Huvilan ja saunatilan välillä oli kiva katettu terassi, jossa on kesällä varmasti mukava istua iltaa. Saunan suihkutilasta on ovi ulos pienelle terassille ja polku laiturille.
(Kuva laiturilta oravivillage.com)
Saunan ikkunasta ihailimme järvimaisemia.
Joulupäivänä tuuli ja tuiskutti niin kovasti, että vain piipahdimme
ulkona ja muutoin pysyttelimme sisällä lämpimässä.
Yläkertaan johti kapea portaikko.
Siellä oli kaksi pientä makuuhuonetta ja wc.
Takkatulen loimussa tunnelmoimme vasta viimeisenä iltana.
Rakastan takkatulen rauhoittavan liekin katselemista.
Alakerrassa oli kaksi makuuhuonetta, avointa tilaa
jossa keittiö, ruokailutila ja olohuone.
Joulukuusikin odotti autokatoksessa. Aattoaamuna ripustettiin Mean kanssa yhdessä mukaan ottamani koristeet kuuseen. Mealle annoin oman kuusenkoristeen, jouluenkelin, jonka sai ottaa kuusesta pois ja ripustaa takaisin niin monta kertaa kuin halusi.
Lähtöaamuna esikoisen kanssa tuumailtiin, kuinka ihana joulu tänä koronavuotena saatinkaan viettää, neljä ikäpolvea yhdessä. Äiti oli uurastanut, leiponut monet herkut ja valmistanut jouluruoat (se haukipatee oli niin hyvää) ja jaksoi viettää joulun monet pitkät päivät kolmen lapsensa, kolmen lapsenlapsen ja yhden lapsenlapsenapsen kanssa.
Me saatiin unohtaa toviksi arkihuolet ja rauhoittua viettämään aikaa synnyinseudullamme Savossa.
Kun on melkein vuoden viettänyt arkea kotona omissa oloissaan, oli mukava saada melua ja melskettä ympärille. Mutta myös rauhoittua yhdeksi päiväksi mieskullan kanssa uuvuttavien työviikkojen jälkeen. Saunoa päivällä (ja toisen kerran illalla), sytyttää takkaan tulet ja valmistella guagamolet ja salsat alusta asti itse ajan kanssa yhdessä ilman kiirettä.
Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailmaan raskaaseen.
Hohde määrätön siitä lähti,
viel´on auvona ihmisten.
Kun se loistavi lasten teille.
päilyy järvet ja kukkii haat.
Kuusen kirkkahan luona heille,
siintää onnelan kaukomaat.
Näissä laulun sanoissa on monta ajankohtaista sanomaa. Saturnus ja Jupiter kohtasivat kiertoradalla muodostaen suuren valon. Olemme lähes vuoden eläneet raskaita aikoja viruksen pelossa, eristäytyneinä läheisistämme. Leutoa on ollut niin pohjoisessa kuin täälä etelässäkin ja jossakin vielä joulun alla on puutarhassa kukkinut esikko ja näsiä kasvattanut pulleat silmut.
Toivottavasti ensi vuonna meille siintää jo
onnelinen aika niin lähellä kuin kaukana.
Rauhallista vuoden viimeistä sunnuntaipäivää!
-Sari-
