Viikonlopun vietto äidin luona oli tarpeen raskaiden työviikkojen jälkeen. Pääsi tarpeeksi kauas "työhuoneesta" ja läppärin näköetäisyydeltä. Sai puuhastella ulkona, käydä rantasaunalla kylpemässä ja ennen kaikkea viettää hetken aikaa äidin kanssa.
Lauantaina ulkona oli kovan tuulen takia kylmää, joten lähdettiin käymään kaupungilla. Siellä vierähtikin useampi tunti. Käytiin torilla kahvilla ja kaupoissa. Mukaan tarttui yhtä sun toista, muun muassa linnuille talitankoja ja auringonkukansiemeniä talviruokintaan.
Sunnuntaina tuuli tyyntyi ja ulkona tarkeni paremmin. Järvellä ei enää aallokko vellonut vaahtopäinä vaan pienet laineet liplattivat mukavasti. Hiljennyttiin hetkeksi niitä kuuntelemaan. Vedenpinta oli laskenut elokuusta paljon ja hiekkaranta oli suurentunut. Nyt olisi ollut hyvä levitellä traktorin peräkärryllinen hiekkaa syvemmällä olevien pikkukivien päälle. Aallokko kuljettaa hiekan rantaan noiden suurten laattojen kahta puolen ja uimaan kahlaaminen on epämielyttävää kivikkoisen pohjan takia. Hetken saimme rentoutua veden äärellä, takkatulen loimutessa. PIhamaalla, jossa pienestä taaperosta asti on kuljeskellut milloin juosten, milloin kävellen ja mitä vieläkin koristaa monet kesän kukkaset. Näillä eväillä jaksaa taas 💖
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü