Tauluja ja taidetta

Tällä viikolla taisin raottaa Helsingin museoiden ovia sen ratkaisevan alkusysäyksen verran ja ottaa ensimmäiset askeleet jo kauan suunnittelmaani kulttuurikierrokseen.

Huomasin nimittäin jokin aika sitten, että Ateneumissa päättyy Maailmalta löysin itseni ja Taiteilijoiden Ruovesi näyttelyt tämän viikon sunnuntaina. Niinpä seisoskelin tiistaina Kaivokadulla jonon jatkona pyrkimässä sisälle lämpimiin saleihin. 

Toivon, että kevään ja kesän aikana innostun vierailemaan vielä monessa museossa Suomenlinnaa myöten. 

Käytettävissäni oli melkein ruhtinaalliset kolme tuntia kierrellä näyttelyt, joten tutustuin joihinkin teoksiin pitkänkin aikaa  penkillä istuen. Miettien, miltä se tuntuisi istua kotosalla, kun seinällä roikkuisi joku noin kaunis ja merkittävä taideteos. 

Maailmalta löysin itseni - Helene Schjerfbeck

Ensin suuntasin Schjerfbeckin näyttelyyn ja pysähdyin lukemaan kaiken sen, mitä seiniin oli kirjoitettu. Helenen henkilöhistoriasta jäi tästä kerrasta päällimäisenä mieleen, että hän syntyi melkein päivälleen sata vuotta aiemmin kuin mieskulta ja hän asusteli lapsena samoilla kulmilla kuin missä minä aloitin työurani nykyisessä työssäni kymmenisen vuotta sitten. Tottahan toki nuo yhteydet kiinnostivat enemmän kuin ulkomailla vietetyt vuodet tai muuttaminen Hyvinkäälle äitimuorin kanssa Ü

Pisimpään istuin katselemassa aikoinaan kritiikkiä saanutta öljymaalausta Pikkusiskoaan ruokkiva poika (lapset eivät olleet tarpeeksi kauniita), kun useimmat pysähtyivät viereisellä seinällä olevan Toipilaan eteen. Siltä  seinustalta löytyi myös toisen maalauksen alta vuonna 2012 paljastunut Nainen ja lapsi, joka kuuluu omiin suosikkeihini kuten myös Tanssiaiskengät.  

Näyttelyssä oli esillä myös Helenen viimeiseksi jäänyt  maalaus Kolme päärynää vadilla. Maalauksen teksti pysäytti. 

Helene oli maalannut taulua vähän ennen kuolemaansa. Hän oli marraskuussa 1945 maininnut kirjeessään Einar Reuterille, että aikoo paranella vielä mustaa pilkkua seuraavana sunnuntaina. 

Helenen viimeinen elon päivä oli keskiviikko 23.1.1946  Saltsjöbadenin kylpylähotellissa Ruotsissa. 

Taiteilijoiden Ruovesi

Werner Holmberg

Ruoveden taiteilijoiden maalauksista eniten lumouduin Werner Holmbergin ah niin ihanista maalauksista. En muista nähneeni aiemmin hänen tuotantoaan, nimi ja maalaukset eivät nostattaneet mielikuvia menneisyydestä. Hänen tauluissaan  kiinnitin huomion pieniin yksityiskohtiin kuten maalauksen Aihe Torisevalta pienen pientä valoisaa kohtaa, joka siintää metsän toisella puolen ja josta pääsee pimeydestä päivän kirkkauteen, kuin tunnelin läpi kulkien. 

Metsämaisema Näsijärven lähistöllä maalausta katsellessa tuumasin mielessäni, että sehän on jäänyt kesken. Niin taulun infotekstissäkin mainittiin. Holmberg eli vain alle kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi ja taulu oli kuolinvuodelta 1860. Wikipedian  mukaan Holmberg tiesi kuolevansa nuorena, mikä kävikin toteen hänen sairastuttua keuhkotautiin. 

 Lähes kaikissa näyttelyn öljymaalauksissa oli vuosiluku 1860. Holmberg oli Ruovedellä oleskellessaan piirtänyt vihkoon luonnoksia, joita hän käytti apuna maalatessaan tauluja Saksan Düsseldorfissa, jonne hän (vuonna 1853) muutti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun lopetettuaan. 

Hän oli siis hyvin tuottelias  Saksan vuosien aikana. Luultavasti noiden taulujen maalaamiseenn luonnosteluineen on mennyt useampi vuosi, kun katselee noita taulujen yksityiskohtia ja niiden kokoa. Mielestäni muissakin oli keskeneräisyyttä, viimeistelemättömyyttä joissain kohti, mutta selkeästi tuossa Metsämaisema Näsijärjen lähistöllä maalauksessa. 

Taulussa Hämäläinen humalisto kiinnitin huomion ruohikossa leikkiviin lapsiin, mieleeni tuli ensi näkemältä Kattokassinen. Ei tosin enää toisella katselukerralla. 

Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg

Tulevaa kesää odotellessa eteensä pysähdytti Akseli Gallen-Kallelan auringon paistetta tulvillaan oleva maalaus Karhunputki. Näyttelyssä oli esillä myös Gallen-Kallelan öljymaalaukset Saunassa , Kerjäläispoika, Ensi opetus ja Haavakuume. Haavakuume, jonka hän maalasi Keuruulla, oli Gallen-Kallelan omia suosikkeja. Taulu myytiin vuonna 1895 ja oli yleisöltä piilossa 120 vuoden ajan. Se huutokaupattiin vuonna 2017 ja oli nyt ensi kertaa Suomessa näyttelyssä esillä. 

Ihastuin myös Karhunputken vieressä olevaan Hugo Simbergin Kevätilta jäänlähdön aikaan maalauksen väreihin, mustan ja kirkkaankeltaisen yhdistelmään. 

Olen aloittanut tällä viikolla lukemaan kirjaa 

joka kiinnosti myös koirakaveria, ainakin piti 
päästä kirjan kanssa samaan kuvaan Ü

Kävin Ateneumissa toistamiseen eilen tutkiakseni tarkemmin näyttelyssä esillä olevia, kirjassa mainittuja Simbergin teoksia. Useimmat olivat viivasyövytyksiä tai vesiväritöitä ja vesiväri + guassitöitä. 

Tiistaina piipahdin Ateneumin jälkeen myös Tennispalatsilla HAMissa. Siellä kiersin Ruoveden taiteilijat  -näyttelyssäkin mukana olevan Ellen Thesleffin tauluja vilkaisemassa ja katsastin myös Tove Janssonin reliefit Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. 

Keräsin HAMista mukaani nipun lappusia. Niistä saa kivoja vinkkejä tutustua taiteeseen vähän eri kantilta kuin pelkästään kulkemalla teokselta toiseen yksin, seurassa tai oppaan johdolla. Käytän lappusia tässä kirjoituksessani kuvituskuvina, kun museoihin en kameraa ottanut mukaan. Joistakin mainitsemistani tauluista on linkki Wikipedian sivuille. Voit käydä halutessasi ihastelemassa tauluja sieltä. 

 Kävin siis tällä viikolla kaksi kertaa Ateneumissa ja kerran HAMkissa. Ajattelin ensin ennättäväni tehdä tuon toisin päin, mutta torstain etäpäivän vaihtuessa toimistopäiväksi päädyin töiden jälkeen Rautatieaseman kautta Ateneumiin, koska se oli avoinna ilta kahdeksaan saakka ja ennätin vielä mainiosti. 
Eikä jonoa ollut ulos asti.

Olen tällä viikolla tutustunut eri lähteistä taiteilijoiden elämään ja heidän tauluihinsa. Tietolähteenä olen tätä kirjoittaessani käyttänyt Ateneumin näyttelyiden tekstejä ja Wikipedian vapaata tietosanakirjaa.

Mukavaa viikonloppua!

-Sari-

Ateneumissa ennättää piipahtaa vielä tänään kello 21 saakka. Huomisen ja sunnuntain poikkeavat aukioloajat voit tarkistaa Ateneumin sivuilta. Ennen seuraavien näyttelyiden avautumista kannattaa tutustua Suomen taiteen tarinaan 2. kerroksessa. 

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, miten taiteilijat signeeraavat maalauksensa? Minä keskityin tällä viikolla myös tutkimaan sitä.