Syksy on alkanut

 Eilen oli syyspäiväntasaus ja tähtitieteellisen

 määritelmän mukaan syksy on alkanut.

Syksy on monelle synkkää aikaa, ainaista hämäryyttä ja vesisateen ropinaa. Kolmen kuukauden kuluttua päivä alkaa taas pidentyä ja ajatukset siintävät keväässä. Kyllä tästä syksystä selvitään 😊

Henkilökohtaisesti rakastan syksyä. Tuuletan ajatuksia tuulisina päivinä eikä haittaa, vaikka sade vihmoo päin naamaa. Nostan nenän kohti taivasta, suljen silmät ja nautin.

Syksy on kuin toinen kevät ja 

luonto värittää ympäröivän maailman.

Tarkistin sääennusteesta, milloin alkaisi satamaan ja ajoitin iltapäivälenkin sen mukaan. Ennätettiin hyvin tehdä rauhallinen lenkki ennen kolmea kastumatta.

Tummia pilviä alkoi jo lipumaan pohjoisen suunnasta, kun käännyimme takaisin kotia kohden.

Kävelytiellä rapisevat kuivat vaahteranlehdet näyttivät aurinkolasien linssin läpi vieläkin tummanpuhuvimmilta kuin paljain silmin. Niin kaunista, että pitää huokailla haltioituneena.

Mustarastaat pyrähtävät lentoon aroniapuskista ja tiputtavat pihlajanmarjoja nurmelle. Seurasin näppärästi maasta madon napannutta rastasta ja mietin, pärjääköhän lintu talvella, jos jää tänne hiippailemaan pensasaitojen varjoihin.

Västäräkkejä en ole nähnyt enää moneen päivään.

 Viime viikolla niitä oli heiluttelemassa pyrstöään useita kävelytiellä ja välillä pysähdyttiin koirakaverin kanssa  odottamaan, että saivat napata rauhassa maasta löytämänsä antimet. 

Tänään aurinko vielä tervehti, huomenna 

taitaa vihdoin olla se sateinen siivouspäivä. 

Sunnuntaiksi sääennuste lupaa aurinkoista päivää, joten eiköhän tulevista sateisista päivistä silloin viimeistään toivu. 

Ja juuri Mette lupaili lämmintä ensi viikolle ☺️

Voi hyvin!

-Sari-