Pian koittaa odottamani toukokuun loppu jolloin monen kuunkierron kestänyt viileä jakso vihdoin päättyy ja ilmat alkavat lämpeämään. Tiiättekö, olen siitä nyt jopa erittäin surullinen, sillä tämä aika vuodesta on ihan parasta. En kaipaa hellettä enkä kuumia päiviä vaan haluaisin oleskella raikkaassa kevätsäässä. Lämpimämpiä öitä ja etelän puoleista tuulta olen näiden pohjoistuulisten kevätviikkojen aikana kaivannut.
Kun tänään käveltiin esikoisen kanssa rantatiellä ja työnneltiin vuorotellen rattaissa nukkuvaa Meaa näissä maisemissa, ajattelin että hetki on aivan täydellinen. Kevät parhaimmillaan ja saadaan kulkea yhdessä kummankin lapsuuden jalanjälkiä pitkin.
Lämpimässä säässä kymmenet perhoset lentelivät ympärillä, korkealta puusta kuului pörinää kun kimalaiset nauttivat kukissa mettä ja metsässä visertelivät linnut.
Kun oli aika lähteä rantasaunalta pois, pyysin mieskultaa jos vielä hetkeksi istahdetaan nauttimaan keväänvihreästä luonnosta ennen ajomatkaa. Seurattiin kun kirjosieppo kävi arvioimassa pihakoivun linnunpöntön ja kuunneltiin kun se sen jälkeen lauleskeli hieman kauempana puun oksalla. Saa nähdä kelpuuttiko pöntön poikasilleen tulevaksi kesäkodiksi.
Parhainta viikonloppua!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü