Ei pöllömpi päivä

Kaksitoista tuntia taaksepäin saavuttiin Lahteen.

Päivä kierreltiin Pihapiirissä.

Pysähdyttiin lepäämään leirinuotiolla ja kuunneltiin

luonnon ääniä linnunlaulusta ukkosen jyrinään.

Kun omat taimet alkavat vallata kodin ja ulkona on vielä kauan liian kylmää istutella mitään kesäistä, niin kukkapuolen houkutuksiin ei tullut langettua. Vain ne hakemani oranssit orvokit vapuksi ja hyttysiä karkottavat tuoksupelargoniat muutaman yrtin kera kanniskelin mukanani. Sitä vastoin nautin siitä, että sain kierrellä rauhassa vailla väentungosta tutustuen messujen tarjontaan ja visuaaliseen puoleen.

Joissakin kohtaa pysähdys kesti himppasen kauemmin.

No olihan täällä taas kaikkea pientä kivaa katseltavaa.

Miun ja kaverin päivän mottona oli tänään

Myös pihapiirissä otetaan mielikuvitus ja luovuus käyttöön.

Kauneutta unohtamatta.

Tässä ylellisyyttä vappupiknikille.

Pienistä puroista syntyy ne suuret virrat ja 

pienistä ostoksista kertyy kassikaupalla kannettavaa.

Tämä arpaonnen tuoma messupäivä ei 

ollut tosiaankaan pöllöimmästä päästä.

Päivän päätteeksi treffattiin kaveri ihanassa Kahvila-Konditorio Asemapäällikössä. Miun mielestä ravintolan vessatiloista voi päätellä ravintolan keittiön siisteystason ja sitä kautta ravintolan toiminnan. Että tällainen dabljuucii jossa ei ollut pulaa naulakoista.

Kun olimme levähtäneet herkkujen äärellä ja odottaneet tunnin seuraavaa junaa (kuka sitä nyt aikatauluja ennakkoon tutkiskelee), läksimme kotimatkalle kuin kuormajuhdat kantamuksinemme.

Asiakaskyselyssä tiedusteltiin, vastasivatko messut teemaa. Miule valkeni teema tässä kotosalla tätä raapustaessa (ai miten niin sen voi nimestä päätellä?). Kyllä. Kokonaisuutta kasatessa hahmotin, että liikuttiinhan me tämä päivä pihapiirissä esiintyvien äärellä. 

Kun viimeistä matkaetappia istuin bussissa tajusin, että tänä päivänä olen pitkästä aikaa ollut iloinen koko päivän ja vieläkin hymy nousee korvia kohden kuten tuolla pienellä orvokilla.

Tässä oli miun pienet maistiaiset Lahden Pihapiiri-messuilta. 

En sanoisi kellekään "Ei kannata mennä!" vaikka sieltä ei omena-asiantuntijoita kuulemma paikalla ollut. Ihanan raikasta omenamehua sain maistiaisiksi pihapenkille tarjoiltuna ja monta mukavaa rupattelutuokiota tuli vietettyä. Koululaisryhmien lapset juoksentelivat iloisen innokkaina vastaan ja tilaa oli liikuskella. Viikonloppuna toivottavasti väkeä piisaa ja jos sinäkin tuolla piipahdit, olisi kiva kuulla kokemuksistasi.

-Sari-