Syksyn sitkeät sissit

 Lounastauon alettua aurinko alkoi hemmottelemaan lämmöllään ja valoisuuden houkuttelemana menin puuhastelemaan takapihalle. Kauaa en siellä ennättänyt tällä kertaa olemaan, mutta sekin vähä teki kyllä niin hyvää. Keräsin ulkopöydältä pois koivunlehdet ja lehtikuusen neulaset, jotta saadaan se kuivemmaksi ja purettua osiin ja talvehtimaan varaston suojiin. 

Työpäivän päätyttyä menin keräämään loput eilen haravoimani lehdet säkkiin ja eikös tuolta taivaalta joku pilvi juuri silloin yli kulkenut ja ripsautti vettä maahan. Ei paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että innostus ulkotöihin loppui siihen. 

Pilvipoutaisten päivien ennustetaan jatkuvan, joten ulkona pääsee puuhastelemaan ainakin hetken. Torstaina on vapaapäivä, toivon mukaan silloin ennätän kotiin aikaisin ja iltapäivään jää monta tuntia aikaa rapsutella lehtiä ja tyhjennellä ruukkuja.

Kun olin saanut työhanskat kuivumaan, piti käydä vielä ulkona kuvaamassa näitä syksyn viimeisiä sitkeitä kasvajia. 

Amppelimansikassa on raakileita ja kukkakin vielä. Satoa tästä en ole saanut ollenkaan, mutta toivottavasti pärjää talven yli ja ensi kesänä sitten uusi odotus punaposkisista mansikoista. Tuota ei varmaan toinna enää sisälle siirtää maistiaisten toivossa.

Kelloköynnös kasvaa porskuttaa viileistä päivistä ja öistä viis veisaten. Viimeisen kerran sisälle tullessa huomasin, kuinka se oli kietonut kärhen harjanvarteen ja kurkotteli pitkälle oven ikkunaa kohti. Sydäntä raastaa kun köynnöksen ruukun tyhjennän ja kukalle hyvästit jätän. Niin paljon se on iloa tuonut kauniilla kukillaan. Noista viimeisistä pitää nauttia aina kun ennättää.

Ulkona on nyt ihan tyyntä. Aurinko on laskenut ja ilta alkaa hämärtymään. Yöstä on tulossa selkeä ja viileä, mutta vielä ei pitäisi laskea pakkasen puolelle. 

Mieskulta on keilaamassa ja taidan nyt laittaa tuoksuvan kynttilän palamaan, kietoutua lämpimään huopaan ja katsoa jonkun hyvän jakson Herculea ja ottaa iisisti tämän illan.

Ihanaa tiistai-iltaa!

-Sari-