Pitkäperjantaina matkattiin äidin luo

 Kun perjantaina aamupäivästä lähdettiin kotoa, saapasteli pihatiellä fasaani. Koirakaverin kanssa en mennyt samaan suuntaan, mutta olisi ollut kiva yrittää ottaa siitä kuvia. Luulisin, että näkemäni fasaani oli naaraspuoleinen. Oli sen verran kaukana ja kiiruhti naapurin takapihalle päin etten ole ihan varma. 

Meillä oli mukava kahden päivän vierailu äidin luona. Lunta oli puutarhassa vielä niin paljon, että mustaviinimarjapensaita ei paljon näkynyt eikä pihakeinuun päässyt  vielä istumaan.

Koirakaveria ei lumihanki haitannut, kun sitä pitkin pääsi juoksemaan ja jäälohkareita oli mukava pureskella. Eddy ei oikein ymmärtänyt, miksi ihmiset eivät tulleet hangelle kävelemään. Eddy pääsi mieskullan kanssa rannalle kävelylle ja oli käynyt jäälläkin.

Käytiin tänään päiväkävelyllä toista rantatietä pitkin, joka oli jo melko kuiva. Mentiin niin pitkälle kunnes tie muuttui lumiseksi. Tänä vuonna monelta jäi varmaan pääsiäisenä mökille menemättä, kun lunta on niin paljon, varsinkin itäisessä Suomessa, ja mökkiteitä pitkin ei vielä pääse kulkemaan.

Tien vieressä on kuusikko, jossa tykkäsin lapsena kuljeskella. Se oli sammaleineen minun  satumetsäni, jossa menninkäiset asuivat. Tiheässä metsässäkin oli vielä paikoitellen lunta.

Meillä oli osan matkaa seurana kaksi sitruunaperhosta. Ne lentelivät niin nopeasti eteenpäin, etten perässä pysynyt. Toinen pysähtyi maahan hetkeksi ja pysyi paikoillaan sen verran aikaa, että sain otettu siitä kuvan ja toisenkin.

Rantatien varrella on aiemmin ollut monta isoa muurahaiskekoa. Nyt piti kävellä pitkän matkaa, ennen kuin nähtiin ensimmäinen. Se keko oli pieni, mutta siinä liikkui mustanaan muurahaisia. Seuraava keko oli isompi ja viimeisin kaikista suurin. 

Kuvan muurahaiskeossa noissa mustissa kohdissa kulkee muurahaisia. Aurinko lämmitti kekoja ja muurahaisilla oli kova kiire.

Muutama kantokuva matkan varrelta. Koivun kannon päällä kasvoi sammalmätäs kuin vihreä peruukki ja toisen, sammaleen kokonaan peittämän kannon kupeessa kasvoi kääpä.

Kurkien tai joutsenten huutelua ei päivällä kuulunut. Peippojen laulu säesti meidän kulkua, yhtään en nähnyt puiden oksien kätköistä. Pian nämä koivut vihertävät, kun lehdet ovat hiirenkorvlla. Silloin on kauneinta aikaa luonnossa.

Aurinkoa ja iloa!

-Sari-