Onpa tuolla ulkona nyt synkkää ja väritöntä.
Ei loista enää villiviinin punaiset lehdet aidan päällä, ei kylve keltaiset koivunlehdet auringonvalossa - no eipä nyt ole sitä auringonpaistettakaan. Niin totaalinen muutos edellisen kahden viikon aikana nauttimaani ruskamaisemiin, ettei tästä muutoksesta nyt ihan päivässä tai kahdessa toivu.
Vietettiin koirakaverin kanssa pari viikkoa äidin luona Savonlinnassa. Näin kaunista oli vielä äidin pihalla, kun sinne mentiin. Katkoin nuo daalian kukat ensimmäisen viikon aikana ja kaivoin juurakot pois maasta kuivumaan ja talvisäilöön, karjalanneidot ja ikkunan alla olevat kukat vielä jäivät paikoilleen.
Perhonenkin vielä lenteli lokakuussa.
Koko kesän odotin näkeväni amiraaliperhosen, mutta enpä missään nähnyt niitä lentelevän. Sitten ensimmäisenä lauantaina, kun tultiin kauppareissulta kotiin, lensi amiraali rappusten vieressä olevien samettiruusujen kukille. Ja toisenkin kerran näin amiraalin pihalla lentelevän, mutta kolmatta kertaa en enää nähnyt. Vaikka niin toivoin, kun viime viikolla oli vielä torstaina ja perjantaina aurinkoista ja niin suloisen lämmintä. Ja maksaruohot kukkivat.
Käytiin rannalla toisena sunnuntaina. Silloin oli kaunis aurinkoinen päivä ja istuttiin vähän aikaa kuistin penkillä lämmöstä nauttien.
Eddy kävi pari kertaa järvessä uimassa.
Sillä oli varmaan niin kuuma sisällä, että kaipasi vähän vilvoitusta 😄Ensimmäisellä kerralla kävi tuona aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaina ja toisen kerran lähtöpäivänä viime lauantaina. Vatsapuoli ja jalat vain kastuivat.
Toisena päivänä kaupungilta tullessa pyysin äitiä pysähtymään bussipysäkille, jotta pääsin kuvaamaan aivan tien vieressä pellolla olevia valkoposkihanhia. Hanhet olivat levittäytyneet pitkin peltoa. Olisikohan tuo pellon pinta-ala ollut pari-kolme hehtaaria.
Niin kiitollinen, kun sain viettää äidin kanssa kaksi viikkoa kaksistaan ja nauttia maaseudun rauhasta ja ennen kaikkea kauniista syksyisestä luonnosta.
-Sari-
Punainen tupa ja paljon muutakin kuin perunamaa.... siis onko nuo kuvat oikeasti otettu lokakuussa?
VastaaPoistaSuloinen Eddy... kuvista huokuu oikeasti lämmin tunnelma, jota täydennätkin tekstissä - ihanaa laatuaikaa äidin kanssa.
Joskus kaipaan aikaa, kun matkattiin äidin luo Savonlinnaan... siellä ei ole oikeasti tullut käytyä nyt kahteen kesään... kun äiti muutti tänne. Laatuaikaa on kyllä ollut enemmän ja helpompi on ollut auttaa tarvittaessa, mutta silti se sanonta pitää paikkaansa, että: "Tyttö voi lähteä Savonlinnasta, mutta Savonlinna ei lähde tytöstä!"
Ihan oikeesti on parin viikon takaisia kuvia :) Niin on ollut lämmin ja poutainen lokakuukin, että kesäiset tunnelmat edelleen pitivät tiukasti kiinni. Vain tuulisina päivinä tuntui syksyn koleus, muuten huitelin pihalla usein kesämekossani.
Poista