Sateen jälkeen on poutasää

 

Seurasin eilen sadetutkaa ja odotin edes hetken sadetta ilta kahdeksalta. Pilvet peittivät ajoittain taivaan pitkin päivää ja illalla oli jo sellainen seisahtunut hetki: ei tuullut lainkaan ja oli kuin koko maailma olisi pysähtynyt odottamaan auringon pimennystä.

Ei satanut koko iltana.

Olisikohan kello ollut peräti yli yhden yöllä, kun käytiin koirakaverin kanssa ulkona. Olin nukahdellut jo monta kertaa elokuvaa katsellessa ja pitkittänyt ulos menoa, kunnes ohjelma päättyy. Seinänaapuri käytti hetkeä aiemmin omaa koiraansa ulkona. 

Kukkaispolulla kävelytiellä käveli nainen koiransa kanssa samaan aikaan, kun me Eddyn kanssa mentiin ulos. 

Meitä myöhäisiä koiranulkoiluttajia oli yöllä useampikin 😁

Kahden jälkeen alkoi satamaan hiljalleen.

Vähitellen sade koveni ja piti kurkata ikkunasta ulos, tuleeko rakeita. Ei näkynyt maassa valkeaa, joten painoin pään tyynyyn ja melkein nukahdin, kun yht´ äkkiä räsähti ihan kohdalla. Ukkonen ei kuitenkaan jäänyt päälle pyörimään, vaan vaimea jyrinä kuului kauempaa. Ensimmäinen räsähdys oli varmaan nopeasti muodostuneiden ukkospilvien aiheuttama.

Katselin ikkunasta, kun salamat välähtelivät ja toivoin koirakaverin pärjäävän kylpyhuoneessa, joka oli siinä hetkessä paras paikka koiralle. Jyrinän ei tarvitse kuulua tai koiran nähdä salamointia, aistii sähköisen latauksen oli missä tahansa.

Viiden jälkeen aamulla käytiin ulkona. Joku hyvä tuoksu kiinnitti ulkona huomioni, mutta en osannut kohdentaa mikä se oli. Sateen jälkeen jokin tuoksu oli voimakas ja makea.

Kylläpä näyttää kauniilta tuo sateen kastelema maa ja ruohikko. Vieläkin sadepisarat peittävät kasvien lehdet ja syreenien kukat notkuvat veden painosta.

Satoi timantteja 💖

-Sari-