perjantai 3. heinäkuuta 2020

Etana maximus

Meinasin siirtää venäläiset rakuunat toiseen kohtaan ruukkuineen, mutta kun alta paljastui uinumasta tämä ihanuus, nostin ruukun takaisin entisille sijoilleen. Saa lepäillä kolossaan rauhassa.
Heinikon seasta ja multapussien alta löytyneet muutamat isot lehtokotelot sen sijaan keräsin pois lisääntymästä.
Pantterietana parin vuoden takaa suikeroalpin alla
Tällä viikolla eläin- ja kasvikunta onkin saanut roppakaupalla kosteutta osakseen. Yhtenä iltana koirakaverin kanssa kävelyllä ollessamme katselin, kun sudenkorennot lentelivät läheisellä ojalla. Lienevät olleet neidonkorentoja. Enpä ole aiemmin niitä ajatellut siellä olevan, mutta näkyvät viihtyvän oikein hyvin veden äärellä korkean kasvillisuuden keskellä. Pitää käydä seurailemassa niitä toistekin, niin kauniin sinisiä olivat. 

Ihanaa, tästäkin työntäyteisestä viikosta selvittiin - jotenkuten kunnialla. Mieskullalla alkaa loma, mutta itse jatkan vielä pakertamista ommoo lommoo ootellen. 

Kivaa viikonloppua!

-Sari-

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Hei heinäkuu

Heinäkuu on alkanut vuoroin sadellen vuoroin paistaen ja ukkonenkin pamautti iltapäivän puolella kerran niin kovasti, että koirakaveri yritti vallan syliin kiivetä. 

Aamusta satoi oikein rankasti ja nukkapähkämö oli taas langennut maata pitkin. Siitä se kuitenkin taas pystyyn virkoaa. 
Lilja oli evakossa pari kesää muovikassissa ja nyt sain tämän istutettua suureen ruukkuun. Tänään ensimmäiset liljankukat avautuivat tuomaan väriä vihreän keskelle.

Kurkkasin amppelitomaatin lehtien alle mitä persiljalle kuuluu. Kovin on tomaatin lehtien alla pimeää, pitää siirtää nämä alut valoisampaan paikkaan kasvamaan. 
Pihan seuratuin kaunotar on Flammentanz.
Nyt on luonto hoitanut kastelun kunnolla ja seuraavat sadevedet tallennetaan ämpäreihin ja kastelukannuihin tulevia kasteluja odottamaan. Ainakaan muutamaan päivään ei tarvitse kastella. 

Heleää heinäkuuta!

-Sari-

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Kesäkuun viimeinen

Lämpäaalto hellitti vihdoin eikä enää rasva tirise käristyskupolin alla pihamaalla ja hikipisarat virtaa pitkin poskia. 
Tuntuu niin mukavalle!

Lauantaina istuskeltiin ensimmäistä kertaa koirakaverin kanssa takapihalla mieskullan ollessa lenkillä. Muutoinhan pihalla oleskellessa tulee puuhasteltua jotain, mutta nyt nautin mansikoita ja kuuntelin Versoilevan podcastia. Ihan parasta kotoilua.
Kurjenmiekat kukkivat aidan vieressä. Sain näitä joskus naapurilta ja olen antanut olla niiden vielä perennapenkissä vaikka en niistä erityisemmin pidä kun vievät niin paljon tilaa. Mutta kaunishan tuo kukka on ja kivan värinen. Kestää vain niin vähän aikaa. 
Flammentanzin kukkien sisään kömpii kimalaisia mettä etsimään. Kun ruokailtiin takapihalla, kuului kukista hauska surina. 
Odotan, että ruusuun avautuu lisää kukkia jolloin se on uskomattoman kaunis. Suurin osa kukista taitaa tällä hetkellä kukkia naapurin puolella, jonne se on tänä keväänä kasvattanut köynnöksiä. Eipä tästä raaski luopua vaan pitää sateella kastella kunnolla, että jaksaa kukkimisen lisäksi ensi vuodelle uutta kukkavartta kasvatella.
Viime syksynä annoin yhden salvian taimen jäädä taimiruukkuun ja siinä se selvisi leudon talven yli paleltumatta. 

Ruukku on porkkanalaatikossa ja näin juuret kasvavat ruukun pohjarei´istä syvemmälle multaan ja imevät kosteutta. Nyt salviat kukkivat nätisti oven vierellä. 

Porkkanatkin kasvavat vielä laatikossa. Kun innostuivat keväällä  uudelleen kasvamaan niin päätin testata saisinko niistä nyt otettua siemeniä talteen ja ensi vuonna sitten kylvää uudet porkkanat omista siemenistä. Koskaan en ole ajatellut, että porkkanansiemenistäkin voisi olla omavarainen. 

Eilen ei vielä kovin kummoisesti vettä satanut, mutta sen verran että koirakaveri sai juodakseen. Kyllä maistui sadevesi niin hyvälle, että oikein hulevesikaivoon kurkotteli ja veden tuoksua nuuhki. Helteiden aikana raanavesi ei meinannut kelvata ollenkaan vaikka sitä kuinka hartaasti tarjoiltiin kiposta, ämpäristä ja mariskoolijäljitelmästä. 

Toivotetaan pian kuumalle kesäkuulle heipat 
ja
odotellaan heinä- eli lomakuuta alkavaksi.

-Sari-

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Merenneidon terassilla

Niin tukalan kuuma päivä oli tänään, että ehdotin mieskullalle autoajelua Cafe Merenneitoon Matinkylän rantaan. Perjantaina oli siellä jo tarkoitus poiketa, mutta tuumattiin että myöhemmin sitten. No eipä tarvinnut sitä myöhempää aikaa pitkään odotella Ü
Paikalla oli kohtalaisesti asiakkaita ja täällä oli hyvin huolehdittu turvaväleistä ja asiakkaatkin niitä noudattivat. Toisin kuin Cafe Mellstenissä jossa tunkeiltiin ihan iholle kiinni.
Merellä kävi kohtalainen tuuli jollien ja purjeveneiden 
purjeisiin ja terassilla oli ihanan viileää istuskella.
Nautittiin salaatit ja maistoin lisäksi paikan mojitoa, joka
tarjoiltiin peltipurkissa. Jälkkäriksi kaakao ja voisilmäpulla. 
Uimarannan yllä lenteli paljon lokkeja.
Yksi lasketutui rantakivelle terassin viereen.
Merenneitoa ei kahvilassa nähty mutta
terassin laidalla oli kukkien keskellä tuulimylly.

Jos oli mukava alku viikonlopulle niin
kyllä oli mukava päätöskin rantaraitin varrella.


-Sari-

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Meren äärellä

Kuumana kesäiltana on mukava viettää aikaa meren äärellä, jossa tuulenhenkäys mukavasti viilentää oloa. Mieskullan toiveesta suuntasimme rantaraitin varrelle Cafe Mellstenin terassille. Ei haitannut vaikka ruokaa joutui odottamaan tunnin verran. Nautittiin ensin jälkiruoka, taivaallisen ihanaa suklaakakkua ja virvokkeita.
Ennen kotiin lähtöä käytiin nuuhkimassa meren tuoksua.


Kallion koloissa kukkii.

Ennen iltakahdeksaa rantaraitin varrella alkoi olla 
paikoin tilaakin istua ja liikkua.


Mukava alku viikonlopulle.

-Sari-

torstai 25. kesäkuuta 2020

Kuuma Uunon päivä

Sen verran vilkaisin tämän päivän tapahtumia, että tänään saavutettiin kuumin kesäkuun päivä yli 80 vuoteen ja Kankaanpäässä on kuuminta hottia jo kolmattako kertaa tämän lämpöaallon alkamisen jälkeen.
Puiston nurmi on saanut kasvaa tovin ja siellä lainehtii ihanasti valkoapilaa. Ruohonleikkaaja on jättänyt ajamatta bellikset, josta olen hänelle erityisen kiitollinen.
Flammentanzissa on mielettömästi nuppuja ja 
ensimmäiset kukat aukesivat tänään. 
Olin kuvannut ruusua myös tasan vuosi sitten. 
Paljon on tuuheutunut viime kesäiseen verrattuna. 
Mieskulta on keilaamassa ja vietän kotoisaa iltaa koirakaverin kanssa. Vähän aikaa oltiin takapihalla mutta tuumattiin sitten, että sisällä on mukavampaa. Parina yönä on pidetty ikkunaa auki ja asunto on pysynyt mukavan viileänä. Kyllä nää tukalat päivät jaksaa, kun ei tätä nyt pidempään kestä. Ensi viikolle on ennustettu mukavaa 20 asteen päivälämpötilaa ja sehän meille passaa. Ja vieläpä sateen kera.

Huomenna olisi suunnitelmissa suunnata taas rantaraitille nauttimaan iltapalaa ja virvokkeita. Itse kaipailin laiva-ajelua lähisaaristoon, mutta se haave toteutetaan kuulema joskus toiste. No, ratissa roikkuva sen päättää mihin mennään Ü

Lämpöistä torstain jatkoa!

-Sari-

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kesäkortteja ystäville

Rasioita ja laatikoita availlessa sieltä sun täältä tupsahti paperisilpuista leikattuja kukkia ja perhosia. Samalla kun keskitin niiden säilytyksen samaan rasiaan tai laatikkoon, tuumasin että nyt täytyy osasta päästä eroon ja askerrella muutama kortti ja ilahduttaa ystäviä kesän toivotuksella. Samoiten sain käytettyä väriteltyjä leimakuvia varastosta ja sitä sun tätä mitä käteen osui. 



Ostin Heidin Korttipajasta leimasinsetin, jolla leimasin kortteihin tekstin. Tietysti teksti ensin ja sitten miettimään mitä sen ympärille saa sommiteltua jotenkin kelvollisesti. No, loput kortit tein päinvastoin eli ensin kuva ja sitten tekstin leimaus.


Sarah Kayn tyttöjä ja Magnolian Tildaa ja yhteen
 ruusu ja toiseen lempparini osmankäämit ja sudenkorennot.

Jokaiseen korttiin kirjoitin vielä sisäpuolelle laulunsanoja 
tai tekstiä ihan sen mukaan mikä kortin saajasta tulee mieleen.

Olipa mukavaa askarrella pitkästä aikaa!

-Sari-