltu hetken verran aamuauringon lämmössä. 

Nämä matalapaineet ovat pitäneet vielä yölämpötilat korkealla ja kasvit tuolla ulkona jatkavat kasvuaan. Kesäkukista olen poistanut vain ränsistyneet yksilöt ja suurin osa porskuttelee ruukuissaan. 
Edelleen odotan muutaman tomaattilajikkeen kypsymistä ja kelloköynnöksen ensimmäistä kukkaa.

Kelloköynnökseni intoutui kasvattamaan syyskuun alussa pitkän köynnöksen hivuttaen kohti räystään reunaa. Viikonloppuna siitä löytyi monta kauan odottamaani kukkanuppua.

Tänä vuonna on vielä siis toivoa nähdä kukkiva köynnös.

Jos viime vuotinen kelloköynnökseni ennätti kukkia, niin se tapahtui piilossa välikaton uumenissa. Siksi odotan niiin kovasti, että nämä katselukorkeudella olevat nuput ennättävät aueta ja näen vihdoin sinisen tötterön. Se on joka kerta sellainen ihme, kun vaaleana avautuva kukka muuttuu vähitellen sinivioletiksi < 3

Se siitä poutasäästä, nyt sataa taas. Illaksi onneksi sateiden pitäisi väistyä. Kävin ennakkoon ostamassa meille liput Olen suomalainen -elokuvaan ja sitä ennen kävästään jossain illallisella. Ei olisi kivaa kanniskella sateenvarjoja mukana. Ja kotimatkalla olisi mukava nähdä kuu sinitaivaalla.

Nyt käyn nauttimaan Pikkalan kartanon maissia eli 
tässä on meneillään tämän viikon viimeinen lounastauko Ü

Iloista viikonlopuna alkua!


-Sari-

Kortti esikoisen vauvakutsuille

Välillä malttaa vähän askarrellakin. Kuopus pyysi tekemään kortin esikoisen vauvakutsuille ja viime perjantaiksi se valmistui. 

Kutsut olivatkin jo seuraavana päivänä. 

Kortista tui yksinkertainen. 

Semmoinen kuulema piti ollakin. 

Taustan kuviopaperi oli teipattu jo valmiiksi korttipohjaan aikapäiviä sitten. Siinä oleva lintu helistin nokassaan oli just passeli tähän teemaan. Vaaleanpunaiseen bodyyn liimailin stanssatut kirjaimet ja haaraan liimasin kolme pientä helmenpuolikasta.

Bodyn taakse piti saada syvyyttä. Hyllyltä nappasin pari samanlaista valmista kuviota ja liimasin kuviopaperille eri suuntiin. 

Nyt on alettava suunnittelemaan jo onnittelukorttia,

että ennätän tehdä sen valmiiksi ennen vauvan syntymää.

 -Sari-

Kukkahemmottelua

Vaikka ulkona on vielä monta kukkivaa kukkaa, on sisälle saatava viherkasvien rinnalle jo kukkia, kukkia. Työmatkan varrelle avautui jokin aika sitten pikkuinen kukkakauppa, jonka kukkasia käyn usein ihastelemassa (aina ei ole sopiva ajankohta ostaa kukkia kotiin). 

Leikkokukkia on nykyisin saatavilla sellaisissa värisävyissä, ettei voisi kuvitellakaan. Kutsuisin sävyjä murretuiksi, utuisen puuterisiksi, kun en niitä muutoin osaa kuvailla. 

Kun en tällä kertaa saanut haluamaani vaaleanpunaista neilikkaa, 

valitsin tällaiset hauskan kaksiväriset kukat.

Flunssaisena kaipasin myös eukalyptuksen raikkautta.

Ruokakaupassa käydessä etsin pieniä saviruukkuja. Niitä en löytänyt, mutta hennon vaaleanpunainen ruukkuruusu kulkeutui kukkasipulien seuraksi ostoskärryyn.

Ruusujen taustalla ikkunan ulkopuolella kukkii valkoisia pelargoneja. Meillä on aina ollut mieskullan toiveesta punaisia pelakuita, mutta jatkossa myös valkoisia. Näyttävät niin kauniilta. 

Taimet  unohtuivat alkukesäksi chilien taakse varjoon ja siksi näiden kukkiminen viivästyi ihan kesän loppuun. Nyt niiden ihastelemiseen on aikaa, joten hyvä unohdus siis. 

Päivästä on tulossa sateinen, 

mutta iltaa kohti pitäisi poutaantua, 

pilvien väistyä ja auringon taas paistaa.

Mukavaa viikon alkua!

-Sari-