Tänään kävin kirjastossa, mutta vain palauttamassa sinne yhden pian erääntyvän kirjan (mieskullalla oli kiire katsomaan jääkiekkoa kotisoffalta). Ennen kirjastoissa oli jotain erikoistapahtumia 8.2. Lainan päivänä, nyt en ainakaan lähikirjastossa mitään tavanomaisesta poikkeavaa huomannut. Toivottavasti perinne jossain säilyy. Suomen Kirjastoseuran sivujen mukaan ovat viime vuonna siirtyneet järjestämään Kirjastojen päivää maaliskuussa.
Aikoinaan 8. helmikuuta vietettiin tyttärien isotädin nimppareita. Tätiä kutsuttiin Lainariksi, miehensä Einarin nimen muunnoksena.
Voi niitä kolmenkymmenen vuoden takaisia muistoja. Turunvierailuilla köröteltiin porukalla pienellä autolla hakemassa kaupasta lahna uuniin laitettavaksi ja joskus saatiin herkullisia silakkapihvejä (itselleni ensimmäiset makumuistot silakasta). Turun linna oli tuolloin remontissa, kerran käytiin linnanpihalla istuskelemassa. Ja ihan vieressä sijaitsevalla Luostarinmäellä käytiin joskus kurkkimassa vanhoihin rakennuksiin. Pikku taaperoita tuommoiset museokohteet eivät ikävä kyllä vielä kiinnostaneet.
Siirrytäänpä muisteluista nykyhetkeen. Kävin koirakaverin kanssa puistikossa vähän pallottelemassa. Eilen oli satanut vähän lunta ja vielä sitä on jonkun verran jäljellä. Tämän vuoden lumiennätys varmaan tämä. Yhtä vähäluminen talvi kuin vuonna 2008, jolloin nykyisellä kotiseudullani ensi kerran kyläilin.
Linnuilla on jo kevättä rinnassa, niin moniäänisesti säestivät meidän leikkihetkeä. Eräänä päivänä katselin ja kuuntelin koivun latvassa lauleskelevaa rastasta. Kunpa sitä omaankin mieleen saisi tuommoista keveyttä ja iloa, kesän odotuksen riemua. Himppasen tänään raapustelin naftaliinista haaveita kesästä laittamalla keijunmekon siemeniä lautalle kellumaan.
Löysin jostain tuommoisen ilmalla täytetyn pussin, joka sopi täydellisesti sivuun laittamaani elintarvikerasiaan. Pussin ympärille kääräisin talouspaperia ja laitoin rasiaan, jossa oli vettä puolillaan. Kelluva lautta oli siinä. kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Talouspaperin päälle laitoin vielä kahvinsuodatinpussin, johon kirjoitin mitä siemeniä lautalla kelluksii ja päivämäärän jolloin ne on laitettu itämään. Sitten siemenille valoa ja odottamaan, vieläkö noista kolmen vuoden vanhoista siemenistä joku sattuisi itämään. Kaiholla muistelen viime kevään taimirunsautta.
Pidetään peukkuja!
-Sari-
Peukut on pystyssä, että jotain sieltä kohoaisi.
VastaaPoistaSinulla on kivoja muistoja Lainan-päivästä. Olisihan se hyvä päivä viettää kirjastossa. Mikäs sen kivempaa, kun lainata kirjoja. Meillä ovat laina-ajat lyhentyneet kahteen viikkoon ja mä en suoraan sanoen uskalla kovin lainata, kun valtaosin jäävät lukematta.
Nykyisin lainaan enimmäkseen harrastekirjoja. Ellei kirjoihin ole varausta, niitä voi uusia jopa viisi kertaa. Ja jos kirjan palauttaessa siihen ei ole varausta, voi sen lainata uudestaan ja lainan uusia taas jopa sen viisi kertaa. Eli lähes vuoden ajan voi pitää kirjan lainassa jos hyvin käy.
PoistaAikoinaan Pirkan päivänä tarjoiltiin kaupoissa kakkukahvit. Tuo muistuu vieläkin mieleen, jos kalenterista sattuu päivän huomaamaan Ü
Mulla on ikävä suomalaista kirjastoa. Olin ahkera kuluttaja. Meilläkin onnistuu lainan uudistaminen jos kirjasta ei ole varauksia. Nyt en kyllä tiedä, että kuinka monta kertaa uusimisen voisi tehdä. Pitääkin ottaa selvää.
PoistaPirkka-kahvit. Mulle jäi nyt syksyllä kiva muisto Stockmannin entisestä Herkusta, nykyisestä S-marketista. Siellä oli kakkua ja kahvia tarjolla ensimmäisen toimintavuoden kunniaksi. Tuli mieleen ne vanhat ilmoitukset sanomalehdessä, kun kakkukahveja mainostettiin isosti.