perjantai 2. huhtikuuta 2021

Huhtikuu alkaa pääsiäistä viettäen

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää

Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.

Vesi puroon huuhtoutuu, 
on siis metsän huhtikuu.


Neljäs päivä vapaalla ja tänään voi jo vähän hengähtää. Jos yrittäisi ottaa kirja- ja lehtipinon esiin ja syventyisi sanojen maailmaan melkein koko päiväksi.

Eilen oli siivouspäivä ja pyykkipäivä. Onneksi ei vielä sade ropsahdellut, vaan aurinko on paistanut ja lämmintä oli yli + 10 astetta. Käytiin aamulla varhain koirakaverin kanssa tekemässä ihana lenkki ja sen jälkeen keitin aamupuuron.
Auringossa otettu kuva, haalistaapa kovasti kortin värejä

Mieskullalla alkoi eilen myös vapaa ja päästiin jo aamupäivällä käymään kaupassa. Tapasin kaupalla työkaverin ja sain annettua hänelle tuon yllä olevan pääsiäiskortin. Olin suunnitellut autoajelua tälle pitkäperjantaille ja kortin viemistä postilaatikkoon, mutta olipa mukava nähdä  pitkästä aikaa kasvotusten, vaikkakin pikaisesti. 

Tämän päivän ajelu suuntautui Kirkkonummen kautta (käytiin katsomassa onko pellolla joutsenia ja olihan niitä parisenkymmentä) Kivenlahteen, kun käytiin Wiskarilasta hakemassa pääsiäiskimara. Uuni on lämpiämässä ja kohta laitetaan lammaskäristys ja perunat uuniin. Pöytä on jo katettu herkuilla Ü

Hyvää pitkäperjantaita sinulle!

-Sari-

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Maaliskuinen maanantai

 Vapaapäivä, ihanaa. 

Viime viikolla tarjottiin mahdollisuutta pitää saldovapaata ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa viikko rennommin Ü

Tälle päivälle oli suuret suunnitelmat ja toisaalta ajattelin, että en tee tänään mitään sen kummempaa. Kukkien kastelua heti aamusta, kuvien leikkaamista ja kotiaskareita, niiden parissa tämä päivä näköjään kuluikin. 
Aloittelin eilen suunnittelemaan pääsiäiskortteja. Käytän varastosta pois valmiiksi stanssattuja kuvia ja mitä nyt vuosien varrella on jäänyt käyttämättä. Jotain pääsiäiskoristeluakin ajattelin tehdä, kun viikonloppuna tuuli oksia oli maahan tiputellut ja niitä pari sitä varten talteen otin.
Käytiin koirakaverin kanssa kuulostelemassa, joko järveltä kuuluisi joutsenen laulelua. Vielä ei täällä meidän päässä valkoista liikkunut ja vain pikkulinnut livertelivät puskissa. En nähnyt kuinka paljon sulaa järven päädyssä jo on. Sen verran oli jo aurinko jäätä pehmentänyt, etten arvannut kävellä pajukon läpi lähemmäs rantaa. Aikaisin aamulla se onnistuisi, pakkasyön jälkeen.
Lunta on vielä. Tälle penkille ei arvaa istua kuin vasta useampian sateiden jälkeen. Viimeksi ohi kulkiessamme sen päällä ja ympärillä oli runsaasti koirien tviittauksia. Tälläkin kertaa Edin piti muutamat viestit käydä nuuskimassa, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.

Taivaalla ei juurikaan pilvenhattaroita näkynyt. 
Jotain valkoista kumminkin, puolikuu ja lentokone.

Keväthanget on niin ihania. Niitä pitkin pääsee nyt kävelemään melkein minne vaan ja ainakin Edin mielestä ihan parasta on hangella kieriskely 💖
Kevät etenee tulevina päivinä hurjasti, kun sää lämpenee.
Pian ruman ruskeasta maasta pilkistävät ensimmäiset leskenlehdet. Sitten odotellaan sinivuokkoja, valkovuokkoja ja rentukoita. Puutarhaan ilmestyvät scillat, kaunokaiset ja kevätkaihonkukat. Ja tulppaanit. Siellä ne maan alla jo odottavat, että pääsevät meitä ilahduttamaan.
Ihanaa keväistä viikkoa 
ja
matkaa kohti palmusunnuntaita.

-Sari-

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Koulimisia

 Tänä viikonloppuna oli aika istuttaa tomaatin taimet ruukkuihin. Ajattelin, että eihän niitä ole kuin muutama, mutta kun kaikki purkit laski yhteen niin taimia löytyi 19! 
Nämä Red Cherryt kylvin 25.2. kaikki samaan ruukkuun ja tuosta puskasta sain istutettua lähes kymmenen jatkoon.
Chololate cherryt laitoin turvenappeihin itämään. Nämä "kaksoset" kasvoivat saman nutun sisällä ja eroteltiin tänään toisistaan. 
Pollicinot (tuossa kelloköynnöksen takana) kylvin myös samaan ruukkuun mutta vain muutaman. Niistä sain istutettavaksi neljä.

Tänään kylvin vanhoista siemenistä vielä Yellow Submarin ja Hundreds and Thousands -lajikkeet. 
Tomaattien lisäksi sain istutettua kelloköynnökset. Niistä laitoin näitä jo haaroittumaan alkaneita yhden per purkki ja kaveriksi myöhemmin itäneen ja pidemmäksi venähtäneen taimen. 

Sain vielä kaikki taimet sijoitettua viileään makuuhuoneeseen ja kasvilampun valo ulottuu melko hyvin niihin kaikkiin. Tässä vaiheessa suurin osa mahtuu vielä Elhon kasvatuskuvun alla kasvamaan lisää pituutta. Taimimullan pitäisi pysyä "pienoiskasvihuoneissa" mukavan kosteana eikä joka päivä tarvitse muistaa vettä ruukkuihin ruiskutella.

Viikon päästä on vuorossa seuraavat kylvöt ja
silloin rapisuttelen kukkien siemenpusseja.
Aurinkoa ja iloa kevään kolmateen viikkoon!

-Sari-

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Kevätkö?

 Lounastauko jäi tänään lyhyeksi enkä ennättänyt ajankohtaisia uutisia lukea saati lounaslenkillä käydä. Vasta mieskullan kotiutuessa sain kuulla, kuinka paljon lunta päivän aikana oli satanut ja kuinka pelti on rutissut huonon ajosään vallitessa. 

Ei ole ollut maltti valttia tien päällä eikä turvaväleistä piitattu. Vakavia loukkaantumisia  tullut, toivottavasti jää siihen. Olisihan se ollut harvinainen näky Turunväylän ylittävällä tiellä katsella kymmenien autojen ketjukolaria, Suomessa. 
Käytiin koirakaverin kanssa iltalenkillä kun lumisade oli jo lakannut. Vaikka pakkanen nipisteli poskia, nautittiin ulkoilusta molemmat ihan älyttömästi. Harvoin tähän aikaan maaliskuussa näin talvinen sää on; hohtavan valkoista uutta lunta kymmenisen senttiä ja pakkanen kiristyy  yöllä lähemmäs kahtakymmentä astetta.
Edin naama oli välillä valkoisena kuin olisi jauhopussiin päänsä työntänyt. Meinaa tämmösellä säällä ulkoilun tarkoitus unohtua, kun silmät napittaen seuraa lentääkö lumikokkare noudettavaksi. No puuterilumesta ei lumikokkareita saanut, ainoastaan potkittua lumipöllyä ilmaan. Tuulen maahan lennättämät risut pelastivat koirakaverin illan, niitä heittelin umpihankeen metsästettäväksi.
Poikkeuksellista kevättä miettiessäni ajatukset kulkeutuivat edellisen talven jatkuviin vesisateisiin (jotka muutes loppuivat kuin seinään kun ostin sadeaiheisia leimoja) ja valmiuslain poikkeusoloihin, kun Suomi suljettiin maaliskuun puolivälistä kolmeksi kuukaudeksi. 

Ulkona liikuskellessa ei juurikaan muita reippailijoita näkynyt. Autoja kulki tiellä harvakseltaan. Lentokoneet eivät ylittäneet ryytimaata puolen minuutin välein. Leikkipuistoista ei kuulunut lasten huoletonta naurua. Oli aavemaisen hiljaista, vaikka kevät alkoi herätellä luontoa talviunesta. Kuinka kaunista luonnossa viime keväänä olikaan!

Vielä 11.3.2020 vierailtiin kotimuseossa Katajanokalla ja matkustettiin täpötäysissä ratikoissa, busseissa ja metroissa. Pian sen jälkeen kaupan hyllyiltä loppuivat vessapaperit, kauraryynit ja näkkileivät (tuon ajan kotivarasta on jäljellä vielä yksi purkki papuja tomaattikastikkseessa) ja opeteltiin etätyökulttuuria ja palaveerattiin Skypessä. 

Meillä töissä etätyö jatkuu ainakin syyskuun loppuun saakka. Voi olla, että nykyisiin toimitiloihin en enää palaakaan, vaan opettelen uutta työmatkaa sitten kun toimistolle on ajankohtaista taas mennä ja yritän muistaa jäädä metrostq yhtä asemaa aikaisemmin pois.
Niin että onko jo kevät, sitähän tässä alun perin mietiskelin.

On se, vaikka ulkona ei siltä näytä tai tunnu. Taimet kasvavat vankkoina (ainakin chili) kasvilampun alla ja uusi kelloköynnöksen verso taivuttaa varttaan turvenapissa. Kohta alkaa kuu taas kasvamaan ja on aika laittaa seuraavat siemenet itämään ja koulia parin viikon aikana kasvaneet versot.

Viikonloppuna pölykerrokset ja likatahrat saivat kyytiä ja kehittelin lisää tasoja joille saa taimia siirrettyä kasvamaan. Auringon noususta auringon laskuun on jo reilusti yli 12 tuntia.
Haaveista ei luovuta, vaikka
 edelleen kieli keskellä suuta 
virusten keskellä elellään.

Voi hyvin 💖

--Sari-

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Talvi päättyy ja kevät alkaa lämpimänä

 Mukavaa Kalevalanpäivän ehtoota.
Kaunis aurinkoinen päivä tänään, lämpöä 7 astetta
ja tuuli liehutteli siniristilippuja välillä oikein kunnolla.

Oltiin tänään mumman mussukan kanssa, jotta vanhemmat pääsivät kahdestaan ulos. Edikin pääsi käymään pitkästä aikaa kotona ja sehän tietää aina pedikyyriä.
Vähän ennen kuin vanhemmat palasivat kotiin, puettiin Mean kanssa päälle ja mentiin takapihalle heittelemään Edille lumikokkareita. Pikkulinnut olisivat tulleet hakemaan ruokaa, mutta kääntyivät takaisin, kun pihalla ravasi koira. Pähkinöitä haeskelevaa oravaakaan ei näkynyt lintulaudalla.
Olipa kiva päättää viikonloppu touhuamalla tylleröisen kanssa. 
Joka touhuaa kovasti koko ajan. 
Nyt eniten kiinnosti tasapainoilu patjalla.
Mea tykkää autoista. Kirjasta etsitään ensin autot ja vasta sen jälkeen kukat ja perhoset.

Maastohiihdot eivät tänään kiinnostaneet, vaikka suomalaismenestystä tulikin ja isi näytti miten pitää tuulettaa. Mutta kun telkkarissa näytettiin tunturirallia, kävi tyttö istumaan ja seurasi ruutua niin keskittyneenä. Siinä ihmeteltiin pöllyävää lunta, kun auto syöksyi penkkaan ja auton sisällä istuvia kilpailijoita ja kuskin ratinpyöritystä, Meamaisesti suu soikeana. Kallelle jopa taputti hyvästä kisasta.
Edi oli niin rättiväsynyt monen tunnin
vahtimisesta, että nukkui koko kotimatkan.
Pihatiellä piti vinkua pelosta, kun mäen alla
kulki naapuri koirineen. Onneksi ei törmätty.

Neljän päivän vapaa meni nopeasti. Huomenna paluu arkeen ja monta pitkää viikkoa ennen kevätlomaa. Mutta aurinkoinen kevätviikko luvassa, jaksaa pakertaa kun välillä käy aurinkoa vilkaisemassa. Mutta nyt mennään koirakaverin kanssa katsomaan, jos näkyisi kuu.

Ihanaa kevään alkua!

-Sari-

torstai 25. helmikuuta 2021

Lomapäivä kynnenaluset mullassa

 Koirakaveri on jo muutamaan kertaan säikähtänyt katolta ryminällä alas tipahtanutta lunta. Lämpöasteita mittarin mukaan kuusi ja vesipisarat iskeytyvät grillin tasolle. Lumi muuttaa kiihtyvää vauhtia muotoaan vedeksi ja kinokset madaltuvat silmissä.

Aamulla nukuttiin pitkään ja Edi oli sitä mieltä, että lomapäivänä ei tarvitse ulos pääsyä odottaa yli puolen päivän. Niinpä käytiin pikaisesti ulkoilemassa. 

Siihen aikaan koiran ulkoiluttajia oli muitakin. Kotiin päin käännyttäessä vastaan kulki naapuri koirineen. Onneksi Edin huomio oli toisaalla eikä ennättänyt vastaantulijoita huomaan ja sain muutettua kulkureittiämme mäen toiselle puolen. Ohittaminen tapahtui kaukaa ilman näköyhteyttä, huh. Takaisin polulle päästyämme Edi sai hajusta kiinni ja alkoi vinkua peloissaan. Tuo naapurin koira tuli muutama päivä sitten iltalenkillä Edin päälle ja seuraavan päivän koirakaveri oli melko shokissa. Ruoka ei maistunut eikä häntä heilunut. Onneksi mitään ulkoista tai sisäistä vammaa ei tullut ja nyt on jo oma itsensä. 
Tämä päivä menikin lattialla multapussien ympäröimänä. Oli aika istuttaa chilintaimet ja orvokit ruukkuihin. 
Kovia kokeneet chilit näyttävät yllättävän hyviltä. Orvokitkaan eivät ole parasta alkua saaneet, kun olivat unohduksissa eteläikkunan paahteessa aurinkoisina päivinä. Toivottavasti  edes muutama taimi jatkaa kasvua. Uusia siemeniä on itämässä tuossa vermikuliitin seassa.
Viime viikonloppuna kylvetyistä samettikukista moni siemen on jo itänyt (tässä Strawberry blondien versoja).
Kuten myös ensimmäinen hyasinttipapu.
Valkoinen varsi pilkistää tuossa tikun oikealla puolella Ü.
Tänään kylvin ensimmäiset tomaatinsiemenet. Kylvömultaan päätyivät Katjalta adoptoimani Red Cherry ja Pollicino F1. Turvenappeihin kelloköynnösten seuraksi kylvin Chocolate Cherryn. Huomenna kylvöpuuhat jatkuvat tai sitten ei. 

Puutarhahaaveet ja kesä pyörivät mielessä päivittäin. Olen muutaman viikon katsellut ahkerasti puutarhaohjelmia, tällä hetkellä menossa  norjalainen Hagen min.

Tänään ajatuksia herätti tanskalaisen maajussin Haluamme luonnon takaisin sarjan ensimmäinen jakso. Leikattu nurmi miellyttää enemmän silmää kuin vapaana kasvana, hyönteisiä houkutteleva kukkakeidas. Kauas on kaupunkilainen luonnosta erkaantunut, pörriäisiä ja perhosia eivät ympäristöönsä kaipaa.
Haaveilen kukkalaatikosta, johon saan istutettua köynnöksiä, krasseja, samettikukkaa. Sellaisen riittävän suuren ja siihen korkean kehikon. Uuteen kohopenkkiin suunnittelin yksivuotisia kukkia ja ensi vuonna sitten mietin, mitä perennoja valikoisin.
Näistä riittää kylvettävää moneksi vuodeksi. 

Viime vuonna en kylvänyt porkkanaa, joten ruokaporkkanan kukkia ei tänä kesänä ole. Kokeilen saanko kasvatettua koristeporkkanaa. Yhtä hempeitä sävyjä pioniunikolla, tuoksuherneellä, kehäkukalla  Bronzed Beauty ja harjaneilikalla. 

Kaveri on sitä mieltä että nyt olisi aika mennä taas ulos. Samalla käyn vilkaisemassa, onko katolta vielä lunta putoamassa. Huomenna tiedossa lumitöitä.

Touhukasta torstaita!

-Sari-

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Blinibrunssilla

 Vesi tippuu katolla roikkuvasta lumesta ja kura lentää maantiellä. Nopeasti säät vaihtelee, tänään kolme astetta lämmintä ja huomenna kymmenisen astetta pakkasta.

Tänään oli passeli päivä ajella naapurikuntaan brunssille. Pöytävarauksen tein jo viikko sitten, jotta varmasti päästään blineillä nautiskelemaan.
Bistro O mat Kirkkonummella.
Tänään blinibrunssi tarjolla viimeistä päivää.
Alkuruoaksi oli älyttömän hyvää maa-artisokkakeittoa. Se olisi riittänyt ihan hyvin, mutta kyllä blinitkin maistui (ja pannacotta). Täytyy tunnustaa, että olo on vieläkin tukala herkuttelusta. On se niin tuhtia ettei joka vuosi tee kyllä mieli.
Kiva ravintola. Pitää käydä testaamassa joku kerta mimmonen Tapiolan Bistro O mat on. Vaikka näinä aikoina paljon mieluummin ajaa Kirkkonummelle ja välttää liikoja kontakteja.

Huomen aamuksi laitan kellon soimaan vasta vähän ennen yheksää. Nyt mennään koirakaverin kanssa makoilemaan (no toinen makoilee nyt ihan kiinni tuossa vieressä Ü).

Mukavaa talven ja helmikuun viimeistä viikkoa!

-Sari-