Kesäkukkia ja juhannusmuistoja

Flammentanzin oksa on pakotettu kasvamaan tuettuna ja kaikki auenneet kukat ovat kääntyneet aitaan päin. Hauskasti ovat asettuneet päällekkäin, kuin roikkuisivat samasta oksasta putouksena. Ovat noin vaikeasti kuvattavia.

Jouduin viime vuonna katkomaan köynnöksen varret aivan tapiksi ja tänä vuonna se ei ole kasvanut vahvana ötököiden hyökkäyksiä vastaan. Kirvojen lisäksi lehtien kimpussa ovat olleet madot ja muut ötökät ja vaivat. Yllättävän paljon ruusussa on kuitenkin nuppuja, kaikki tuskin avautuvat.

Kesäkukat ja istutukset muutoinkin oli tarkoitus saada tehtyä ennen täysikuuta, mutta nuoremman tyttären loukkaantuminen muutti suunnitelmia. Työpäivän jälkeen kiiruhdettiin sairaalaan, jotta aikaa oli riittävästi ennen kuin vierailuaika loppui. 

Tehovalvonnassa vierailuaika päättyi kuudelta, osastolla kesti tunnin kauemmin. Välillä toiselle piti antaa lepohetki ja jatkaa vierailua taas tauon jälkeen.

Taimien kanssa touhutessa sain hetkeksi keskitettyä ajatukset puuhailuun, vaikka koko ajan vatsaan sattui ja oli paha olla. Nyt kun lapsi on päässyt kotiin huomaan, kuinka väsynyt olenkaan koko ajan ollut. 

Pikkupetunian taimet istutin torstaina hätäisesti väliaikaisesti vain isompiin ruukkuihin, että kestivät juhannuksen yli kastelematta. Isoon ruukkuun yhdistän ne sitten uuden kuun aikaan. Tämä pieni taimi ainakin kukkii kauniisti. Suojasin hallaharsoilla tomaatintaimet ja samaan varjoon ikkunalaudalle laitoin petuniatkin. Hyvin olivat lämpimät ja tuuliset päivät pärjänneet.

Juhannusta vietettiin äidin luona. Torstaina käytiin vielä tyttären luona sairaalassa ja vierailuajan päätyttyä lähdettiin ajelemaan Savonlinnaan. Illalla ei enää ruuhkaa ollut, oli mukava matkustaa kaikessa rauhassa. Aattona oli lämmintä ja rannalla katseltiin kaukana järvenselän toisella puolella salamointia ja sadepatsaita. Meitä ei ukkonen kiusannut, mutta koirakaveri jyrähdyksiä pelkäsi. Lauantaina tuuli kovaa ja suuret aallot kuljettivat lämmintä pintavettä lahdelle. Pienemmissä aallokoissa olisi tullut uitua kauemmin. Nyt uiminen jäi pelkästään talviturkin heittämiseksi.

Rannalla kasvaa pari hävitettävää vieraslajia, joista lupiinit poistettiin ensimmäisenä. Ensin leikattiin pois jokainen kukinto ja kerättiin ne paperikassiin kuivumaan (hävitän ne seuraavalla kerralla saunan uunissa polttamalla). Sitten kaivettiin kasvit juurineen maasta niin hyvin kuin saatiin kaivettua. Tulevina vuosina seurataan uusien taimien itämistä ja kaivetaan ne sitä mukaa pois kun löydetään. 

Nyt jään odottamaan vesisateen alkamista. Jos muutamat sankolliset sadevettä saisin tyhjennettyä perennapenkkeihin ja täytettyä ämpärit vielä lopuksi tuleviin kastelupäiviin ryytimaalle. Maa on kuivaa ja tarvitsee jo kipeästi lempeää ja pitkään kestävää kesäsadetta.

 Mieskullan iltaunien perusteella matalapaine ei ole enää kaukana. Saas nähdä, jaksaako enää lähteä Bauhausiin täydentämään hyttyskarkotevarastoja.

Levollista tiistai-iltaa!

-Sari-