Ruskaa ja joulua

 Syyskuun viimeinen sunnuntai.

Lauantai-illan runsaan sateen jälkeen aurinkoinen sunnuntai on ollut lämmin ja kaunis.

~✂️~

Pitkästä aikaa kokoonnuttiin ystävien kanssa askartelemaan. Neljästään mahduttiin hyvin kerhohuoneen pöydän ääreen levittäytymään.

Yritän edelleen innostua ATC-korttien askarteluun ja päätin tällä kertaa keskittyä korttien edistämiseen.

Eilen ennen saunaan menoa värjäsin paperia Infusions värijauheella, sävynä Orange County. Suihkutin vettä ensin, ripottelin jauhetta päälle ja vielä hento vesisuihke jauheen päälle. Paperi kuivui saunomisen aikana ja illalla leikkasin valmiiksi kortin kokoon stanssilla.

Aiemmin leikkasin eri värisistä kartongeista 

filmin muotoisella stanssilla kehyksiä. 

Kehysten reunoille leimasin kuvioita 

ja tuputtelin vielä mustetta reunoille. 

Sabluunalla ja Solar Pastella (sävy overheated) kimaltavaa tekstiä ja kuvioita. Tähän yllä olevaan taustaan leimasin Distress Inkillä kuvion ja sulatin päälle vielä ruskeaa WOWin kohojauhetta.

Tällaisesta pienestä näpertelystä tykkään. Lopulliseen tulokseen matka sen sijaan on kivinen. 

Näissä korteissa olen nyt saanut perustan valmiiksi ja näitä on tarkoitus jatkaa jossain vaiheessa, kun inspiraatio taas iskee ja jotain sopivaa näihin lisättäväksi löytyy. Tekstiäkin olisi mukana ainakin osaan lisätä, sopivaa on vaan vaikea keksiä.

Tarkoitus oli tehdä tänään perhosaiheisia kortteja, mutta syksyiset ruskan värittämät maisemat ja sateinen ilta vaativat tarttumaan oranssin sävyihin. 

Ja rasiasta kun löytyi vielä nämä kivat kuvat, jotka olin viime vuodelta tyystin unohtanut, perhoset saivat jäädä liihottamaan omille teilleen.

Outilla oli ajatukset jo joulukuussa ja joulukalenterissa. Jo kolmas vuosi, kun Cafe Neilikassa on asiakkaita ilahduttamassa joulukalenteri ja joka päivä joku onnekas saa suloisen koristeen luukusta. 

Lounaalle hurautettiin Oittaalle, 

jossa tarjolla oli lammaspyöryköitä. 

Vähän aikaa jatkettiin askartelua ja sitten herkuteltiin Outin tuomalla porkkanajuustokakulla 😋

Olipa mukava sunnuntai.

-Sari-

Syksy on alkanut

 Eilen oli syyspäiväntasaus ja tähtitieteellisen

 määritelmän mukaan syksy on alkanut.

Syksy on monelle synkkää aikaa, ainaista hämäryyttä ja vesisateen ropinaa. Kolmen kuukauden kuluttua päivä alkaa taas pidentyä ja ajatukset siintävät keväässä. Kyllä tästä syksystä selvitään 😊

Henkilökohtaisesti rakastan syksyä. Tuuletan ajatuksia tuulisina päivinä eikä haittaa, vaikka sade vihmoo päin naamaa. Nostan nenän kohti taivasta, suljen silmät ja nautin.

Syksy on kuin toinen kevät ja 

luonto värittää ympäröivän maailman.

Tarkistin sääennusteesta, milloin alkaisi satamaan ja ajoitin iltapäivälenkin sen mukaan. Ennätettiin hyvin tehdä rauhallinen lenkki ennen kolmea kastumatta.

Tummia pilviä alkoi jo lipumaan pohjoisen suunnasta, kun käännyimme takaisin kotia kohden.

Kävelytiellä rapisevat kuivat vaahteranlehdet näyttivät aurinkolasien linssin läpi vieläkin tummanpuhuvimmilta kuin paljain silmin. Niin kaunista, että pitää huokailla haltioituneena.

Mustarastaat pyrähtävät lentoon aroniapuskista ja tiputtavat pihlajanmarjoja nurmelle. Seurasin näppärästi maasta madon napannutta rastasta ja mietin, pärjääköhän lintu talvella, jos jää tänne hiippailemaan pensasaitojen varjoihin.

Västäräkkejä en ole nähnyt enää moneen päivään.

 Viime viikolla niitä oli heiluttelemassa pyrstöään useita kävelytiellä ja välillä pysähdyttiin koirakaverin kanssa  odottamaan, että saivat napata rauhassa maasta löytämänsä antimet. 

Tänään aurinko vielä tervehti, huomenna 

taitaa vihdoin olla se sateinen siivouspäivä. 

Sunnuntaiksi sääennuste lupaa aurinkoista päivää, joten eiköhän tulevista sateisista päivistä silloin viimeistään toivu. 

Ja juuri Mette lupaili lämmintä ensi viikolle ☺️

Voi hyvin!

-Sari-

Synttärihumua

 Viime viikolla esikoisen keskimmäinen täytti jo viisi vuotta. 

Synttäreitä juhlittiin lauantaina.

Perjantaisen museopäivän takia onnittelukortin tekeminen jäi lauantaille. Ajatuksena oli tehdä tikkarinmuotoinen kortti, jonka kasaamiseen menikin peräti kolme tuntia.

Korttipohjaksi tein rosetin, johon leikkasin seitsemän sentin levyisiä suikaleita kaksin kappalein A4-arkista. Onneksi muistin kätkön, jossa oli valmiiksi oikean väristä kartonkia (kätkö sijaitsee tuolin istuintyynyn alla, on muuten aikas hyvässä piilossa 😄). Säästyi vähän aikaa, kun ei tarvinnut itse värjätä valkoista kartonkia leimamusteella.

Synttäreiden teemana oli yksisarvinen 🦄

Yksisarvisia oli piilotettu ympäri alakertaa.

Pöytäkoristeeksi oli löytynyt 

My Little Pony yksisarvinen.

Nuorempi tytär perheineen pääsi myös paikalle, 

joten näin pitkästä aikaa kaikki viisi murustani

❤️💜🧡💛💙

Meilläkin juhlitaan tänään.

Koirakaverimme Eddy täyttää 14 vuotta

🎉🎉🎉

Tänään on ollut aurinkoinen päivä.

Eilen kaukaisuudessa parin tunnin ajan mylvinyt ukkonen koukkasi meillekin ja ihan lähellä  jyrähti kunnolla kaksi kertaa. Onneksi koirakaveri ei siitä stressaantunut. Mieskulta oli tuolloin lenkillä, ennätti kuitenkin kotiin ennen sadetta. Kyllä pelkäsin, ettei salaman iskemäksi joudu. Niin kovasti pamahti.

-Sari-

Mursu, luurankoja ja täytettyjä elukoita

 Edellisenä päivänä tytär kysyi lähdenkö heidän mukaan Luonnontieteelliseen museoon ja heti olin valmis suuntaamaan hyvästä syystä Helsinkiin 😊

Sateisena perjantaina onnistuin liikkumaan ulkona just silloin, kun ei satanut. Olin ottanut mukaan varuilta kertakäyttöisen sadeviitan, koska tuulisena päivänä sateenvarjosta ei olisi ollut paljon apua pitämään housuja kuivana. Viitta palautui kuivana kotiin.

Lähdin matkaan turhan aikaisin ja ennätin käydä Kampissa kirjakaupassa ja lounastamaan museossa. Maa-artisokkakeittoa oli vielä pari annosta valmiiksi lautasille laitettuna ja valitsin sitä nakkikeiton sijaan. 

Museoon oli kulku poikkeuksellisesti työmaan takia sisäpihan kautta. Luomuksen pihassa oli hauskan näköinen patsas ja kävin ottamassa siitä odotellessa kuvia.

Ui aurinko selässään 

Jenni Tieaho 2026

paju ja kierrätysteräs 

Sisääntuloaulassa oli ennen nyt ulkona museoon saapuvat tervetulleeksi toivottava hirvipatsas. 

Nyt vieraita vastassa ovat afrikkalaiset eläimet, 

norsu, strutsi ja villisika.

Näkymä sisäpihan kautta tultaessa

Aulan seinälle on aseteltu myös vuonna 2022 Suomenlahdelle ja Haminaan eksynyt mursu, joka ei valitettavasti selvinnyt nälkiintyneenä ja heikossa kunnossa, vaan kuoli stressin aiheuttamaan sydänpysähdykseen.

Haminaan eksynyt mursu

Mediahuomion on Suomessa saanut useampi eksoottinen eläin kuten Ruokolahden leijona, tämä Haminaan eksynyt mursu ja viime viikolla kotiin palannut Mäntyharjun emu.

Täytettyjen eläinten pelko on eläinmuseossa käyvälle haaste. Siksi varmaan tyttärelle oli helpoin osasto tämä, johon oli koottu eläinten luurankoja. Täällä vietettiinkin aikaa pitempi tovi.

Euroopanmajava

Varsinkin lintujen luurangot olivat 

8yllättävän pieniä niiden kokoon nähden. 

Luurankojen jälkeen Valmaa kiinnosti 

missä onkaan dinosaurukset. 

Museossa ei ollut tuolloin ruuhkaa ja Helvikin pääsi välillä vapaasti liikkumaan ja katselemaan.

Ovatpa ne valtavan suuria

Lisään vielä jälkikäteen tiedon eilen tiistaina huomaamastani uutisesta. Tämä Elämän historia -näyttely, jossa nämä dinosaurukset ovat, suljetaan ensi vuoden alussa. Näyttely avautuu uudistuneena vuoden 2028 lopulla. Jos haluat nähdä näyttelyn vielä ennen sulkeutumista, aikaa on vielä muutama kuukausi.

Valma on muistellut näkemiään dinosauruksia moneen kertaan, joten kannatti käydä nyt museossa.

Museokaupasta löytyi sopivasti dinosaurus muistipeli, jonka ostin jo valmiiksi odottamaan joulua tai syntymäpäivää, niin jatkossakin pääsee muistelemaan kivaa museopäivää peliä pelatessa.

Muutama kuva omista lempieläimistä.

Helvi oli eniten kiinnostunut Afrikan kivistä ja mineraaleista 😄 Katseli niitä pitkän aikaa ja jutteli itsekseen. Jokohan jo tässä vaiheessa syttyi kipinä tulevaan ammattiin ⛏️

Löytyihän se kirahvikin lopulta.

Kiitos mukavasta museopäivästä ❣️

Tänään maanantaina on ollut mukavan aurinkoinen päivä, lämmintä jopa +18°C. Neljän jälkeen iltapäivällä alkoi kuulumaan kaukaa ukkosen jyrinää. Koirakaveri oli asettunut viereen nukkumaan, enkä tohtinut nousta sängystä katsomaan ulos, näkyykö salamointia ja mihin suuntaan ukkonen liikkuu. Täällä meillä ei ole edes satanut vettä, vaikka pilviverho on ylle kietoutunut.

Mukavaa viikkoa!

-Sari-

Aurinkoinen alku viikkoon

Uusi kuu ja levoton yö koirakaverilla 🐕 

Vaikka illan aikana käytettiin kahteen kertaan ulkona, piti päästä vielä uudelleen puolen yön aikaan ja ennen viittä aamulla. Viikonloppuna tuli seurattua snookeria, joten yöunille vaipuminen oli niin ja näin ja tänään oli vaikea nousta sängystä kun ei ois halunnu. Puoleen päivään saakka jatkettiin unia.

Vanhuus vaikuttaa eläimenkin elämään tihentynein tarpein ja kolotuksin. Pitää muistaa tämä, kun sängyn lämpö houkuttelee yön pikkutunteina. Ulos päästyä selkeinä öinä ei haittaa, kun saan rauhassa katsella tähtitaivasta ja seurata taivaalla kiitävää valopalloa.

~☀️~

Tänään on vaihteeksi ollut aurinkoinen päivä. Ja lämmintä ainakin +17°C. Tuulen takia tuntunut viileämmältä, mutta kyllä tämä auringon syksyinen valo on ihana. 

Tallustelureitin varrella etsin sieniä. 

Suurin osa oli kuivia tai potkittuja. Kärpässieniä ei ole näkynyt, ainakaan silloin, kun kamera on mukana.

Vaahteran lehdet alkavat saada jo syysvärinsä,

ennen kuin putoilevat maahan.

Kyllä on kauniin sininen tuo taivas 💙 

Useampana päivänä askeleet suuntaavat ohi ohdakepuskan. Tässä aidan vierustalla olen katsellut tiklien ruokailua, ennen kuin pyrähtävät lentoon. 

En ole vielä koskaan aiemmin nähnyt tikliparvea, jossa on melkein kymmenen lintua, kunnes viime viikolla, kun huomasin tuossa tiklit ensimmäistä kertaa. Pari rohkeinta jää syömään, tai sitten ne ei ole tajunneet lähellä tuijottelevaa lintubongaria.

Tikli

Lisään tähän kuvan tiistailta 15.9.2026 

eli seuraavalta aamupäivältä. 

Kyllä mieleni pahoitin, kun puisto-osasto oli käynyt niittämässä tienvarret ja tiklien ruokapaikan. Onneksi tuohon laitaan oli jäänyt vielä vähän kasvustoa pystyyn.

Karmea tappio luonnolle.

Kelloköynnös on pihdannut kukkiaan. Viritin korkeimpaan kohtaan narun, jota pitkin pääsi kiipeämään ja nyt on kasvattanut ensimmäiset nuput. Puskana kasvaessa ei ole ymmärtänyt käydä kukkimaan, mikä lie syynä.

Toivottavasti ennättää aueta ennen pakkasia.

~🍓~

Mansikoillakin olen vielä saanut suun makeaksi.

Etupihalle siementäneet taimet ovat ruukussa kasvaneet ja tuottaneet satoa näin pitkään. 

Kunhan muistaisi ohi kulkiessa napata

kypsyneet marjat suuhun.

Mukavaa viikkoa ❣️

-Sari-