Kesän avaus rantaraitilla

Tänään aloitettiin rantaraitin kesän ravintolakierros Nokkalan majakalta. Alakerrassa oli hyvin tilaa, tuolta yläterassilta ei käyty edes katsomassa kun tuuli oli sen verran kovaa. Oli mukavampi istua sisällä tuulelta suojassa ja seurata sieltä matkustajalaivojen ja purjeveneiden menoa merellä. 

Ihanaa viikonloppua!

-Sari-

Voihan itku

tuumasin ja melkein kyynelkin tirahti silmään, kun lounastauolla huomasin, että puiston nurmi oli tänään leikattu. Eilen nimittäin ihastelin sen runsasta kukintaa ja seurasin tyytyväisenä kaikkia niitä pörisijöitä, jotka lentelivät kukasta kukkaan. 

Tänään muutama pörriäinen lenteli kummissaan ja etsi kadonnutta ruokaa. Voihan itku minkä olivat tehneet! Tämä pieni puisto kun on vain puisto, ei semmoinen virkistyskäytössä oleva nurmialue, joten joutaisi ihan hyvin olemaan kukkivana nurmena useamman viikon ajan. Nyt harmittaa, että en käynyt ottamassa eilen siitä kuvaa, niin kuin mielessä käväisi. 

Kamera on tainnutkin maata laukussaan jo viikon ajan. Tänään sen kaivoin esiin kun halusin käydä ottamassa pihalta kuvia näistä laukoista. Kivasti tuolla tavalla yhdessä kukkivat.

Tulppaani on tiputtanut terälehtiä maahan. Näitä katsellessa tuli ajatus, että noin koreiden salaatinlehtien päälle olisi kiva tehdä suupaloja kasvisraasteista tai avokadotahnasta. 

Meidän takapihalle, valko- ja sinivuokkojen kasvupaikoille on levinnyt tänä kesänä ihan älyttömän paljon lemmikkejä. Ei niitä raaski poiskaan kitkeä, antaa rauhassa kukkia aikansa. 

Etualalla kasvaa rakuuna, pienessä multatilassa "lampunvarjostinruukussa" on pysynyt hengissä jo muutaman kesän ja talven. Ruukun suojana on vanha sateenvarjon kangas ja multaa tosi vähän. Saa kosteudun kankaan läpi maasta ja siksi varmaan voi noin hyvin.

Pari vuotta on pihaa koristanut myös yrttimaa-kasvusäkki, jossa kasvaa sitruunamelissa. Säkin toisessa päässä oli vapaata tilaa, jonne kylvin persiljaa, rukolaa ja pinaattia - muistaakseni. Yksi kolmesta oli kasvattanut jo vihreän viivan multaan. 

Tänä vuonna en onnistunut itse kasvatettavien kanssa, vaan olen turvautunut toisten kasvattamiin taimiin. Tänään huomasin, että tässä amppelitomaatissa on jo kolme tomaatinraakiletta < 3  Tomaatin kaverina kasvaa persiljaa, jonka olin laittanut ruukkuun viime kesänä kasvamaan. Siellä se pihan pimeimmässä nurkassa kasvoi, vaikka multaa ei oltu kasteltu lainkaan ja ruukku sijaitsi katoksen alla sateelta suojassa. Sitkeä kaveri!

Näillä pihamaan ilahduttajilla olen tänään yrittänyt saada paremman mielen tuon ruohonleikkuun jäljiltä. Hieman ne oloa parantavat, mutta edelleen suren suuresti ihmisen toimia ja itsekkyyttä luonnon kustannuksella. Kaikkihan me jo tunnustetaan se, että elävistä pienimmätkin ovat tärkeitä ja ilman niitä meidänkään eläminen ei olisi mahdollista.

Huomenna on jo perjantai!

-Sari-

Kesäkuu

Muistin tänään kääntää kalenterista kesäkuun aukeaman esiin ja sieltä paljastui tällainen ajatelma tai lupaus:

OLET ANSAINNUT 

LEPOA, LEMPEYTTÄ JA ILOA

Ei siksi, että olet suorittanut riittävästi

vaan siksi, koska olet 

ihminen

Ansaitsisin nuo mieluusti siksi, että olen suorittanut riittävästi :)

Soisin voivani iloita siitä, että toisen lempeys suo hetken levon.

Viikonloppuna sain kopisteltua isoista ruukuista kompostiin menevät mullat ja juuret pois ja pestyä tyhjennetyt ruukut, jotta tällä viikolla ne ovat sitten valmiina kun työpäivän jälkeen pääsen istuttamaan taimet ruukkuihin. 

Arvelin selviäväni istutusurakasta kahdessa illassa, mutta muutama jäi vielä tälle päivälle. Ensimmäisen illan puuhastelut tekivät huonoa jollekin kylkilihakselle ja pari päivää on pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin ja tänään kipua ei ole enää tuntunut. 

Nyt sateen edellä onkin mukava istutella, kun tietää tulevan sateen pitävän huolen mullan kosteudesta. Viimeiset yrtit ja kukat ovat vihdoin ruukuissaan, joten ennätän istahtaa hyvin mielin nojatuoliin koirakaverin kanssa katselemaan mitä Strömsön puutarhaillassa tänä vuonna puuhastellaan Ü

Iloa ja lempeyttä kesääsi < 3

-Sari-

Odotetut tulppaanit

Malttamattomana olen odottanut tulppaaninnuppujen avautumista.

Snow Chrystalissa on ollut nuput jo kauan, ihan älyttömän hitaasti nuo avautuvat ja olen kärsimättömänä vahtinut näiden kasvamista.

Vaikuttaa siltä, että kaikki syksyllä istutetut tulppaanin sipulit lähtivät kasvuun. Nekin, joita ripottelin sinne tänne pihaan vähän hassuihinkin paikkoihin syreenien alle. 

Flammentanz on kasvattanut oksia tulppanien päälle ja jouduin sen oksia ohjailemaan toiseen suuntaan, että tulppaanit saavat paremmin auringonvaloa. 

Sekö lie vaikuttanut, sillä tänään yksi 

Snow Chrystal -tulppaani oli avautunut.

Nyt painiskelen itseni kanssa raaskisinko ottaa muutaman tulppaanin sisään maljakkoon. Luonnonkukkienkin kohdalla mieluummin käyn katselemassa niitä tuolla luonnossa kuin katkon mukaani. Tänä keväänä poimin täällä ensimmäistä kertaa valkovuokkoja, peräti neljä kukkaa Ü Kotipuolessa Savossa niitä kun ei ole ollut äidille poimittavaksi, metsätähtiä vain.

Ehkä sitten kun sireeninkukat lakastuvat maljakossa, käyn poimimassa yhden valkoisen tulppaanin tilalle ja katsoa tapitan sitä herkeämättä, ettei tule turhaan katkotuksi. 

Carnaval de Rio on hauskan kaksivärinen.

Tästä tulee mieleen mariannekarkki.

Tai polkkakarkit Ü

Kaunista kannattaa odottaa!

Parhain lopetus keväälle.

Kesä koittaa huomenna, ensimakua siitä onkin saatu jo monena lämpimänä päivänä niin että poskia kuumottaa.

-Sari-

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Vuokot ovat jo kukkineet ja lehdokin aika taitaa olla myöhemmin, joten ihastellaan nyt orvokin ja jonkun muun kukintaa.

Taisi olla viime vuonna kun ostin ensimmäiset rimpsureunaiset orvokit, joista ruukussa kukki yli talven tuo keskellä oleva valkoinen. Se sai tällä viikolla seurakseen oranssit ja keltaiset orvokit ja siinä saavat kasvaa sovussa. 

Toivottavasti nämä siementävät ruukkuun ja saan omasta takaa lisää rimpsureunaisia orvokkeja ensi kesäksi. Yhden pikku taimen pelastin ruukusta omaan pikku ruukkuun, ettei se murskaannu mullan sekaan kun näille isommille kuoppaa kaivoin. 

Nopeasti nuo hedelmäpuun kukat varisevat maahan. 

Lähistöllä kasvaa omenaa ja kirsikkaa.

Omat sireenit eivät vielä ole avautuneet, joten kävin nuuhkimassa lounastauolla naapurissa avautuneita kukkia ja saatoin muutaman poimia kotiinkin yöpöydälle maljakkoon.

Esikot kukkivat vielä, kaikkia ei ruohonleikkuri syönyt.

Kaunista kevään viimeistä viikonloppua!

-Sari-

Kohopenkin perustamista

Viime syksynä haravoin märät koivunlehdet kasaan ja tein syreenien väliseen kaistaleeseen perustuksen kohopenkkiä varten. Siihen kohtaan, jossa on lojunut kuusipölkkyjä monet vuodet. 

Savinen maa ja vesisade oli sotkuinen yhdistelmä, mutta siinäpä saappaat jalassa rämmin. Ja tuntuipa mahtavalta kun sain kiskottua savesta pitkiä juuria pois ja muutaman neliön maata putsattua tulevaa puutarhaunelmaa varten. 

Kasasin kekoon vuoroin oksia ja risuja ja vuoroin haravoituja lehtiä ja puoliksi maatunutta aiempien vuosien lehtikompostia. Puiston puoleiseen reunaan upotin maahan pari kuusenrungon pätkää rajaamaan aluetta. Sillä hetkellä minulla ei ollut hevonkakkaa laittaa penkkiin, joten lisäsin sen nyt keväällä. Alue näyttää sotkuiselta kompostikasalta näissä kuvissa, mutta on kuin kultakasa tämmöiselle pikku puutarhurille < 3

Siirsin kasan sivuun ja olipa siellä hyvin maatunutta ainesta ja multaa talven aikana kehittynyt mukavasti. Pelkäsin, että sateinen talvi oli kastellut tuon liian märäksi ja lehdet eivät maatuisi mullaksi vaan homehtuvat vain. Tuolta löytyi lieroja ja muitakin maan muokkaajia, joten hyvässä hapessa näyttäisi olevan.

Tuulisen talven aikana läheisestä koivusta oli tipahdellut ympäriinsä paljon pikkuoksia. Jotta ne eivät olisi kesällä ruohonleikkurin riesana, keräsin niitä pois maasta ja levittelin niistä vielä ohuen kerroksen penkin pohjalle ennen kuin lisäsin lannoitteeksi puoli säkillistä Pollen parasta. 

Lopuksi lapioin lehtimultarisuseoksen takaisin paikalleen ja kohopenkki oli taas kuosissaan. No ei kuvissa siltä näytä.

 Päälle vielä säkilliset puutarhamultaa ja kohopenkki on istuttamista vaille valmis. Lehtien ja risujen maatuminen mullan alla jatkuu vielä ja penkki vajoaa alaspäin kesän aikana. 

Penkkiin istutin Muhevaiselta ostamani hurmeluppiot. Ainakin luppion odotan tässä paikassa viihtyvän ja niitä sain lopulta haalittua kolme tainta. 

Kun tämä kohopenkkikokeilu vaikuttaa onnistuneen (ainakin tuo syksyllä tehty perusta), on toisen kohopenkin perustaminen jo suunnitelmissa tuohon pihan reunalle. Kesän aikana kerään maahan pudonneita risuja ja puun oksia ja syksyllä haravoin lehdet talteen ja kippaan penkin paikalle. 

Nyt toiveissa on sateisia päiviä ja kastematojen joukkoliikehdintää. Yritän päästä lintujen kanssa samoille apajille ja kerätä asfaltilta lieroja kohopenkkiin siirrettäväksi.

Näyttää kuitenkin siltä, että vesisateista ei näillä nurkilla ole toivoakaan vaan täytyy kastella kasvit raanavedellä. 

Viikonloppu jo kahden päivän päässä!
Sitä odotellessa mukavaa torstaita Ü

-Sari-

Harppaus kohti kesää

Kevät on parin päivän poissa olon aikana ottanut kunnon harppauksen kohti kesää. Niin huimasti ovat lehdet kasvaneet puissa ja ruoho puutarhassa. Kontrasti Itä-Suomen koivujen hiirenkorvien keväänvihreästä tänne eteläisen Suomen tummiin täysikasvuisiin lehtiin on suuri. 

Vuoden takaiseen verrattuna kevät on huimasti jäljessä, sillä kuvamuistojen mukaan tasan vuosi sitten puistossa kukkivat koristehedelmäpuut ja takapihalla syreeni näin kauniisti. 

Syreenien vieressä olevat tuomet eivät vielä kuki valkoisena poutapilvenä, mutta niiden alla kasvaa häikäisevän sinisenä lemmikkimeri. Vuosi sitten tuomi karisti jo kukkiaan. 

Luumupuut ottivat lähipuista varaslähdön ja alkoivat avaamaan kukkanuppujaan viikon alkupuolella, Tänään otetussa (ylin) kuvassa luumu on jo täydessä kukassa.

Huomiseksi on luvassa mukavan pilvipoutaista säätä ja alle 15 asteen lämpöä. Toivottavasti ennätän puuhastella takapihalla koko päivän. Sain nimittäin tästä auringosta ja kuumuudesta jo tarpeekseni. UV-säteilyssä en uskalla olla kauaa ilman kunnon suojakertoimia ja aurinkovoidetta en tietenkään muistanut pakata mukaan. Tuntui tukalan kuumalta puuhastella pitkähihaiset päällä jo tänä ensimmäisenä 20 asteen rajan saavuttaneena päivänä, mutta mieluummin kuumuus kuin kutiseva iho. Automatkalla peittelin käsivarsia huivilla ja Puutarha-lehdellä, mutta iho on otti osumia auringosäteisiin ja nyt kutisee.

Kevän kauneutta päiviisi!

-Sari-