Piipahdin eilen myöhemmin iltapäivällä pikaisesti takapihalla kurkkaamassa, miltä siellä lumien alta on paljastunut ja löysin kevään ensimmäiset sinivuokot 💗
Odotin, että tänään auringon paistaessa kukat olisivat auenneet enemmän, mutta ei tuo aurinko kovin kauan aikaa näyttäytynyt ja viileä päiväkin on enimmäkseen ollut.
Viime vuonna olin kuvannut sinivuokkoja kukassa 28.3.2020.
Ja 10.4.2018
Ja myös 4.4. kuvasin ensimmäiset sinivuokot 2017.
Eikä aikaakaan kun valkovuokotkin jo kukkivat.
Ensimmäiset lehdet olivat jo kasvaneet savimaasta.
Mirrinminttu vihersi kohopenkissä ja
lehtoakileijassa on kauniita lehtiruusukkeita.
Kävin koirakaverin kanssa kävelyllä puron luona, toiveissa löytää kukkivia leskenlehtiä mutta eipä näkynyt meidän reitillä. Sen sijaan ruohikon seassa oli tämä. Kevään ensimmäinen havainto lehtokotilosta. Toisen löysin takapihalta, kun kaivoin juhannusruusun juurakkoa maasta näkyviin.
Vuosi sitten ojan varren näkymät olivat kovin lumiset.
Luulin, että osaisin viikonlopun levätä. Mutta eipä kuitenkaan. Tänään on ollut mukavaa touhuta ulkona, vaikka ei siellä kovin kummoisia kuitenkaan tapahtunut.
Heti aamusella harjasin hiekoitussoraa ja kärräsin sitä polulle, ettei ihan mulloksella ole kesällä. Pyykkipäivää vietin tänäänkin. Ja takapihalta keräsin talven tuulissa sinne tipahtaneita koivun oksia. Nyt viimeiset pyykit kuivumaan ja sitten saunaan. Ei tässä ole kovin hiljaista lauantaita tullut vietettyä....
Saunan jälkeen nautitaan samaa kuin eilenkin.
noitia saattaa tänään olla liikenteessä.
Oletko käynyt pääsiäiskokolla?
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü