Käytiin mieskullan kanssa Pohjanmaalla. Sunnuntaina matkattiin Ouluun ja vähän ennen Jyväskylää jouduttiin Riikka-myrskyn silmään. Vettä tuli niin rajusti, että oli vaikeuksia nähdä eteensä ja pysyä tiellä. Onneksi sade ei montaa minuuttia kestänyt ja jäi menomatkan ainoaksi ukkoskuuroksi. Odottelin kunnon salamointia, mutta vain muutama välähdys nähtiin.
Paluumatkalla yövyttiin Kokkolassa. Kokkola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi monestakin syystä, mutta nyt kerron ensin siitä kaikkein parhaimmasta. Nimppari-illallisesta.
Hotellimme respa vinkkasi meille tästä paikasta. Matkaa hotellilta olisi kuulema noin 700 metriä ja sehän taittuu kesäillassa rattoisasti kävellen. Tosin olimme jo kävelleet Neristanissa jonkin aikaa, eikä mieskulta ollut varautunut vaihtokengillä matkaan. Mutta kyllä kannatti jokainen askel ottaa. Oli nimittäin sellainen kokemus, josta en olisi halunnut jäädä paitsi.
Kumpikaan meistä ei Kokkolaa entuudestaan tuntenut ja matkalla jo alkoi hiipimään ajatuksiin, onko siellä määränpäässä mitään ruokapaikkaa. Ja sitten löydettiin oikea helmi.
Minähän rakastan historiaa ja vanhoja taloja. Ja varsinkin tällaisia paikkoja, joissa tarjotaan kylkiäisenä aitoja elämyksiä. Matkailualaa opiskelleena tiedän, että moni matkalla koettu pieni asia voi olla sellainen elämys, joka kuittaa monta ikävää kokemusta. Eikä sen elämyksen tarvitse maksaa kuluttajalle mitään. Elämys voi olla vaikka näin kauniisti esille laitetut kasvikset porstuassa.
Kruununvoudintalo jäi valokuvaamatta, kun istuin pihalla selkä taloon päin. Otin kuvat vain tästä uuden punaisen maalin pintaansa saaneesta piharakennuksesta.
Tällä tontilla on ollut asutusta jo 1500 -luvun puolessa välissä, jolloin tila sai nimen Hakalax. Kruununvoudintalo on rakennettu nykyiselle paikalleen 1700-luvulla.
Talo on suojelukohde, jonka korjaukset ja entisöinnit tehdään yhteistyössä museoviraston kanssa.
Kruununvoudintalon lisäksi pihapiirissä sijaitsee Hakalaxin talo.
Ruokalistalta olisin halunnut kokeilla jokaista annosta, mutta päädyin kesäkeittoon. Keitto tarjoiltiin hauskasti pienessä kasarissa, ei keittolautaselta.
Kesäkeitto oli valmistettu kauden kasviksista. Koosta päätellen porkkanat eivät ole kasvaneet isoiksi, herneetkään eivät olleet suuren suuria ja keitosssa oli ehkä pari perunaa. Kasvikset olivat kattilan pohjalla kekona ja pöydässä niiden päälle tarjoilija kaatoi kannusta makoisan liemen.
Respan antamalla kupongilla saimme tervehdysmaljan, raikkaan makuista alkoholitonta raparperikuohujuomaa sekä keittiön tervehdyksen, joka olisi pitänyt ehdottomasti kuvata, niin söpö se oli - sydämenmuotoinen ja koristeltu pienellä orvokin kukalla. No, tuli mieleen vasta kun herkkupala oli jo suussa :)
Mieskulta valitsi tavanomaisesti kanaceasarsalaatin, joka ei ollut lähelläkään tavanomaisuutta. Annos oli suuri ja kanaa oli paljon. Mieskulta kehui kovasti noita kurkkuja.
Jos joku sattuu seutuvilla kulkemaan, niin perjantaisin kestikievarilla on tarjolla sashlikia ja muinakin päivinä kannattaa mennä nauttimaan hyvästä ruoasta ja kauniista miljööstä. Kuulemma jazz-iltojakin siellä järjestetään.
Kruununvoudintalo by Gastro Kettu
kaikille avoin kestikievari
Kaarlelankatu 43, Kokkola
Avoinna joka päivä klo 11 - 21
ja sään salliessa pidempäänkin.
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü