Uuden alussa

 

Hyvää uutta vuotta

2024

 Jäähyväiset vuodelle 2023 

Monta mukavaa muistoa jää talteen tästä vuodesta.

Useita yhdessä vietettyjä hetkiä rakkaiden kanssa.

Paljon uutta olen vielä vuoden varrella oppinut.

Kohti uusia haasteita

ja

uusia muistoja

-Sari-

Miten kipeänä ollessa saa ajan kulumaan?

 Katselemalla puolella silmällä joulukuun aikana tulleiden jouluelokuvien uusintoja ja askartelemalla punaisia paperikukkia ensi vuoden joulukortteihin 😁

Aamulla yritin muotoilla jo aiemmin tekemiäni kukkia, mutta nojatuolissa istuen en jaksanutkaan niitä enempää pyöritellä. Niinpä siirryin makuuhuoneeseen ja otin cut´n´bossin esiin ja leikkasin lisää kukkien osia.

Tuosta kasasta saa jo monta kukkaa ensi vuoden kortteihin.

Nykyisin saa vaikka minkälaisia ja värisiä joulutähtiä ja ritarinkukkia kukkakaupasta. Niinpä joulukukkien värittelyssäkin voi käyttää villejä väriyhdistelmiä ja polkkakarkkiväriä. Minulla on lumberjack plaid väri vain Oxidena, mutta sillä saa kyllä kivan värisiä kukkia tehtyä. Inkeissä on barn door, fired brick ja festive berries. Mikäli kaipaan tummempaa sävyä, voin lisätä vielä aged mahoganya.

Taidan jatkaa näiden kukkien valmistamista myöhemmin, joko huomenna ja maanantaina jos en enää tänään illalla jaksa. Nyt on nimittäin lepotauko jo paikallaan. Pitää olla itselleen armollinen ja antaa paranemiselle lepoaikaa. Ja tyhjentää nenä limasta ja imeskellä viileä minttu -pastilleja. Mieskulta sai joulukuun alkupuolella sairastetun flunssan jälkitautina yhä kestävän yskän. Itsellä ei aiemman flunssan aikana ollut juurikaan nuhaa, mutta tällä kertaa sitten saan niiskutella ihan kunnolla.

Meillä on satanut eilen ja tänään taas paljon lunta. Eilen oli nollakeliä ja tänään aste tai pari pakkasta. Puiden oksilla on monen sentin lumikerros. Jos tuo lumi pysyy oksilla vielä pakkasen kiristyessä, niin täälläkin on yhtä kaunis lumimaisema kuin pohjoisempana oli joulun aikaan.

Mukavaa vuoden viimeistä lauantaipäivää!

-Sari-

Joulumuistoja

Lauantaiaamuna aikaisin pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Savoa. Tämä oli jo kolmas joulumme täällä Oravin Metso-mökissä esikoisen perheen kanssa.  Tälläkin kertaa yövyimme täällä kolme yötä. Tänä jouluna oli paljon lunta.

Oravin asutusta vastarannalla.

Joulupäivänä sumu peitti hetkeksi järvimaiseman. Rannan tuntumassa oli turvallista liikkua jäällä mutta kauempana jää ei ollut virtauksen takia vielä tarpeeksi paksua.

Aaton aattona tytöt koristelivat isomummon kuusen.

Aattoaamun rauhassa lahjat peittyi kääröihin.

Kun lahjat oli pakattu kasseihin päästiin lähtemään äidin luo. 

 Ennen aaton hartaushetkeä kävimme hautausmaalla sytyttämässä isän ja äidin vanhempien ja vanhimman veljen haudoille kynttilät. Hautausmaalla sain nyt paremmin kuvia taidelinnunpöntöistä kuin kesällä vihreän aikaan.

Tonttutyttö saunapuhtaana ruokapöytään odottamaan.

Joulupukki tonttuineen oli hiipinyt olohuoneeseen sillä aikaa kun nautimme jouluateriaa. Vanhin tyttärentytär osaa jo odottaa lahjoja ja oli kovin hämmästynyt, kun niitä ei vielä kuusen alla ollutkaan kun tuli saunasta. Lahjat jaettiin jokaiselle pikkutytölle omaan kasaan ja sovussa niitä avattiin. Ja luvattiin antaa toisenkin leikkiä saaduilla lahjoilla sitten myöhemmin.

Koirakaveri rentoutui laumansa ympäröimänä ja hetken aikaa torkkui kunnes valpastui taas seuraamaan pienten puuhia.

Tapaninpäivän aamu ja viimeinen herätys mökillä.

Kävimme tapaninajelulla kummitädin luona. Lintulaudalla kävi vilskettä kun talitiaiset ja närhet kävivät ruokailemassa. 

Äidin lintulaudalla katselimme hömötiaisia ja pähkinänakkelia sekä oravaa. Mys siellä kävi runsaasti talitiaisia ja närhiäkin sekä punatulkkuja.

Kotimatkalle lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä.

Lumivalkeaa maisemaa ympärillä,

näin kaunista voi olla talvella.

Rauhaisaa vuoden 2023 loppua!

-Sari-

Neljäs adventti ja aatto

-Sari-

Joulumarkkinat vesisateessa

 

Aamulla oli satanut usean sentin lunta ja vaihtobussia odottaessani noin puoli yhdeksän aikaan satoi jo vettä. Töistä lähtiessämme saimme niskaamme rajun raekuuron. Kyllä sää nyt vaihtelee kovin näin joulun alla. Välillä lauletaan "No onkos tullut kesä nyt talven keskelle" ja hetken päästä "On hanget korkeat nietokset". No joulun aikaan laulettavia laulujahan nuo molemmat ovat.

Torstai oli toimistopäivä, koska tarjolla riisipuuroa ja torttua glögin kera. Muutama palaveri päivän aikana, joten työtyön tekemiseen ei jäänyt montaa tuntia. Enpä aamulla olisi arvannut, että vuoden viimeinen työpäivä olisikin jo silloin. Kysyin josko voisin perjantaina jonkin verran pitää saldovapaata ja sainkin koko päivän.

Työpäivän jälkeen suuntasin keskustaan odottamaan mieskultaa ja sitten suunnistimme yhdessä Tuomaan markkinoille. Ostoksia tuli tehtyä tosi sukkelaan, siinä ei paljoa kojun eteen jääty miettimään kun kaupat jo tuli. Hyvin suunniteltu on jo puoleksi tehty päti tässäkin tapauksessa. Yksi koju jäi käymättä, muistin vasta kotona.

Ravintola-alueella oli älyttömän pitkä jono. Ihmeteltiin mitä siinä jonotetaan ja jonkun kuulin kysyvän onko tämä glögijono. Mitähän glögiä lienevät jonottaneet, toivottavasti oli sen arvoista.

Me jonotimme katoksen alta istumapaikkaa. Taivasalla olevat penkit olivat ihan märkiä ja jalat ja selkä vaativat jo hetken lepoa. Lämmin kaakao maistui hyvälle ja sitten jaksoi jo jatkaa matkaa. 

Kolme yötä jouluun on

ja aattoon enää kaksi.

-Sari-

Auringonpaistetta ja valoa

 

Aurinkolasit piti ottaa käyttöön taas eilen ja tänään. Ulkona on ollut uskomattoman valoisaa ja valkoisten hankien hohteessa niin kirkasta. Pitkän aikaa ainoa valolähde on ollut lamppujen tuoma, joten silmälle tämä kirkkaus oli aivan liikaa.

Mieskulta on jo vapailla tai virallisesti lomautettuna, joten olemme päässeet parina päivänä käymään yhdessä lounaalla Cafe Margretebergissa. Mukavaa vaihtelua tähän kotona olemiseen, kun en ole toimistollakaan käynyt muutamaan viikkoon. 

Eilen mietin pitääkö ottaa nastakenkien lisäksi sisäkengät mukaan, mutta unohtuivat sitten kuitenkin kotiin. Liukasta oli vain täällä pihatiellä, mutta varovainen pitää nyt olla ulkona kävellessä. Paikoitellen oli isoja vesilätäköitä, jotka tänään olivat jo jäässä. Onneksi kaikki kävelyreitit oli hyvin hiekoitettu. Huomenna pitää taas miettiä kenkätaktiikkaa, pärjääkö ilman nastakenkiä vai pitääkö kantaa vaihtokenkiä mukana. 

Samettisumakki on talvella hauskan näköinen. Otin kuvan väärästä suunnasta eikä kuvassa näytä kummoiselta, mutta onpa täällä muistona talviasussaan. Otan uuden kuvan jos vielä talven aikaan Marketanpuistossa käyn.

-Sari-