Valkovuokkoja ja haaste vastaanotettu

Kotona Annin kanssa -blogi sta löytyi haaste jo melkein kaksi viikkoa sitten. Nyt kiirastorstai-iltaan rauhoittuessani nappasen haasteen vastaan. Kiitos Ü

Otin vapauden muokata haasteen kysymykset otsikoiksi.  

Blogini tarina ja kuinka se alkoi

Olen yli kymmenen vuotta tehnyt kortteja lähes päivittäisenä harrastuksenani. Blogin perustin alunperin voidakseni osallistua korttihaasteisiin. Blogin nimi juontuu asuinpaikasta ja ovathan ne kortitkin jonkinlaista satoa, aikaansaannoksiani. Askartelu on jäänyt nyt vähemmälle ja vuosi sitten jäin koukkuun blogiarvontavoiton myötä itse kasvatettuihin ja hyötyviljelyyn. Blogini nimi passaa hyvin tähänkin elämänvaiheeseen ja harrastukseen.  Nykyisin blogi kertoo enemmän minusta ja arkisista touhuistani ja kortteja täällä esittelen enää harvakseltaan. 

Mitä intohimo minulle merkitsee

Intohimo on minulle samaa kuin roihuvaa paloa tehdä jotain. Askarteleminen on edelleenkin intohimoni. Toiseksi koen intohimona pyrkiä saavuttamaan jonkin asettamani päämäärän. Varsinkin töissä päätän tehdä x määrän asioita ja sitten vähän vielä enemmän, kunnes ollaan jo alkuillassa ennen kuin maltan lopettaa työpäivän. Tämä ei tarkoita sitä, että työ olisi niin kivaa, vaan mahdollisuus käyttää liukuvaa työaikaa.

Mitä teen rentoutuakseni

Tähän piti ihan pysähtyä vähäksi aikaa kunnolla. Nyt juuri tuntuu siltä, että mieli ja kroppa käy ylikierroksilla ja en oikein osaa rentoutua lainkaan. Yölläkin herään monta kertaa. Rentoudun ehkä parhaiten uimahallissa uidessani edestakaisin altaan päästä päähän. Kertaan mielessäni tapahtumia tai sitten yritän vain nollata ajatukseni. Toinen tapani rentoutua on sytyttää kynttilä, sammuttaa valot ja kuunnella silmät ummessa Areenalta jotain mukaansa tempaavaa kuunnelmaa.

Viimeisin lomamatkani

Viimeisin matka oli mieskullan kanssa risteillen Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Tuli siinä yksi lomapäivä käytettyä, joten lomamatkaksikin voin sitä kutsua Ü 

Matkustanko yleensä yksin vai ryhmässä

Useimmiten matkat on tullut tehtyä ryhmässä tai mieskullan kanssa kahdestaan. Ryhmämatkoilla mies on ollut matkan kokoojana ja itse olen ollut avecina. Me ei matkustella ulkomailla muutoin kuin laivalla risteillen, eli ihan noissa naapurimaissa vain tulee käytyä. En pidä lentämisestä ja matkustaminen on niin rasittavaa. Aurinkolomia en kaipaa, koska en voi palvoa aurinkoa. Kaupunkilomat Eurooppaan kiinnostaa, mutta niiden aika on sitten myöhemmin. Prahassa ja Amsterdamissa olemme tähän mennessä käyneet yhdessä pdemmällä ulkomaanlomallamme. 

Kotimaankin matkailu jää oikeastaan kyläilyreissuihin ja lasten tapaamisiin sekä satunnaisiin viikonloppulomiin kylpylässä tai teatterimatkailuun ja yöpymiseen hotellissa.

Unelmakohde, jonne olen aina halunnut matkustaa

Uusi-Seelanti, ehdottomasti. Siitä alkaen, kun olin kirjeenvaihdossa uusiseelantilaisen Dianen kanssa lukioaikaan hetken verran. Diane ja minä olemme syntyneet samana päivänä ja jotenkin se oli niin uskomatonta löytää maailman toiselta laidalta tyttö, jonka kanssa oli synttärit samana päivänä. 

Viimeisin kirja, jonka olen lukenut

Ahmin lapsena ja nuorena kirjoja, mutta nyt harvoin enää paneudun kirjoihin. Lukeminen jää lähinnä viikkolehtiin. Muistelisin, että viimeisin lukemani kirja oli Eve Hietamiehen kirjoittama Tarhapäivä. Vuoroaan on odotellut jo pitkän tovin Hammaskeiju. Lukeminenkin olisi yksi tapa rentoutua, jos siihen vain malttaisin jättää aikaa.

Lempikirjallisuuslajini

Lehtolaisen Ilves Kero -sarjan tyyppiset kevyesti jännitystä sisältävät kirjat. Ja elämänkerrat. Pidän kirjoista, joissa tarinan mukana kulkee myös Suomen historiaa todellisuuden mukaisena.

Mitä tykkään jakaa sosiaalisessa mediassa

Naamakirja ja tämä blogi ovat digipäiväkirjani. Muutoin olen välttänyt somea. Minulla ei ole edes älypuhelinta, ihan tietoisesti. 

Mitä haluaisin edistää maailmassa

Tasa-arvoisuutta ja sitä, että hyväksyisimme toisen ihmisen ihmisenä emmekä arvostelisi ketään tietämättä heidän taustaansa ja kokemaansa. Toisaalta toista ei saa kunnioittaa asemansa kautta, vaan hänen tekojensa perusteella. 

Tänään etäpäivänä ennätin käydä päivällä ulkona. Oli niin leppoisan lämmintä. Kuvat ovat eilen ja tänään otettuja tästä kodin läheisyydestä. Takapihalla sinivuokkojen seuraksi on jo avautunut valkovuokkoja ja naapurin takapihan reunalle on levittäytynyt scillameri. Niin kauniita kevään kukkivia. 

Lounastauolla puuhastelin hetken takapihalla ja töiden jälkeen istuskelin vähän aikaa etupihalla naapuria odotellen, eikä siinä varjossakaan tuntunut viileältä.

Alkuviikon olen iltaisin istutellut viimeisiä taimia, lähinnä keijunmekkoja ja samettiruusuja. Tänään pitäisi puristaa vielä viimeiset isosamettiruusut ruukkuihin ja sitten pääsen siivoamaan mullat lattialta. Multasäkit voi laittaa syrjään seuraavaksi pariksi viikoksi ja sinä aikana vain hoidellaan rakkaudella jo noita olemassa olevia pikkuisia. 

Näiden paljastusten myötä toivottelen ihanaa pääsiäistä!

-Sari-