Siemensateessa

 Kohtalaista tuulta ja viisi astetta viileämpää kuin eilen. Ihanaa!

Aamupäivällä jatkettiin mieskullan kanssa yhteistä projektiamme niin pitkälle kuin saatiin ja sopuisasti tälä kertaa. Ensimmäisellä yrittämällä oli sen verran erimielisyyksiä, että keskeytettiin nikkarointi alkuunsa  odottamaan suotuisampaa hetkeä :) 

Rakenteilla olevaan kukkalaatikkoon en ollut vielä varannut sivulautoja riittävästi ja päätylautojakin tarvitaan yhet lisää. Sillä ei niin väliä nyt ole, koska tänä kesänä tähän ei vielä mitään istuteta. Mittailen ja kirjaan muistiin, minkä verran tuohon vielä lautoja tarvitaan ja yritän lomalla saada puuttuvat palaset hankittua. 

Onneksi tänään ei ollut tarvetta maalata mitään, niin älyttämästi lenteli koivun siemeniä takapihalle ettei tottakaan ja maalipinta olisi saanut ei toivotun roskakerroksen. Piti enimmät siemenet huitasta pois hiuksista ja vaatteista, ennen kuin lähdettiin kauppaan. 

Aamulla seurailin, kuinka kimalaiset lentelivät nukkapähkämön kukissa. Olivat niin vikkeliä, ettei meinannut kuvaa saada. Pari kelvollista otosta kuvien joukosta löytyi.

Vielä ensi viikko töitä ja sitten saadaan vähän lomailla. Vihdoinkin!

Jos yö tai pari ollaan kotoa poissa, varauduin samanlaisen sään jatkuessa tomaattien ynnä muiden kasteluun tilaamalla aurinkokennokäyttöisen kastelujärjestelmän. 

Meillä on toinen koronarokote loman aikana ja se vaikuttaa lomasuunnitelmiin ja aikatauluihin. Elokuulle jää vielä yksi viikko lomaa, jonka aion viettää kotona nauttien jo hämärtyvistä illoista. Toivottavasti siihen mennessä saan viriteltyä pihaan lamput tuomaan tunnelmaa. Ajatuksena on käyttää kukkalaatikon köynnöskehikkoa myös lamppujen sijoitteluun (joten siihen mennessä pitäsi saada valmista Ü).

Nyt keskityn katsomaan tuon miesten tennisfinaalin loppuun ja toivottelen Sinulle mukavaa sunnuntai-iltaa 💖

-Sari-

Lounaalla rantaraitilla

 Kuumana päivänä ei paljon merituulikaan vilvoittanut.

Käytiin rantaraitilla lounaalla porukalla.

Salaattiannoksia saa vasta kello 15 alkaen,

jota ennen tarjolla oli lounasta ja pitsaa.

Kanakeitossa oli kivasti potkua,

sopi hellepäivään hyvin.

Esikoisen pitsa näytti hyvältä. Listaa lukiessa ei

saa mielikuvaa mimmoista lautaselle päätyy.

Pitsa numero 9, Nuova Italia.

Jäätelökioskin takana varpunen virvoketta nauttimassa.

Toivottavasti asfaltille valuu puhdasta vettä juotavaksi.

Ruusunkukkia meren rannalla.

Nappikukka pietarruoho, pietarinkukka, pietaryrtti.

Kasvaa merenrannoilla ja kallioilla, aikoinaan myös pihojen

tavallisimpia koristekasveja ja rohtokasvinakin kasvatettu.

Kauniita kukkia kuumalla kalliolla.

Laiturin vieressä kaislikon rinnalla.

Kuopus oli käynyt uuden tatuoinnin.

Kaunis, suloinen saimaannorppa 💗

Nyt naisten tennisfinaali Wimbledonissa.

Saa nähdä onko tunnissa voittaja ratkennut.

Viideltä mennään saunaan lämmittelemään.

Mukavaa lauantain jatkoa!

-Sari-

Nyt sataa kultaa

 Ennätin käyttämään koirakaverin lounaslenkillä juuri ennen sateen kovenemista. Jo aamusta alkaen täällä on tihuuttanut vettä, mutta nyt sitä tulee ihan reippaasti. Kuin kultaa sataisi maahan.

Tyhjät ämpärit ja muut vettä keräävät esineet on valjastettu iltapäiväksi ottamaan talteen kaikki mahdolliset vesipisarat.

Tämä sade on kuin musiikkia korville 😍

Toivottavasti sinäkin saat sadetta puutarhaasi,

hedelmäpuille, yrttimaalle, nurmikolle ja kukkasille.

-Sari-

Villa Pentryssä

 Vesipisarat kastelivat rappusia, kun lähdettiin mieskullan kanssa hääpäivän illalliselle. Toivotaan leppoisan sateen jatkuvan läpi yön, jos ei kastele niin ainakin kostuttaa ja hetken aikaa on viileämpää.

Rantaraitin varrelta valittiin meille uusi kohde, Villa Pentry.

Yläkuvan vasemmassa alareunassa olevan pöydän äärellä nautittiin hyvää lohisoppaa (älyttömän iso annos) ja lohimedaljonkeja. 

Seinällä oleva peili vetosi heinäkuussa syntyneeseen,

hallitseehan aurinko jalopeuran merkkiä.

Lueskelin mansardikattoisen huvilan vaiheista sen verran, että lähes nelilönmuotoinen kaksikerroksinen hirsitalo oli siirretty Viipuri-Terijoen seutuvilta Nuottaniemeen noin vuonna 1915. Kesä- ja tilausravintolana huvila on toiminut parikymmentä vuotta. 

Terassin viereisessä puussa oli koivupölkystä tehty linnunpönttö. 

Rantareitin varrella täytyy käydä myös katselemassa merelle. Espoon pursiseuran laiturissa oli monta veneitä odottamassa ulapalle pääsyä. Lännessä kajastaa jo kirkkaampi taivas.

Sateen ropina on ainakin hetkeksi vaiennut. Kävin välillä tyhjentämässä muutamia ämpärillisiä sadevettä kohopenkkeihin ja keräämässä vettä kastelukannuihin. Flammentanzille tyhjensin myös yhden sankollisen mukavan viileän tuntuista vettä. Ainakin hetken helpotusta kasveille tähän päiväkausien kuivuuteen.

Tuleva yö tulee olemaan sisällä tuskaisen kuuma. Lämmintä parikymmentä astetta, nyt siihen vielä sateen tuoma kosteus ja lähes tyyntä. Puhallin pitää liikaa ääntä eikä muuta viilennyskeinoa ole. Taidan käydä pakkasesta muutaman kylmäkallen viereeni 😁

-Sari-

Suvituulessa

 Ihana kesätuuli vilvoittaa heinäkuista sunnuntaipäivää. Oho, nyt tuuli kovenee ja aurinkovarjoa heiluttaa just nyt ja koivunsiemeniä leijailee ilmassa. Taisi tuulen suunta muuttua enemmän etelään.

Olen yrittänyt pinnistellä tämän viikonlopun jotta malttaisin istuskella ensimmäistä kertaa tänä kesänä täällä takapihalla. Lukea ja kuunnella musiikkia. Melkoisen vaikeaa :) Vähän aikaa maltan paikoillani olla, sitten tulee jokin asia mieleen tai katselen jotain ja pitää jo nousta ja mennä jotain pikku juttua tekemään. Mutta se on vain mukavaa vaihtelua, hetki lepoa ja hetki puuhastelua ja mitään ei ole pakko tehdä.

Takapihalla on vain muutama tunti päiväsaikaan varjoisaa, jolloin siellä jaksaa aurinkoisella ilmalla olla. Vahdin aamupäivällä aurinkotuolia milloin se jää varjoon ja pääsen ulos. Pihalla on nyt niin paljon ruukkuja ja kaikkea muuta, ettei tuolin paikkaa nyt voi muuttaa. Baden-baden tuolin pehmuste on vielä vaatehuoneen ylähyllyllä. Taidan pyytää mieskultaa ottamaan sen alas, kun sitä tuolia jaksaa liikutella tuonne tuomien luo. Siellä onkin usein kiva tuulitunneli ja varjoisa paikka istua melkein koko päivän. 

Ulkona kuumuudessa kukoistaa kaikista parhaiten samettiruusut. Niitä on muutama uudessa kohopenkissä, tomaattiruukuissa, porkkanalaatikossa ja omissa ruukuissaan ympäri pihaa.

Suikeroalpin keltaiset kukat pilkistävän takapihalla siellä täällä väripilkkuina vihreiden lehtien keskellä. Etupihan suikeroalpeista on jäljellä enää vain rangat, madot ovat syöneet nyt kaikki lehdet.

Flammentanz kärsi viime talvena ja oli lähes kuivunut, Perjantaina huomasin nämä nuput.

💗Ensimmäinen kukka on jo avautumassa 💗

Koirakaveri vaatii päästä nyt lenkille, tassua tulee siihen malliin. Käydään pikaisesti ja sitten herkuttelen mansikoilla. Sekoitin aamulla mansikoita ja mintun lehtiä kulhoon maustumaan. Kokeilen, toisiko limen mehu siihen vielä kivaa kirpeyttä.

Ihanaa sunnuntain jatkoa!

-Sari-

Sateen ropinaa kuunnellen

 Iltapäivällä sisällä tummeni ja pian ropisi ensimmäiset suuret sadepisarat. Onneksi pystyin keskeyttämään työt sillä sekunnilla ja sain haettua koristetyynyt sisään suojaan. Samalla siirtelin aurinkovarjon alla olevia ruukkuja taivasalle.

Sateen kestäessä pidempään pidin sen verran taukoa,

että sain täytettyä tyhjät kastelukannut sadevedellä.

Sateen piti loppua seitsemän tienoilla, mutta jatkuu yhä.

Innostuin tekemään töitä melkein kuuteen ja remppaohjelman jälkeen ennätin vielä kastelemaan kohopenkkejä. Olivat jo rutikuivan näköisä, ettei pelkkä sade niitä paljoa kastele. kuin vähän pintamaata vain. Jos aamuinen sade-ennuste pitää paikkansa, imeytyy  kasteltuun maahan vesi sitten paremmiin.

Nyt kuuntelen sateen ropinaa makuuhuoneessa ja nautin ikkunasta tulevasta viileästä pohjoisesta ilmavirrasta. Koirakaveri on ryöminyt sängyn alle ja välillä sieltä kuuluu ääniä, kun vaihtaa paikkaa ja ravistelee turkkiaan.

Kesäkuu päättyy samoin kuin viime vuonnakin, sateeseen.

Niin se vaan on, kun sitä ei odota se tulee - sade.

Ihanaa raikkautta ennen viikonlopun uutta kuumaa aaltoa. Tänä aamuna oli sisällä niin viileää, että piti kääriä pussilakanaa tiukasti ympärille (en juurikaan muuta peittoä käytä, talvellakaan).

-Sari-

Suomen kansallishyönteinen ja toukkia

 Iltapäivällä oletin etupihalla olevan vähän viileämpää varjossa ja tuulessa, mutta läkähdyttävän lämmintä oli sielläkin. Kun ei tuulenvire sinne päässyt. Kävin kuitenkin napsimassa neilikasta kuivuneita kukkia ja pesemässä ruukunpuolikasta.

Ruukun reunalle oli kuorikatteen seasta

 kiivennyt facesta tutuksi tullut toukka.

Hyvin pirkko maastoutuu sammaleiseen kivimuuriin. 

Leppiksiä on Suomessa kuutisenkymmentä lajia, kun niitä maapallolta löytyy kuutisentuhatta. Tänä kesänä on ollut paljon kirvoja ja myös leppäpirkkojen toukkia on havaittu paljon.

Leppäpirkot munivat satoja munia ja syövät parikymmentä kirvaa päivässä. Joku pirkkolaji syö härmäsieniä kasvien lehdiltä. Niillä ei ole juurikaan luontoisia vihollisia. Jos vaara uhkaa, saa tuta niiden karvaan nestemäisen puolustuskeinon.

Leppäkertut talvehtivat aikuisina, munivat touko- kesäkuussa ja kuolevat. Toukat kehittyvät muutamassa päivässä ja uusi kerttusukupolvi kehittyy loppu kesällä. Jos näet kuvan seitsenpirkon toukkia, älä tapa näitä puutarhojen hyviksiä. 

Etupihalla kasvaa paljon suikeroalpia ja niiden lehtiin ilmestyy älyttömästi reikiä. Olen luullut etanoita syyllisiksi, mutta tänään huomasin lehdillä kymmeniä toukkia ruokailemassa.

Näitä en ole vielä onnistunut tunnistamaan,

mitä näistä kasvaa kun tulevat aikuisiksi.

Hyvältä näyttää maistuvan suikeroalpin lehti 😀

Juhannusviikonloppu on vietetty ja edessä kolme viiden päivän työviikkoa. Tänään käytiin kauppareissulla Tarvaspäässä nauttimassa merinäkymistä ja Cafe Zocerian kahvilaherkuista. Heinäkuussa pitää käydä paremmalla ajalla tutustumassa Aikakoneita ja utopioita: Kaukokaipuu -näyttelyyn, joka Gallen-Kallela -museossa keskittyy liikkumiseen ja matkailuun.

Lämpöisiä kesäkuun viimeisiä päiviä!

-Sari-