Satoa ryytimaalta

 Nyt on se hetki ryytimaalla, kun tomaatit alkavat kypsyä. Harvinaisen aikaisin avomaalla kasvatetuilla tomaateilla, kiitos tämän elokuisen pitkään jatkuneen lämpimän, jotta on piisannut yötä päivää. Aiemmin on just ja just saanut muutaman kypsän hedelmän ennen pakkasia. Hyvä kun kypsyminen alkoi ennen ensi viikon viileneviä öitä. Ennusteissa on jo alle kymmenen asteen alhaisimpia lämpötiloja. No olihan se heinäkuukin kylmä, samalaisia lämpötiloja monena yönä ja eipä kummemmin vaikuttanut lehtivihreän kasvuun tai kukintaan.

Siirsin loman jälkeen amppelissa kasvavan tomaatin keittiön ikkunan edestä keskelle pihaa puutarhapöydän päälle, jossa se saa auringonsäteitä pisimpään päivän aikana. Muutama tomaatti ollaan mieskullan kanssa maisteltu, annan vielä loppujen kypsyä yhdessä ja sitten syödään kerralla kaikki pois ja saan ensimmäisen ruukun pestä varastoon seuraavaa kesää odottamaan. 

Takaoven pielessä kasvava amppelitomaatti Golden Currant, joko itse kasvatettu tai ostotaimi, on kasvattanut paljon varsia ja on oikea puska. Oksat ennättivät taipua melkein poikki, ennen kuin huomasin laittaa niille tuet. Tomaatti on onneksi hyvin "haavansa parantava" ja revenneet kohdat ovat hyvin puutuneet taakan kestäviksi. Ensimmäiset tämän tomaatin hedelmät alkavat nyt kypsymään ja toiset ottavat mallia nopeasti. Myös aidan vierellä kasvava Currant kypsyttää pieniä hedelmiään.

Tämä Yellow Submarine on oma suosikkini tänä kesänä kasvattamistani tomaateista. Olen kauan odottanut näiden kypsymistä ja seurannut ensimmäisenä isoksi kasvanutta tomaattia ja nyt se vihdoinkin on syömäkelpoinen.

Heinäkuun kylmien viikkojen aikana en uskonut kesäkurpitsan tekevän satoa. Mutta ainakin yksi kasipallo on kasvamassa syöntikokoon. Jee :) Mihinpä tuon käyttäisi?

Chilipaprika Erotica selvisi talven yli ja ulos päästyään alkoi kukkimaan ja on kasvattanut muutaman ison chilinkin. Siinä roikkuu vielä kaksi viime vuoden satoa olevaa chiliä. Aika ryppyisiksi ovat muuttuneet ja kuivahtavat jo.

Napostelupaprikat näyttävät jo hyviltä. Meillä näkyy kasvavan keltavoittoisia satokasveja tänä vuonna. En muista, kasvaako napostelupaprikan vieressä paprika vai chili, kypsymisen merkkejä siinä ei vielä näy joten maistamaan ei vielä pääse.

Persilja on edelleen iso puska. Yritetään käyttää sitä nyt aina kun muistetaan. Vein muutaman oksan sisälle veteen, jos paremmin muistas kun on näkösällä.

Yrttejä napsin suoraan ruukuista. Kimalaiset lehtelevät mintun kukasta kukkaan. Voi kun tuo piparminttu onkin raikkaan makuinen yrtti! Ja kukat on tosi söpöjä.

Tällä viikolla olisi pitänyt sataa reilusti vettä mutta eipä ole satanut. Nippa nappa olen saanut kymmenen litran kastelukannun täytettyä sadevedellä. Niin kauas pilvet meiltä karkaavat.....

Kesää on vielä viikko jäljellä ja viikonlopuksi on taas luvattu hellelukemia. Taidanpa ottaa venetsialaisista kunnolla ilon irti. Ainakin levittelen takapihalle kunnon valot ja nautin illan hämärtyessä siellä virvokkeita Ü

Vielä on kesää jäljellä,

vielä tulee kauniita päiviä!

-Sari-

Unikon herkkyyttä

 Unikon kukka kestää vain hetken. Kun aamulla huomaa kukan aukeavan, kukan terälehdet ovat työpäivän päättymisen jälkeen pudonneet maahan. Kukkia pystyykin useimmiten kuvaamaan vain viikonloppuisin tai lounastauolla töiden lomassa.

Sieltä kukan keskeltä se ihana siemenkota pilkistää 💖

Unikot eivät siemenpussin pioniunikoilta näytä.

Mutta ihastelen niiden monimuotoisia värejä.

Joukossa on ihan valkoisiakin kukkia.

Sitten kun kukat ovat kukkineet, ihastelen

varsien päässä törröttäviä siemenkotia

takapihan aurinkotuolilla istuen.

Ihanaa päivää Sinulle!

-Sari-

Valkosipulifestareilla

 Tänään käytiin aamupäivällä Keravalla valkosipulifestareilla ja nyt maistuu valkosipuli suussa. Ja varmaan tuoksuukin 😁 Tänä vuonna maistoin ensimmäistä kertaa valkosipulijäätelöäkin eikä se niin pahaa ollut. Ei huono, tuumasin.

Tällä kertaa käveltiin alue nopeasti läpi ja itse maistelin maltillisesti, mieskulta enemmän. Vantaalainen salaattikastike oli niin tujun etikkaista, että sitä maisteltuani piti hetken haukkoa henkeä. Valkosipulilevite oli sen sijaan hyvää, sitä otettiin pieni purkillinen.

Mieskulta osti pari purkkia valkosipulinkynsiä ja toiselta kojulta inkiväärihilloketta. Itse tykästyin tyrni-inkiväärihyytelöön. Siitäpä hyvä hillosilmä aamupuuroon tai -rahkaan. Valkosipulimajoneesi on kuulema niin hyvää, että sitä pitää ostaa joka kerta.

Teehunajani kuluu yllättävän nopeasti, kun mieskulta löysi jostain porkkanareseptin, jossa uuniporkkanoihin laitetaan hunajaa. Päätin ostaa festareilta porkkanoita varten oman hunajapurkin ja kun myynnissä oli kolme purkkia tarjoushintaan, otin itselleni kaksi purkkia hunajaa. Toinen teehunajaksi ja toinen ihan vaan herkutteluun :) Tuo sitruskiusaus oli kyllä tosi hyvää!

Olihan siellä paljon muutakin tarjolla kuin syötävää. Ostin kimpun kuivakukkia, mutta koritsekurpitsaa ei tällä kertaa ollut kellään myynnissä ja jäin ilman syyskoristeita.

Mea tykkäis tämmösistä, pitäsköhän kiertää kirppareita Ü

Olisi kiva päästä ensi viikolla Fiskarsiin Maan maut -ruokatapahtumaan. Olen jo monta kesää haaveillut Fiskarsissa käynnistä, mutta aina kun olisi ollut aikaa, oli huono sää. Saa nähdä innostuuko mies lähtemään vai onko hänellä muita menoja ja Fiskarsin retki siirtyy taas hamaan tulevaisuuteen.

Ihana tuuli on tänään helpottanut tukalaa kuumuutta. Eilen lämpömittari kipusi + 30 asteeseen asti, mutta tänään Keravan reissulla oli vain + 26 astetta. 

Saunan löylyt maistuvat makoisilta kuumallakin ilmalla, joten saunakassia pakkaamaan seuraavaksi :) 

Mukavaa lauantain jatkoa!

-Sari-

Muita elukoita

 Lintujen altaan vesi oli huvennut sen verran paljon, että läksin eilen iltapuhteeksi vielä vaihtamaan siihen veden. Kippasin muutaman kipiolisen vettä kukkien juurelle ennen kuin huomasin kivien seassa jotain. Onneksi en vähästä säikähdä 😁

Sakuhan se oli meille löytänyt ja pääsi veteen nahkaansa kostuttamaan. Tervetuloa pitkästä aikaa kylään!

Saku ei välittänyt veden lisäyksestä, olipahan tyytyväinen kun vesi peitti melkein koko ruumiin. Siellä se oli vielä tovin veden lisäyksen jälkeenkin, kun kävin kurkkaamassa allasta kukkia kastellessani. Aamulla sitä ei enää näkynyt, mutta sinitainen oli altaassa aamu-uinnilla. Ja vesi oli taas yön aikana huvennut huomattavasti.

Tänä kesänä on ollut paljon sisiliskoja taas rantasaunan rappusilla. Ja muuallakin niitä on näkynyt.  Auringon kuumentaessa portaikon askelmia ne ryömivät esiin piiloistaan. Kertaakaan eivät säikähtäneet, jolloin olisivat häntänsä katkaisseet.

Myös heinäsirkkoja ja hepokatteja näkyi paljon äidin luona. Olen niitä nähnyt myös tuossa puistossakin, yleensä täällä kotona en ole nähnyt saati kuullut. Kuulen muutoinkin vain matalammat äänet, en enää niitä korkeita joita normaalikuulolla kuulisi.

Perhosia kuvatessa piti kuvata myös kimalaisia.

Tasan ei sada vettä Suomen maalle vieläkään. Osassa maata rankat sateet ja ukkonen aiheuttivat ja aiheuttavat mittaviakin vahinkoja, täällä vain muutama pisara tipahteli iltapäivän aikana. Oulussa satoi eilen lähes koko elokuun sademäärän verran ja kyläkaupan lattiat lainehtivat vettä Tuurissa. Edelleen pitää kantaa vesiämpäreitä ryytimaalle, jotta tomaatit kypsyvät ja kesäkurpitsat kasvattavat ensimmäisen kasipallonsa.

Trooppinen yö taas tiedossa!

-Sari-

Ihanat perhoset

 Viimeiselllä lomaviikolla sää lämpeni ja aurinko taas lämmitti kukkapenkkejä. Ja perhosia lenteli ihan joka puolella ja minä kameran kanssa niitten perässä kuljin minkä ennätin 😁

Pyysin mieskultaa jättämään navetan puoleisesta nurmikosta osan leikkaamatta, jotta siihen jää kukka-alue sitruunaperhosille. Kuulema johtaja päättää asiasta eikä hän, joten asiasta piti neuvotella äidin kanssa. Ja lupa heltisi Ü Onnellinen perhosten puolesta, vaikka tokihan niille kukkia ympäristössä riittää, mutta pellolle kasvaneen koivikon takia lähimaastossa vähemmän.

Sitruunaperhoset ovat vaan niin vikkeliä lentämään paikasta toiseen eivätkä kovin kauan paikallaan kestä. En päässyt niitä kovin läheltä kuvaamaan mutta katselin niitä mielelläni.

Kunnes toisenä päivänä seisahduin palavanrakkauden viereen, sen kukissa perhoset kävivät ahkerasti ja pysähtyivät pidemmäksikin aikaa ruokailemaan.

Nokkosperhosia näkyi yllättävän vähän,

vain yhdestä taisin saada kuvan.

Joku perhonen taas ei arastellut olleenkaan,

vaan laskeutui ihan iholle :)

Tunnistaisin toisen eli kesäsukupolven

karttaperhoseksi f. prorsa mutta en ole varma.

Eniten perhosia houkuttivat äidin samettiruusut.

Ja varsinkin täpläperhoset lentelivät niiden ympärillä.

Myös nauhukset olivat perhosmagneetteja.

Viimeisenä Savonlinna-päivänä suruvaippa lenteli levottomasti etupihalla ja asettui lopulta verannan tolpalle istumaan. Istuikin siinä pitkän tovin siivet supussa, enkä jaksanut odottaa sen avaavan siipiä.

Muutama lomapäivä menisi rattoisasti perhosten ja muiden öttiäisten perästä kulkien ja kuvia ottaen. Kun pihassa lentelee perhosia niin paljon, ei tule lähdettyä niitä teiden ja peltojen pientareille etsimään. Ehkä joku kesä muistan tehdä senkin.

Ja joitakin toukkia löytyi myös, en tiedä

ovatko perhosen vai muun hyönteisen.

Tammessa oli lehtiä syöviä ahmatteja.

Nyt aurinkoisella ja helteisellä säällä taas perhoset lentelevät kukasta kukkaan. Syyshortensiat, syräkät, nauhukset ja muut makoisat kukat vetävät hyönteisiä puoleensa.

Perhosen siipien havinaa ja 

kauniita kesäisiä päiviä viikkoosi!

-Sari-