Meidän tiimin läksiäisiä vietettiin viime viikolla. Kohotettiin malja kiitokseksi yhteisistä vuosista. Toisilla yhteisiä vuosia on ollut toistakymmentä ja toisilla vain vuosi pari.
Olisi ollut mukavampi viettää viimeinen yhteinen hetki jossain rennossa paikassa eikä kokoushuoneessa U:un muotoisen pöydän ääressä tilassa, jossa ei mahtunut oikein liikkumaankaan. Aikaakin oli vain tunnin verran, ennätti siinä kupposen nauttia kakun kera.
Oli kiva tavata huhtikuussa opintovapaalle jäänyttä työkaveria, joka ei sillioin päässyt tiimipäivänä meidän kanssa elokuviin. koska aloitti juuri samoihin aikoihin opiskelun.
Tällaisia kortteja askartelin paskartelin.
Viime minuuteille asti viimeistelin ja viimeiset sisäosan toivotukset liimailin läksiäisissä. Kortit kiersi pöydässä ja jokainen raapusti korttiin ainakin nimensä, joku kirjoitti vähän enemmän.
Esihenkilö antoi meille muistoksi kukkasen 💛
Kukkanen on saippua, tuoksuu kuin oikea ruusu.
Raaskiiko tuota edes saippuana käyttää.
Kun lähdettiin pois toimistorakennuksesta, toisesta kokoushuoneesta poistui naisporukka ja viimeisellä lähtijällä oli iso ja niin kaunis kukkakimppu etten koskaan ole kauniimpaa nähnyt. Hän jäi eläkkeelle ja toisen sortin läksiäisiä olivat hekin juhlineet. Jestas, meillä ei kukaan ollut ajatellut vissiin millään tapaa muistaa esihenkilöämme. Helpotuksen huokaus pääsi, kun kuulin kukkarahakeräyksestä - tiimimme muistaa, kiittää ja kumartaa sittenkin kukkasten muodossa hänen viimeisenä työpäivänä.
Vielä on monta mahdollisuutta tavata entisiä työkavereita jos vain siihen on tahtoa. Marraskuussa seuraavan kerran ja pikkujouluissa vielä. Ja maailma on pieni, ei sitä koskaan tiedä missä taas kohdataan - vaikka samassa työpaikassa Ü
Ei jäähyväiset vaan näkemisiin!
-Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü