Vihdoinkin voi sanoa, että olipa ihanan lämmin päivä Ü
Tänään ei tuuli viilentänyt niin paljoa kuin muina päivinä on tehnyt. Mutta vielä en lyhythihainen paita päällä arvannut ulkona olla, vaikka mieli teki, kun esikoisen ja Mean kanssa kaupassa kävellen käytiin. Kunhan yötkin lämpenevät niin sitten.
Heidän takapihalla oli kirsikkapuu puhjennut kukkaan.
Kotimatkalla Mea huomasi maassa kekomuurahaisia ja pienempiä mustia muurahaisia (oliko pihamauriaisia). Jäätiin niiden kulkemista seuraamaan. Taitaa mumma saada kaverin luonnon ihmeitä tutkimaan tulevina vuosina 💕
Meillä oli jo matkalla mieskullan kanssa pienoinen luontosafarikierros, kun ensin ihan kehätien varrella ruokaili ruohomättäällä kaksi pikkuista kaurista. Puolessa välissä matkaa näin ketun keskellä peltoa, oli pysähtynyt väijymään myyrä- tai hiirisaalista. Ja kauppareissulla nähtiin iso parvi haarapääskyjä, hyvän matkaa toistakymmentä niitä lenteli.
Yritin houkutella Meaa kanssani ulos, mutta yksin piti käydä tarkistamassa, miten takapihalla on kevät edennyt. Pioni voi hyvin.
Samoin kuunlilja.
Ja se kirsikkapuu :)
Meaa kiinnosti vielä mumman vanha Nokia,
onnistui soittamaan sillä vahingossa äidilleen 😂
Kuinka tämä aika harppookaan eteenpäin.
Maiakin on jo kahdeksankuinen konttaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü