Siirryttiin syksyyn rytinällä ilmojen viiletessä reippaasti. Päivien lämpenemistä ei ole tiedossa, ensi viikon lähemmäs + 20 astetta hipova aiempi ennuste on peruttu ja tasaisesti jäädään reiluun + 10 asteeseen ensi viikon aikana joka ikinen päivä.
Kelloköynnöksen kukkimista jännitän jo toista vuotta peräkkäin. Suuria kukkanuppuja on paljon, jopa monta nuppua tiuhaan peräkkäin etupihan köynnöksessä.
Tällä kertaa kukkaonni on parempi kuin vuosi sitten. Ainakin yhden kukan verran sain iloa tästä etupihan kelloköynnöksestä. Tosin tuo äskettäin auennut kukka on piilossa korkealla räystään alla ja siksi kuva on epätarkka. Satuinpas huomaamaan Ü
Aina yhtä paljon sykähdyttää ensimmäisen nupun löytäminen.
Viime yö oltiin mieskullan kanssa mussukoiden luona. Melkein yksivuotias on kinnostunut mumman laitteista. Ja kyllä hänkin jo tietää, vaikka mumman puhelin ei älypuhelimen lailla toimi, että korvalle se viedään ja sanotaan "Haloo!".
Mites tähän vastataan kun tämä soi?
(mieskulta sohvapöydän toiselta puolella Maialle soitteli)
Myös kameraan piti tutustua, tuommoista laukkuun
laitettavaa enää harvoin nykyään pääsee näkemään.
Ja melkein kolmevuotias opetti kamerasta uuden jutun 😂
Meillä oli tyttöjen kanssa mukava vuorokausi
jonka kruunasi mieskullan paistamat letut 💛
Kuulasta syyskuun viikkoa!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü