maanantai 4. marraskuuta 2024

Lunta ja jäätä

 Lauantaina laitettiin pihatiet ja pientareet siistiksi talkoissa melkoisen kylmässä tuulessa. Paikoitellen oli luntakin sen verran, että lapset saivat lumipalloja tehtyä. Lehtikasat olivat painavia, kun yöllä oli satanut vettä.

Onneksi tuolloin ei enempää lunta satanut, sai turvallisesti kävellä illalla kun käytiin mieskullan tyttärien kanssa syömässä.
Meillä kesti lauantaina kotimatka melkein kaksi tuntia, kun ei ennätetty aiempaan bussiin (enpä tiennyt aikataulusuunnitelmista ennakkoon, oiskohan kannattanut kertoa Ü) ja myöhemmät jatkoyhteydet eivät kulkeneet jouhevasti lyhyellä odotusajalla. Odotettiin seuraavaa (ensimmäistä) bussia melkein vartti ja yritin reittioppaasta katsoa sopivaa vaihtobussia matkalla.

Jäätiin odottamaan pysäkille ensimmäistä mahdollista vaihtobussia, jonka piti tulla noin 20 minuutin päästä, mutta ei sitä sitten näkynytkään aikataulun mukaisesti. Tehtiin nopea päätös hypätä toiseen bussiin. Sillä ei sitten ennätettykään toiseen jatkoyhteyteen, vaan bussi meni melkein nenän edestä ohitse. Runkolinjan bussilla päästiin sen verran lähelle, että pystyin kävelemään loppumatkan kotiin.

Toinen jalka on ollut kauan aikaa hankala ja näköjään liikkeellä olemisesta jalka tykkää enemmän. Oli mukava kävellä ja jalka kesti hyvin melkein loppuun saakka. Oikaisin kuitenkin lopussa hämärää polkua pitkin ja melkein törmäsin matkalla kahteen kauriiseen. Ne juoksivat tuossa yläkuvassa näkyvän mäennyppylän päältä ja katsoivat taaksensa - olivat ilmeisesti paossa toista kautta kulkenutta mieskultaa. Luulin eläimiä ensin syrjäsilmällä katsoessa vemmelsääriksi, mutta sitten tajusin että ovathan nuo isompia kuin jänöt ja kun käänsin katseeni, niin kauriitahan ne olivat.

Alkuviikosta viime viikolla, olikohan maanantai vai tiistai, näin repolaisen kulkevan tuossa pikkumetsikön paikkeilla. Olin koirakaverin kanssa noin yhdeksän jälkeen iltakävelyllä ja luulin jonkun pienen koiran juoksentelevan irrallaan ja jäin seuraamaan, mihin suuntaan toinen aikoo mennä. Pitkähäntäinen pysähtyi meidät huomatessaan ja kääntyi toiseen suuntaan, jolloin tunnistin nelijalkaisen ketuksi. Mistä lie tullut, sillä vähän aiemmin kävelytietä pitkin meni iso koira emäntänsä kanssa. Ehkä kettu tuli ojan yli ja sieltä olisi suunnannut puiston poikki. 

Tänään päivälenkille laitoin nastakengät jalkaan ja ei ollut yhtään huono valinta. Paikoitellen oli tie jäässä ja eipä tarvinnut pelätä liukastumista. Otin kameran mukaan, että sain kuvamuistoja (ja todisteita) tästä lumisesta maisemasta.

Eddy nauttii lumesta 💛
Etupihan ruukussa kukkii vielä orvokki.

Mukavaa marraskuista lämmintä viikkoa!
Sääennusteen mukaan olisi vielä melkein +10 lämmintä.

-Sari-

4 kommenttia:

  1. Kauriit ovat kauniita. Kerran töistä kotiin ajaessani katsoin, että koiriako siellä tiellä seisoo. Yllätyin, että olivatkin kauriita. Yllätyin niiden koosta. Luulin, että ovat isompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauriit ovat todella pieniä. Niitä tuskin erottaa lyhytkortisen viljapellon seasta, vain vähän selkää isommilta näkyy.

      Poista
  2. Ai teilläkin lunta - meillä oli vain myrskyä... ja rankkaa vesisadetta. Vai olen siellä astellut tai lajitoverini, hih... en kai sentään kaurisjahdissa... klups! Meilläkin on paljon Repolaisia ja vielä enemmän jopa lehmän kokoisia peuroja - sellaisen kanssa Ukkokulta oli ajaa kesällä fillarilla kolarin...
    Eläimellistä, mutta turvallista marraskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Lunta oli ja nyt jo suli - ei pitkään valaissut pimeää aikaa.
      Ei tainnut repolainen tietää kellojen viisareiden siirrosta, kun oli liikkeellä vilkkaaseen lenkkeilyaikaan. Eiköhän tuo kettu anna kauriiden olla rauhassa, jyrsijöitä luulen ma etsivän :)

      Poista

Kiitos ilahduttavasta kommentistasi
Tervetuloa uudelleen ryytimaalle Ü