Maanantaina iltapäivästä sade alkoi kunnon ukkoskuurolla ja koirakaveri tärisi peloissaan. Onneksi ukkonen ei kauaa kestänyt eikä enää uutta tullut. Eddyn ei tarvinnut kovin pitkään sängyn alla lymyillä, vaan pääsi sänkyyn lokoisasti nukkumaan.
Harmikseni vesisade taukosi ja työpäivän päättämisen jälkeen odotin monta tuntia, milloin sade alkaisi uudelleen. Kävin viemässä parin syöksytorven alle vedenkeruuastiat, josko saisin kasteluvettä kerättyä ennen pimeän tuloa.
Rännit ainakin olivat puhdistuneet, sen verran oli moskaa kasaantunut viemärikansiin putkia tukkimasta. Tulipahan samalla reissulla putsattua nekin matkan varrelta.
Kuin magneetin tavoin puutarhapuuhat vetävät aamuisin puoleensa. Herään vähän aiemmin, joten ennätän käydä käsiä multaan työntämässä ennen työkoneelle kirjautumista Ü Lounastauollakin ennätän vain piipahtaa takapihalla.
Kyllä ovatkin niin suloisia ja hentoja nämä varjohiipat.
Syreenien alle varjoon siirtämäni varjohiippa näyttää olevan elossa ja eilen sekin oli avannut pienet kukkansa. Siirrän vielä muutaman kaveriksi loppu kesästä, niin saan lisää vanhaa perennapenkkiä muuhun käyttöön. Tuohon aidan viereen aion jättää osan kasvamaan, näyttää niin kivalta harmaata aitaa vasten.
Ei taida uskaltaa hehkuttaa, että saadaan vihdoin kunnolla sadetta. Sadepilvet kun ottavat ennusteista poiketen toisen suunnan ja ryytimaalle tipahtaa vain joitain pilvenreunan rippeitä. Tämänkin iltainen sade on pyyhkiytynyt pois ennustekartoilta. Taidankin odottaa aurinkoisia päiviä, käänteispsykologiaa siis 😁
Lounaslenkillä kävin poimimassa ensimmäiset kielot. Jospa niiden tuoksun voimalla jaksan tämän lopputyöpäivän. Esimies haluaa keskustella tänään lisätöistä ja just nyt tuntuu, etten selviäisi pakollisistakaan. Kun ei tuonne pihalle viiti mennä itikoiden syötiksi, niin kaipa sitä voisi tänään pidemmän työpäivän takoa.
Keskiviikko, ylihuomenna jo perjantai!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü