Pääsiäisvapaat

Aurinkoiset vapaapäivät vietettiin äidin luona. 

Naamaan aurinkorasvaa, lierihattu päähän ja toppatakki päälle ja ulos tankkaamaan D-vitamiinia. Keväällä on ihanaa puuhastella ulkona auringossa, vaikka siltä pitää yrittää suojautua mahdollisimman hyvin. Ei niitä kevään ensimmäisiä perhosia pilvisellä säällä näe. Tänä vuonna ensimmäisenä näin sitruunaperhosen. Ja useammankin. 

Pihapiirissä pikkulinnut lauleskelivat jo reviireillään, lintulaudalla vieraili mm. punatulkkuja ja punarintoja. Rannalla oli vielä yllättävän hiljaista, vain lahden toisella puolella lennelleet joutsenet pitivät kovempaa meteliä. Toukokuussa tilanne on jo toinen. 

Vesi oli Haukivedessä matalalla. Uimapaikalla oli nyt kunnon hiekkaranta, kun yleensä veden raja on noussut kiviaskelmien yläpäähän saakka. Muutama vuosi sitten vesi peitti tuon oikealla näkyvän betonitason. 

Jäät ovat siinä hilkulla hajota pois. Koirakaveri oli käynyt kääntymässä jäiden reunalla saakka palloaan hakemassa. Ja jään reuna oli paljon kauempana silloin, kuin tässä edellisenä päivänä otetusssa kuvassa. 

Äidin piha ja puutarha oli melkein multapeltona, kun myyrät olivat karkeloineet talven aikana.Osa tuhoista oli vielä piilossa lumihangen alla. Onko muuallakin päin myyrät olleet harmillisen aktiivisia onkaloiden kaivajia?

Lämmin ilta tänään täällä kotosalla touhuta puutarhassa. Keräsin säkkiin äidin pihalaatoilta poistaamaani nurmimattoa ja asettelin ne vielä illan päätteeksi penkin pohjaksi syreenien juurelle. Ruukuista tyhjentelin kostean pohjamullan ylösalaisin olevan ruohomaton päälle. Etupihalle jätin kasan haravoituja lehtiä mullan sekaan laitettavaksi, mutta olipa ne poissa ollessa jollekin kelvanneet. Ketä lie pieni kasa häirinnyt sen verran, että luvatta tullut meidän reviirille sen poistamaan. Suututtipa niin paljon, että kirosanakin suusta lipsahti. 

Takapihalla katsastin, mitä parin päivän aikana on ennättänyt tapahtua. Karviaisessa oli jo lehdet lähes hiirenkorvalla, luumupuissakin lehtisilmut pullottivat. Vuorenkilpien lehdet olivat nousseet terhakkaana pystyyn ja sitruunamelissan vihreitä lehtiä löytyi, kun oikein kaivelin kuivuneiden seasta. Selvisi talvesta.

Ja akileija ihanainen oli kasvanut jo näin isoksi. 

Pihalta kulkeutui sisälle vähemmän ihania hyttysiä. Ajattelin tuuletella sisätiloja, enkä ajatellutkaan, että hyttysovi pitäisi ottaa jo käyttöön. Toivottavasti ne tykkäävät mieskullasta enemmän, eivätkä tule inisemään miun iholle Ü

Lämmintä viikon jatkoa!

-Sari-