Lämmin lokakuinen päivä

Ihanan aurinkoisista ja lämpimistä lokakuun päivistä 

on saatu nauttia vielä eilen ja tänään. 

Eilen en ikävä kyllä päässyt suunnitellusti lähtemään töistä aikaisin, mutta kuitenkin ennätin tovin harjaamaan ja haravoimaan lehtiä takapihalla. Oli yhtä tunnelmallista kuin elokuussa, kun aurinkokennovalaisimet syttyivät palamaan.

Toissa iltana hämärän hyssyssä lapioin maasta puun juuria ja tein pientä uomaa, johon kasasin haravoidut lehdet. Jospa saan tuohon kapean kohopenkin perustettua ajan saatossa. Maasta löytyi ikivanhoja kuusen juuria ja tuoreempia katkottujen puunversojen juuriakin savisen mullan seassa oli. Löytyipä maasta monta matoakin, mikä aina puutarhan hoitajaa ilahduttaa. Siitä tietää, että multa ei voi kovin huonoa olla ja lehdille on jo valmiina hajottajia Ü

Pyysin myös mieskultaa ulos puuhastelemaan ja purkamaan puutarhapöydän valmiiksi osiin, niin saatiin se tänään talvirenkaiden vaihdon jälkeen varastoon kevättä odottamaan.

 Aina se tuntuu niin mukavalta, kun saa jonkin pitkittyneen asian tehtyä. (Ja autonrenkaiden vaihto tietää myös renkaanvaihtoliikkeeseen kiirusta, sillä useampana vuotena mieskullan varatessa aikaa on vielä ollut hiljaista, mutta heti sen jälkeen kalenteri on kuulema alkanut täyttyä vauhdilla Ü)

Tänään kuulostelin, onko flunssa tuloillaan, kun on ollut vähän tukkoinen olo. Mutta nyt on jo parempi olla. Eilen tuli takki päällä kuuma haravoidessa ja touhusin paitasillani loppu ajan. 

Toivottavasti ei kostaudu. Nyt iltapäivällä laitoin ohuemman takin päälle, kun ulkona oli lupsakan tyyntä. Seinän vierustalla ainakin. Sain vihdoin leikattua tomaatit pois, kun ensin etsin viimeiset tomaatinraakileet talteen roikkumasta. 

Tässä aiemmin keräämäni tomaatit kypsyvät talokehikossa roikkuen. Viikonlopun aikana aion laittaa tomaatteja ja paljon valkosipulinkynsiä uuniin fetajuuston kera. Nam! Pian ollaan jo marraskuussa, ja edelleen saadaan omaa satoa tuoreena syötäväksi. 

Ne ovat iloa silmälle, aivan kuin tämä etuoven luona roikkuva viimeinen ostettu kesäkukka. Se roikkuu niin ylhäällä, etten ole saanut sitä itse otettua pois. Mutta eipä tuolla ole ollut kiirus, mukava sitä on katsella, kun väsyneenä saapuu töistä kotiin < 3 

Pikku hiljaa saan kesän pakettiin. Toivottavasti kotona oloaikana on vielä monta poutapäivää pihalla oleiluun. Vähitellen olen aloittanut myös paperiaskartelun ja kortti toisensa jälkeen valmistuu. Olen jo alkanut joulukorttejakin suunnittelemaan!

Tunnelmallista torstai-iltaa!

-Sari-