Käytiin eilen kuopuksen kanssa Linnoituksella Majurskan talossa. Ensin katselemassa käsityöläispuotien, Tyyki puodin ja Galleria kääntöpoijun, tarjontaa ja sitten huilaamassa kahvila Majurskan herkkuja nauttien.
Viilentyneen sään myötä ostin uuden pipon ja neuleen. Galleria kääntöpoijun prosenttialesta löysin uuden laudeliinan ja tyynyliinan.
Napakkaa pellavaa, eivät ihan heti hajoa, kuten nykyään ohuet puuvillaiset bruukaavat tehdä. Tuumasin tyttärelle, että laudeliina jää sitten perinnöksi ja vastasi, että onneksi valitsin hänelle mieluisilla keltaisilla raidoilla (no muun värisenä ei löytynyt enää 200 sentin pituista 😁).
Joulunpunaista oli jo vähän tyrkyllä.
Huikopalan jälkeen ajeltiin vanhalle paloasemalle katsomaan purkutaidetta. Teenpä sieltä oman kertomuksen, tässä pieni maistiainen makusteltavaksi.
Poikettiin vielä Iso Kristiinassa, mutta ei nähty Pipsa Possua eikä joulupukkiakaan. Muruset eivät olleet mukana, vaan jäivät isänsä kanssa kotiin nuhaneniänsä niiskuttamaan.
Tänään sunnuntaina
Monta kertaa olemme jo Rakuunamäellä yöpyneet ja toisen päädyn ovesta kuljettu. Tänään aamulla muistin käydä tämän muistolaatan muistoksi kuvaamassa.
Lähtisitkö on yksi Maijasen kappaleista, joita aikoinaan itsekseni rallattelin ja josta pidän.
Meidät on yleensä majoitettu hotelli Rakuunan huoneeseen 110. Nyt ensimmäistä kertaa käytävän toiselle puolelle huoneeseen 109.
Huoneen lattialle levitettiin Eddylle räsymatto ja
huoneesta tuli taas lämpimän kodikas.
Aamulla oli melko viileää, mutta silti oli miellyttävämpi nukkua toinen yö siistijältä pyytämäni pussilakanan alla. Ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa, kun paksun peiton alla tuli kuuma. Ja kun peiton potki pois päältä, tuli pian kylmä.
Pelkkä pussilakana oli hyvä 👌
Ennen kotimatkaa käytiin vielä tyttären luona. Pari tuntia meni nopeasti leikkiessä. Mumman sydäntä lämmitti, kun makuuhuoneesta huudeltiin leikkimään. Ja riipaisi, kun toinen oli pahoillaan, kun mumman täytyi lähteä.
Seuraavaan kertaan, murunen 🧡
Nyt olemme kotimatkalla. Lämmintä on jo neljä astetta, välillä tihuuttaa vettä ja eilen satanut lumi on melkein sulanut jo pois. Siellä täällä näkyy valkoisia läikkiä tien varrella. Ja välillä aurinko häikäisee suoraan edessä päin paistellen 😎
Taivaalla leijaili vaikka minkälaisia pilviä.
-Sari-













Joulun alla on kivoja myyjäisiä ja messuja sieltä tulee ostettua pienyrittäjien tuotteita. On ihanaa antaa joululahjaksi juurikin herkkuja, joita ei kaupasta saa
VastaaPoistaVoi kunpa voisi kiertää kaikki mieluisat joulumyyjäiset! Mutta hyvä jos yhdessä pääsee käymään :)
PoistaHerkkulahjat ovat parhaita, kun tietää saajan makumieltymykset. Turhaa tavaraa pyörii varmaan jo monen nurkissa....
Ihanaa kun sait lapsenlapsen kanssa yhteistä leikkiaikaa <3
VastaaPoistaOli niin ihanaa. Tänä vuonna ollaan kyläilty ja nähty niin monta kertaa, että hänen ei tarvitse alussa juurikaan ujostella (pelätä) mummua :) Ja kun lapsestakin oli kivaa, ei parempaa palautetta voi saada <3
PoistaHetken mietin, mikä paikka... sitten tunnistin tuon Majurskan. Siellä on mahtavat tarjoilut ja kivoja käsityöjuttuja. En tiennytkään, että siinä lähellä on majoituspaikkakin. Pitääkin laittaa korvan taakse.
VastaaPoistaEnkä tiennyt kyllä Pave Maijasen asumisistakaan :)
Majurskan kahvilassa on kyllä ihanat herkut ja reilun kokoisetkin. Otettiin kotona olijoille viemisiksi banaani-suklaakakkupalaset (kuivakakkua), ja ne oli kunnon paksuja viipaleita. Ja käsityöpuodin puolella on niin paljon tavaraa, ettei kaikkea kerralla edes huomaa!
PoistaRakuunanmäki on lähellä Linnoitusta ja rauhallinen paikka majoittua. Itseäni viehättää tietysti hurjasti kasarmin historia ja rakennukset, mutta myös se luontotilan tuntu ympärillä. Toista kuin esimerkiksi keskustan ketjuhotelleissa.
Maijanen ei juuri tuossa rakennuksessa, jossa hotelli sijaitsee, asunut, mutta Rakuunamäellä kuitenkin. Vaikka olen tuon muistolaatan aiemmin nähnyt ja sitä vilkaissut, niin yllätyin, kuinka iso se on :)
Ihanien rakkaiden ja laatuajan lisäksi ennätätte aina kaikkea muutakin - kiitos kun kuvinesi pääsee vielä Itä-Suomeen... meidän reisut tosiaan loppui siihen (3-vuotta) , kun äiti tänne muutti. Kesä-Savonlinnaa huomaan kyllä ikävöiväni...
VastaaPoistaToisten sairastamisella oli kääntöpuoli, päästiin tyttären kanssa kahdestaan viettämään aikaa. Muutoin sekin aika olisi mennyt leikkiessä :)
PoistaMutta hyvin rajalliset ja toistuvat ovat polkuni vielä. Toivottavasti en samoja polkuja tallaa viimeiseen asti, vaan pääsen avartamaan maailmaani isseksein.